Shivani's kitchen

Antirasistista draamaa

2011-05-29T03:46:00.000-07:00

YLE on viime aikoina yllättänyt positiivisesti. Viimeisen kahden viikon aikana on teeveestä tullut kaksi laadukasta minisarjaa, jotka kummatkin ajoittuvat 2. maailmansodan aikoihin.
BBC:n tuottama Sateenkaaren pää (Small Island) kertoo jamaikalaisista siirtolaisista, jotka seuraavat unelmiaan emomaan kehityksestä ja edistyksestä Lontooseen. Kirjailija Andrea Levy on voittanut Orange-ja Commonwealth-palkinnot tällä romaanillaan, ja sarja vaikuttaa yhtä tasokkaalta. Ihan harmittaa, että sarjassa on vain kaksi jaksoa, olisin mielelläni seurannut sarjaa koko kesän. Levyn tuotannosta innostuneena hankin myös hänen uusimman romaaninsa Long Song, joka kertoo orjakaupan loppuvuosista Jamaikalla. Kirja on niin liikuttava ja raa'an kaunis, ettei sitä raaski ahmia, vaan se pitää lukea hitaasti ajatuksella. Niin koukussa olen sarjaan ja Levyn sanalliseen arkkuun, että luultavasti tulee shoppailtua Amazonilta naisen koko tuotanto. Muutama vuosi sitten opetin afro-karibialaista kirjallisuutta. Jos saisin opettaa kurssin uudelleen, keskittyisin luultavasti kolmeen kirjailijaan: Andrea Levyyn, Jamaica Kincaidiin ja Chimamanda Ngozi Adichieen.
Toinen yllätys oli saksalainen minidraama Neekeri, neekeri, nokikolari. Katsoimme sitä yhdessä poikani kanssa, ja hän tapitti sarjaa silmät ymmyrkäisenä melkein uskaltamatta liikkua. Siinä seurattiin puoliksi liberialaisen pojan Hans-Jürgenin kohtaloa Hampurissa sodan eri vaiheissa. En voinut kuin todeta, että nyky-Suomessa eletään jokseenkin tätä samaa todellisuutta kuin 30-luvun Saksassa- "neekeriukoista" lausuntoja antavat Herra Hakkaraiset saavat porskuttaa parlamentissamme, ja naiiveina uskomme, että heidän pitäminen salongeissa lisää demokratiaa. Tuo sarja on pedagogisesti tosi onnistunut, ja haluaisin näyttää sitä isommillekin yleisöille kuin kotikatsomolle.

Jaavalainen unelma

2011-05-29T03:31:00.000-07:00

Näin unta jaavalaisista maskeista. Tiedän, että Jaava on Indonesian suurin saari. Tiedän, että indonesialaiset harrastavat varjonukketeatteria ja heillä on jännittäviä gongiorkestereita. Musiikkityylin nimi on gamelan. Sanasta ”Jaava” tulee ensimmäisenä mieleen kahvi ja toiseksi tietokoneohjelma.

Herään ja vietän hurmoksellisen aamun lukiessani ihmisten matkakuvauksia Jaavalta ja Balilta. Keitän itselleni jaavalaista mokkaa, vahvaa kahvia kaakaolla ja kanelilla maustetussa kermavaahdossa. Onneksi palan Jaavaa voi luoda itselleen melko halvalla sateisena sunnuntaiaamuna kylmässä Pohjolassa. Minulla on myös Tallinnasta ostettu intialainen maski, joka muistuttaa paljon balilaisten maskeja. Kuulemma tällaiset ”pelotusmaskit” laitetaan etuovelle karkottamaan demoneita. Omaan rappukäytävään en sentään uskalla tuota hurjimusta laittaa. Taloyhtiöltä saattaisi tulla nootti, jos niin tekisin.

Jaavalla nykykulttuuri on pääasiallisesti islamilaista, Balilla hindulaista. Hindulaiset vaikutteet ovat kuitenkin edelleen läsnä myös Jaavalla, ja vanhoja temppeleitä kunnioitetaan ja ylläpidetään osana maailmanperintöä.

Koko maailma halajaa Balin paratiisisaarelle, maailman aamuun. Halajan itsekin, mutta jos tuohon maailman kolkkaan joskus päädyn, aion käydä myös Jaavalla. Jaavalla pääkohteeni olisi Bandungin kaupunki, historiallisista syistä. Kolmas maailma yritti muodostaa oman blokkinsa Bandungissa vuonna 1955, se oli merkittävä askel globaalien etelä-etelä-suhteiden kehityksessä. Edelleen puhutaan ”Bandungin hengestä”.

Olisi niin coolia viettää pari viikkoa puuhun rakennetussa hotellihuoneessa ja hypätä aamuisin suoraan terassilta mereen. Bali tuntuu paikalta, jossa ei ole pakko suorittaa mitään kulttuurirasteja – kulttuuri on niin rikkaana kaikkialla, että pelkkä kadulla käveleminen riittäisi. Kaikkialla olisi lintuja, apinoita ja käärmeitä, lounasta syötäisiin käsin kansankuppiloissa joissa ei olisi kirjoitettua menuuta, vaan annokset tilattaisiin sormin osoittamalla.

Balilla ganjan myyjät muistavat Madventuresin hemmot, ja yrittävät kaupata suomalaisille ruohoa vetoamalla näihin kahteen sankariin.

Kai siellä on paljon muutakin kuin huumehöyryistä todellisuutta.

Itse matkaisin Balille piirtelemään kaikkea näkemääni ihmettä ja kummaa. Kulkisin luonnoskirja kädessä, tekisin ite-taidetta kaduilta löytämistäni sattumista.

Opettelisin sukeltamaan.

Tutkisin ihmisten koteja, paikallista ekologista sisustusfilosofiaa. Opettelisin luopumaan turhasta.

Pari viikkoa puumajassa taatusti muuttaisi tapani nähdä maailmaa.

Lennot sinne näyttävät maksavan n. 1400 euroa per lärvä. Tietystikään en haluaisi sinne yksin, vaan koko perheen kanssa.

Realistisesti tulen pääsemään sinne aikaisintaan eläkkeellä, mutta on hyvä pitää takataskussa kaunista ja kestävää unelmaa.

Feresi - an Iranian-Karelian piece of clothing

2011-05-20T04:21:00.000-07:00

I stole this image from someone's blog in the US - she had collected old Finnish postcards from the 70s. I assume this is a folk band, and I should probably know who they are. I don't and the image makes me grin broadly. In my childhood, this kind of Karelia folklore was really popular.

The dress the three women are wearing is not an official folk dress, but a feresi - the everyday dress of Karelian women, worn in the kitchen and cowshed. Interesting about the dress is that it has travelled from Persia to Russia and landed in Karelia. Another, more festive variant of it is the sarafan. Different parts of Karelia had different feresi fashions - the one seen here is a North Karelian variant. The ones from the Russian side of the border seem more flashy and "Oriental". The common colours in feresis and sarafans seem to be red, blue, white and black. Usually they are worn with headgear that shows the woman's marital status. Unmarried ones wear ribbons, married ones a sorokka or säpsä.

Feresis were almost disappearing in Finland in the 20th century, until 1960s when two women active in the Orthodox church, Tellervo Riikonen and Irinja Nikkanen, decided to revive the tradition. Nowadays feresis seem to be in particular church fashion, but I am sure they are also worn in Orthodox families at different family gatherings.

I first saw a live feresi here in Tampere as I attended the Orthodox church coffee hour a couple of years ago. I must say I found them odd in the beginning, but now I am always looking forward to seeing the feresi ladies serving the coffee. It would be nice to own one, even if it was worn once in five years. As a piece of clothing, it seems to allow more movement than the actual Finnish folk dress, and it makes you look less matronly, as the dress is made of lighter fabric. Feresi specialists in Finland tell that everyone can make a feresi of their own style. It should consist of the dress, a white shirt and an apron, but all the rest is up to you to improvise.

In the US there are lots of fashion websites dedicated to "modest clothing". Here in Finland I don't think women dress up in feresis to highlight their modesty, but rather to celebrate family history and "roots".

The most poetic part of feresis is the Russian "soul warmer" (dusegreja), a festive jacket worn on top of it at wintertime and as a bridal specialty in weddings. All women deserve their own soul warmers. This is a tradition that truly feeds the soul.

Kuplivaa

2011-01-11T09:02:00.000-08:00

Luin juuri välipalana lukupiirimme kuukauden kirjan, Anna Gavaldan Pakomatkalla (2009, ranskaksi L’échappée belle). Anna on uusimmassaan palannut alku-uransa uskolliseen minimalismiin – edelliset romaanit ovat olleet järkäleitä.

Muistan selailleeni kirjaa jo aiemmin, ja mieleeni tarttui lause, jossa irvokas sukulaismies laskeskelee joka toisen työpäivänsä menevän verorahoihin, joilla ”Mamadu pistää 10 neekerivaimoaan paksuksi”. Lause jäi mietityttämään monikulttuurisuuden tutkijaa: tästäkö koko eurooppalaisessa oikeistolaisessa politiikassa on kyse?

Vaikka romaani ei suorastaan kerro äärioikeiston noususta Ranskassa, se on silti kärkevä kuvaus eri yhteiskuntaluokkien komplekseista. Kertoja-Garance etsii lohtua sisaruksistaan, joiden kanssa voi jakaa samat musiikilliset, elokuvalliset ja kaunokirjalliset viitteet, ja peilaa boheemia porvarillista kasvualustaansa toimihenkilömentaliteetin omaavan kälynsä maailmaan. Käly on farmaseutti, jolla on bakteerikammo ja alemmuuskompleksi suhteessa miehensä sukuun.

Romaani on neljän sisaruksen road movie, jossa kolme karkaa kuolettavan tylsistä häistä vieraillakseen veljensä luona, joka on hankkinut itselleen keskiaikaisen linnan ja esittää turisteille aatelista varsin menestyksekkäästi. Linnassa ei ole vettä eikä sähköjä, ja veli murehtii huonoa flaksia naismarkkinoilla. Myös veljen lähipiirissä on häät, joihin sisarusparvi pääsee kuokkavieraiksi. Näissä häissä on tarjolla tölkkiviiniä ja morsiamen sukkanauha ryöstetään pingispöydän päällä.

Romaanissa eniten nauratti ranskalaisten maalaistollojen samankaltaisuus suomalaisten kanssa – myös haute couturen maassa on tyyppejä, jotka pukeutuvat havaijipaitaan nahkaliivin kera ja koittavat iskeä naisia kertomalla vitsejä huorista, jotka eivät suostu ottamaan suihin.

Kiireinen maailmamme tarvitsee Gavaldan kaltaisia kuplivia kertojia, joita voi ahmia julkisissa liikennevälineissä tai vauvan yösyöttöjen välissä. Kadehdin hänen kykyään tiivistää monimutkaisia maailmoja kirkkaiksi, pureviksi lauseiksi.

Kolahti!

2010-11-29T10:17:00.000-08:00

Alexandra Salmela Aamulehden kuvaamana

Mun tämän syksyn Finlandia-hevonen on Alexandra Salmelan romaani 27. Muita listattuja kirjoja en tosin ole lukenut, ja tuskin ehdinkään. Alexandrankin kirjasta kuulin kaverilta, joka valitsi sen lukupiirimme seuraavaksi keskustelunaiheeksi. Mutta joo, fiiliksissä olen, en pelkästään tämän mamu-kirjailijan loisteliaasta kielen tajusta, mutta ennen kaikkea hänen ilkeästä yhteiskunnallisesta satiiristaan, joka kohdistuu koko maamme hiippahuppukansaan.
Viimeistään nyt ymmärrän, että loistavan romaanin kirjoittamiseen tarvitaan outoja kertojia, kuten lapsen pehmolelupossu tai Opel Astra. Jos olisimme kuulleet suoraan kompostintuoksuista keski-ikäistä pariskuntaa, Piiaa ja Markoa, romaani ei olisi saanut lainkaan siipiä, vaan olisi jäänyt ennalta-arvattavalle tunnustukselliselle tasolle. Maailmalla on ihan tarpeeksi keski-ikäisiä keskiluokkaisia kirjailijoita, jotka antavat äänen yhteiskunnallisesti tiedostaville, omaa itseään pelottavasti muistuttaville protagonisteille (mieti esim. Siri Hustvedt ja Paul Auster, pariskunta, joka vuolee kultaa) ja näissä romaaneissa itseironia on niin hentoista, että sitä tuskin tunnistaa. Maailma tarvitsee kirjailijoita, jotka osaavat yhteiskunnallista ironiaa ja itseironiaa sopivasti yhdistäen nyrjäyttämään ihmisten sovinnaisia käsityksiä siitä, miten kunnon ihmisen kuuluisi elää.
Yleensä en pidä eläinhahmoista, mutta Salmelan Herra Possu, joka tarkkailee maailmaa parivuotiaan juuri puhumaan opettelevan Pikku Papsun kainalosta, oli se syy, miksi haluaisin tämän kirjan voittavan Finlandian. Herra Possu puhuu juuri sitä suomalaisten lastenohjelmien tekopirteää kieltä, johon tuoreet vanhemmatkin valitettavasti taantuvat. Herra Possu puhuu markettien käytävillä, kun kultalusikalla syötettyjä natiaisiamme kärrätään muovisissa autonmuotoisissa kärryissä ja vanhemmilla on liian kiire tutkia aamiaismurojen lisäainepitoisuuksia. Ja sitten kassalle: "Jono oli pitkä ja pikku Papsu alkoi itkeä, koska hänen vaippansa oli märkä ja hänen vaaleanpunaiset enkelisukkahousunsa olivat kastuneet. Yhtäkkiä Pikku Papsun äiti huudahti:
"Voi ei, linssit!" ja lähti juoksemaan takaisin kauppaan." (s. 82-3)
Tässä kohtaan aloin kadehtia Salmelaa, joka ehti kirjoittaa ennen minua kaikesta siitä, mistä olen itsekin halunnut kirjoittaa: tofusta, linsseistä, spelttikekseistä, kuukautiskupeista, hamppupaidoista, kangaskasseista, komposteista ja ihmissuhteista, jotka alkavat rakoilla, kun arki muuttuu mahdottomaksi loputtomien elämäntapaneuvottelujen keskellä. Romaanin pariskunta ei käy töissä, vaan keskittyy täyspäiväisesti kuluttamaan toisensa loppuun. Vaikka kyseessä on rankka satiiri, kaikki sen ainekset on revitty elävästä elämästä tässä ja nyt. Me kaikki tunnemme monta Piiaa ja Markoa, joille vaihtoehtoisuus on pyhä asia, ja jotkut meistä tunnistavat itsessämme tuollaisia siemeniä.
Kirjan toinen juonne, tsekkiläisen Angien rock'n'roll-pakkomielle kuolemasta 27-vuotiaana jää minun luennassani ohuemmaksi narratiiviksi kuin suomalaisen maatiaisen ekoperheen surkuhupaisa elämä, mutta Angieta tarvitaan kutsumattomana vieraana, joka tahtomattaan aikaansaa perheen kriisin kulminaation.
Odotan innolla vastaavaa pankin räjäytystä aasialaisen tai afrikkalaisen kirjailijan kynästä. Jos tsekkiläinen kirjailija saa näin robustia jälkeä aikaan opiskeltuaan suomen kielen perinpohjin, millaista kritiikkiä saisi aikaan sellainen kirjailija, joka ei ole ennen tänne tultuaan koskaan käyttänyt pankkiautomaattia tai esiintynyt julkisesti uima-asussa?

Noli me tangere - how Anne Enright sees it

2010-10-11T07:23:00.000-07:00

From New York Times interview

Anne Enright's Booker-winning novel The Gathering (2007) fell into my hands last Wednesday, and since then I've been wondering about her talent, the cruel precision with words. Now since the 1990s, when Irish writing was my full time business, I have taken my distance, and cannot really remember if I read her early stuff back then. Something in her style reminds me of the Irish radical feminists I met in the flesh in the early 90s - there is a passionately angry subtext, dealing with women's rights to contraception and divorce, and the so-called Catholic family values.

The ingredients of the novel are arch-Irish: the Hegarthy clan is burying an adult son who has committed suicide, and old memories of sexual abuse committed by someone close to the family pop up. The protagonist has given birth to only two daughters, and is becoming severely alienated from her husband. She sleeps during daytime when the family is out, and in the nights takes weird pleasure in driving around Dublin, emptying a bottle of wine in the car as she moves around the eerie "hoods". One would not expect that it would be possible to win a Booker with such a simple tale. But in Enright's case it's the alchemy of words, the strange constellations, that count more than the actual storyline.

The novel reminds me a lot of the two postcolonial writers with whom I am most attached to, Jamaica Kincaid and Sara Suleri (Goodyear). All three women engage in remembering the dead in a laconic, matter-of-fact, almost violently detailed way. The way the protagonist Veronica remembers grandmother's marital bed, her naked groin, may sound disgusting to some. Enright writes obsessively about the triangular drama between Veronica's grandmother, her grandfather and their landlord, who treated the tenants as his property. There is very little Irish history embedded in the story, although it stretches back to 1925, the early years of the Free State. The characters seem oddly devoid of political passions. Or, Enright has no interest in taking the role of the history teacher. The reader has to dig the politics from underneath many layers.

Enright uses the Biblical phrase from Jesus, "Noli me tangere" (Don't touch me), in the contemporary context to get into the core of the problems of a dysfunctional family. These guys are truly avoiding getting too close to one another. The Catholic kids have been taught the phrase as "Nolly May." In the wake and the funeral, Veronica and her siblings are all trying to get together without really meeting one another; drinking becomes one way of protecting oneself from too extreme emotions. In Finland, we have a special word "suojakännit" (protection drunkenness) to describe this tendency. The Hegarthy clan never drinks together, but everyone hides their own bottles and glasses during family meetings. How familiar reading this makes to us Finns! Also in this country the most appropriate place for the bottle has been under the table, close to the table leg. True "closet drunks" (kaappijuopot), on the other hand, hide the drink on the kitchen sink like in Enright's novel.

The Gathering needs to be read several times, it is not one of those books one devours in one sitting. What I loved most about it was the mixing of the philosophical and the everyday, like in the passage where Veronica loiters at Gatwick Airport, where she has stranded alone without her family, but is gathering the courage to return to them:

"And I think we make for peculiar refugees, running from our own blood or towards our own blood; pulsing back and forth along ghostly veins that wrap the world in a skein of blood. This is what I am thinking, as I stand in the queue in the Gatwick Village branch of Accessorize with my two pairs of flipflops, that sport at the plastic cleft a silk orchid for Emily, and for Rebecca a peony rose. I am thinking about the world wrapped in blood, as a ball of string is wrapped in its own string." (p. 258)

With this passage in mind, I am already looking forward to reading her non-fiction book on motherhood, Making Babies. Probably not a pink and pale blue-hued celebration.

For those who enjoy Marmite on their ice cream

2010-08-25T10:37:00.000-07:00

A friend hinted Anita Brookner as an inspiring literary figure for anyone planning to publish her first novel in middle age.

I may have once tried to read her novel, but found her writing style too dry (and arch-British?) and the characters too miserable to make it to the end.

Now I gave her a second try, and while still holding onto my initial observations, this time, at this point in life, I begin to understand her fans. Her novels are not the most common comfort food, but serve fantastically those who enjoy Marmite on their ice cream.

I started this time with Hotel du Lac (1984), the Booker prize winner and thinnest one of them all. Although Brookner published her first novel at 56, she has already written 24 novels – and I believe all of them deal at a certain level with existential solitude.

Hotel du Lac takes us to a well-established Swiss hotel, which does not have to advertise itself, as the clients have been returning there generation after generation. The hotel is a discreet hiding place for recent widows, too senile relatives, or people who for one reason or another have lost face in front of their nearest and dearest.

Edith Hope, an author of romantic fiction, is running from a wedding she cancelled at last minute. While moping in her cardigan in the lifeless village off holiday season, she writes letters to her true beloved David, who is happily married elsewhere and intends to remain so. She describes to David the everyday encounters with the odd hotel guests in painstaking detail, but never sends the letters. Another suitor appears on stage, offering her the kind of establishment a respectable woman writer would obviously need, in order to be taken seriously by her publisher and friends. It is an odd tale of love, written in such an ironic tone that one barely remembers the romance.

I have understood that most Anita Brookner protagonists are sexually inhibited, confessional and distant at the same time, and obsessed with self-analysis. They are happiest living their lives in the familiar quarters, greeting the same shopkeepers from thirty years back, and although they dream about escaping, somehow they don’t get it done. In the novels it rains too often, and the characters try to solve their problems by taking long walks.

From a postcolonial perspective, it is peculiar to read European novels, in which all characters are white Europeans. This is becoming rare even in today’s Finnish literature. Funnily enough, I find affinities in Anita B’s writing to two other Anitas: Anita Desai from India and Anita Konkka from Finland. The writing styles of all three women may differ, but their protagonists have something in common. Anita D. has a more positive view of humanity than Anita B., and Anita K. flirts more with alternative lifestyles and feminism, but all three Anitas offer the reader a world that has not been fully chewed and digested on her behalf.

Though Brookner is a contemporary author, writing of her own times, there are deep historical layers in the characters, as if they had been born to the wrong decade or century. There is something fascinatingly displaced in all of them, a “far out” psychology that allows interpretations sensitive to other times and places.
Now I am starting a second journey with Anita, through the novel Latecomers (1988). The third one waiting on my table is Family and Friends (1985). Let's wait and see if I come to the end of the famous Brookner walk one day.

Chimamanda rocks

2010-08-15T03:13:00.000-07:00

I first run across Chimamanda Ngozi Adichie’s novel Purple Hibiscus some time in the mid-2000s, and as I happened to be planning a course on Afro-Caribbean women’s writing, I decided to include the novel in the curriculum right away. The intensity of her prose, and the difficulty of the intimate relations she was describing, struck me as something worth investing our time on. My international students loved it, and especially those who had received a Catholic upbringing could relate to the subject matter very well.

In all Chimamanda’s books the university city of Nsukka appears as one of the focal points. The university of Nsukka was established as the first “indigenous” university of Nigeria following the independence in 1960. It has particularly excelled in astronomy, medicine and law. The country’s first university has always been the University of Ibadan (the local Oxford or Cambridge), but Nsukka has tried to differentiate from its competitor by profiling itself as the more African alternative. For anyone from the Finnish deepwoods this makes perfect sense. We greet warmly all such initiatives. I don’t even think of it as a coincidence that Biafra adopted Sibelius’ Finlandia as their national hymn during the independence war. Small nations always find one another, no matter what the odds.

Chimamanda grew up in an academic family on the campus of Nsukka, and in her writing, the town looms larger than life. For someone also born in the shadows of an “indigenous” university, this autobiographical emphasis doesn’t seem strange. I salute it. Through Chimamanda, I have seen vivid bits of Nsukka. It is a place with a noble nationalist history and a present that unfortunately promises too little. Her third book, the short story collection, The Thing Around Your Neck, reveals the realities of campus life in the 2000s: mob violence on the campus is rampant and any degree can be bought too cheap from the examiners through bribing. It is difficult to relate this to my own “indigenous” campus experience. There probably the most daring thing one could think of would be to cycle naked around the campus at full moon – but I can’t even confess having done that.

The second novel, Half of a Yellow Sun, became an instant hit in many European countries soon after first publication. I first got hold of the book in Swedish two years ago, and sorry to say, I could not enter its universe in that language. Nigeria in Swedish was too remote to me then. I also hesitated approaching the Finnish translation, on the same grounds. Now on my holidays, I liberated an English copy of the novel on the isle of Lefkada in Greece, where someone had left it untouched at a book recycling joint. After this, her art has truly started making sense to me. I was accidentally “bounced back” to her.

Chimamanda is only a “small girl”, in her early thirties, and critics worldwide have already rated Half of a Yellow Sun as a global classic. In the literary beehive, she has sucked all the honey too prematurely, and she may have to bear also the negative consequences of such instant fame. In my country, she is being read everywhere in local flower hat aunties’ well-meaning book clubs. I can find a Finnish translation of her novel on every petrol station of this country.

The novel does reflect deeply upon the horrors of the Biafran war and the ethnic divisions of Nigerian society, but first and foremost it is a document of post/colonial gender relations, in a situation where modernity and tradition clash violently. The novel has five protagonists, “her children”, as the author calls them, all of who experience lapses and doubts in their intimate relations. It offers every reader a possibility to identify with someone – not pinpointing at any character’s innate moral superiority. Everyone in the novel makes fatal mistakes, everyone is rough and edgy.

It is a novel about heterosexuality, written in a way that doesn’t make too rigid boundaries between Africa and the West. Black and white protagonists intermingle creatively. Things happen, between the races and in-between. The notion of “race” is easily dismantled. Neither does heterosexuality mean much to the protagonists. Chimamanda offers no simple “boy meets girl” stories. This fact alone renders her writing apart from the majority of European literature. Much of recent European literature is much more heteronormative and racially confined than this.

In Chimamanda’s world, all relationships are defined by intricate complexities. She writes: “ Olanna gently places a pillow beneath her head and sat thinking about how a single act could reverberate over time and space and leave stains that could never be washed off. (p.245) ” In this passage, Olanna is making a decision against all odds to return to her partner, who was too easily seduced to illicit sex during her short trip elsewhere. It would be difficult to think of an European Olanna, wife of a university lecturer, adopting the fruit of her husband’s lapse to brief rash lust. Chimamanda writes very open-mindedly about common law marriages, infertility and adoption, to my understanding against the stream of everyday African sensibilities. The twin girls, Olanna and Kainene’s liberal lives seem very bizarre to me, based on the stories African friends displaced in Finland have told me about foolproof patriarchal heteronormativity and their less privileged families. The twin girls’ avant garde attitudes would have been extreme even in the Finnish 1960s – a time when “women were still women and men were still men”.

Chimamanda insists on portraying the fringes of Nigerian society, the kinds of possibilities available if people broadened up their minds to accept the multitude of the human condition. She is positively “well ahead of her time”. I am not sure if this kind of loosening of family morality is what mainstream Africa is welcoming in this millennium. Chimamanda does not proscribe this, she only pokes at “possible lives, possible futures” pending somewhere in the future. Having already been exposed to other kinds of sets of life, other norms of organizing everyday life, other forms of reasoning, the relationship puzzles Chimamanda brings us may be Africa’s unavoidable future.

If You Love - ponderings on musical drama

2010-07-10T14:59:00.000-07:00

Yesterday I bought a DVD copy of Neil Hardwick's musical "If You Love". A friend of mine, with whom I shared formative years at Birch Village, where a great part of the film was cast, recommended the film to me. I didn't remember to go and see it at the movies. Now it entered my life at the point when I am writing my own multicultural drama. Glad I saw it, glad to have shared it with a local of that landscape- but I also have some critical comments to make:

1. Starting from the obvious: the film openly criticizes, in my opinion in a classical leftist way, the contemporary polarisation of class divides in Finnish society, and plays on old leftist classics, such as the key tune "If You Love". It really tries to make some political points, but fails to convince anyone, when you read from the cover that it's been sponsored by Hesburger, Oriflame, National Lottery etc. The presence of the sponsors in the film was too obvious, leaving the viewer with very little imagination to fill the gaps.

2. I felt empowered by the way Hardwick sees Birch Village. His way of playing with the locality was one of the strongest points of the film. I believe it's a continuing prose poem to a landscape that rarely gets positive attention in the media. I used to live for two years in one of the monstrous towers the film portrays (the red student house, not the Blue Gazebo), but as the scenes have been filmed on sunny summer days, they really don't bring the worst out of the "hoods". There's a lot of light and hope in the imageries. If compared to some other recent films and TV series depicting Finnish suburban life (Jari Tervo's Mogadishu Avenue, Johanna Vuoksenmaa's Nousukausi), this film doesn't exoticize the "hoods" or make them look more miserable than they are in real life. Hardwick actually humanizes Birch Village. But upon doing this, I believe he uses very conventional methods that point out towards middle-class tastes and values. There is an artsy red-haired auntie living in the Blue Gazebo of Birch Village, but when the film shows her apartment from the inside, it looks rather like a posh loft apartment in Eira. In real life, Birch Village apartments do have grey plastic floors and worn-out beige cupboards. I would have preferred to see a bit more of the council house aesthetics in the film. (The African restaurant scene was, on the other hand, the most beautiful scene in the whole film, and the only passage where I truly enjoyed the stylicization. I would love all our suburbs to have restaurants like that!)

3. A lot of the dancing was just crap. No need to explain this any further.

4. The history of Finnish pop/rock music appeals to Finnish audiences, but very little to the "Mamus" who have not lived here long enough to witness that history. Because the film has a strong multicultural theme, I would have wanted the film to show more of the multicultural realities of the people. In this case, it would have required some further studies on Nigerian aesthetics. If the people in the film have real Nigerian names, then there should have been more cultural details. The love couple's meeting remains now a bit shallow. In real life, people discuss the cultural differences in vivid details, and these discussions can be empowering.

5. I also felt that there were too many songs, introduced in a chaotic and haphazard manner. My favorite musical scene was Afia's performance of Eppu Normaali's "Joka päivä ja joka ikinen yö" on a typical Birch Village playground. That scene spoke to me deeply. It showed the possibilities of hybridity, performed in a creative manner. A lot of the other music and dance acts left me cold.

6. There is a big difference between commercial films and artsy films. Kaurismäki films mainly employ character actors, who may not be the prettiest and sleekest in physical appearance. "If you love" employed many kinds of actors, some of whom shone out with their outstanding personality (for instance, Mervi the single mother nurse), but others were cast only on the basis of good looks (Ada, the main character). The migrant actors definitely beat many of the Finnish ones. Ada and her blonde friends were a great disappointment. Tony (Chike Ohanwe) was promising in his debut in the film world, and I would love to see him in a completely different role in the future. Romantic Romeo role is not the ideal role for him. He is too talented to play that kind of role.He would do better in a more ironic role.

7. I would like to know how much Hardwick has been watching Bollywood films as of late, and how much of that tradition he thinks he has introduced to the Finnish cast. I see a very strong Bollywood component in the film, and cannot compare it with any other experiences of watching (European) musicals. But then, in Bollywood there's a certain degree of professionalism, which was absent in this film. I was very puzzled about the genre, and cannot yet say if the puzzlement is positive or negative.

Goddess dreams

2010-05-13T11:04:00.000-07:00

Last August I saw a vivid dream about the Queen of Soul visiting us in Tampere. In the dream, I had been recruited to host her and attend to all her needs, and I was quite stressed out by the task. She was wearing African clothes, not the ones in the Amazing Grace album cover, but similar ones in blue and brown shades. The photo attached here is the only picture I have found of Aretha from her "African period", which I believe took place in the early 70s. In my dream Aretha was already in her 80s, and much slimmer than she is today. She was glowing with health and good energies. This is why I started calling my dream "a goddess dream" - rarely have I woken up feeling so excited and empowered by my own nocturnal filmmaking.

The goddess dream has not left me. Every now I return to it and wonder about its meaning. After having the dream, I spent days reading about Aretha Franklin's life. And I noticed that I had forgotten her recent performance in Obama's inauguration ceremonies, which I did see and was moved by her singing "My Country ´Tis of Thee".

Maybe the most meaningful Aretha song to me was her duet with Annie Lennox: "Sisters Are Doing It For Themselves". I wonder where strong feminist pop music has disappeared. Especially the kind of feminist music that can cross cultural barriers. Global feminist music. Possibly Aretha doesn't call herself feminist, but her singing has empowered women on all continents. By sharing my goddess dream, I would like to celebrate that dimension of her music and life.

Vesipiipullinen iloa

2010-04-11T12:50:00.000-07:00

Niina Hakalahden Tuukka-Omar (2010, Tammi) onnistuu siinä, mitä olen kauan odottanut: monikulttuurisen lastenkirjan kirjoittamisessa ilman opettavaista monikulttuurisuus-sanan alleviivaamista. Sen päähenkilö on suomalaisen äidin ja syyrialaisen isän poika, jolla on muitakin haasteita elämässään kuin jatkuva kahden kulttuurin välillä kipuilu. Kirjassa on paljon arkisesta arjesta temmattuja elementtejä, kuten yökastelu ja se tosiasia, että niin monen maahanmuuttajataustaisen miehen on elätettävä perhettään ajamalla bussia tai taksia, mutta näitä elämän tosiasioita maustaa hulvaton maagis-realistinen huumori.

Koska Tuukka-Omarin isä Ali on arabi, hänen on säännöllisin väliajoin päästävä polttamaan vesipiippuaan ja lentämään matollaan korttelin yli. Hakalahti siis kerää kaikki arabikulttuuriin liittyvät kliseet ja kierrättää niitä pilke silmäkulmassaan. Mutta ei siinä kaikki, hänen supisuomalainen äitinsä on töissä suklaamunien yllätystehtaalla, ja vetäytyy jatkuvasti autistiseen yksityisyyteensä suunnittelemaan hahmoja, joille tapahtuu noloja asioita. Kirjassa kaikki aikuiset ovat jollain tapaa vinksahtaneita, eikä vinksahtaneisuus noudata mitään kansallisia, kulttuurisia, etnisiä tai uskonnollisia rajoja. Tämä outouttaminen muistuttaa minua vähän Roald Dahlin kirjoista – myös Jukka Lemmetyn kuvakielessä on jotain samaa. Ehkä tarinankerronta on astetta lempeämpää kuin Dahlilla; aikuiset eivät Tuukka-Omarissa ole ilkeitä samalla tavalla kuin joissain Dahlin kirjoissa, mutta hengenheimolaisuutta on ilmassa, eikä se tunnu häiritsevältä, vaan tarinaa rikastuttavalta.

Tuukka-Omar ei ole erityisesti poika- tai tyttökirja, mutta puhuttelee luultavasti eniten sellaisia lapsia, joilla on outoja harrastuksia tai joiden kodeissa on jotain suomalaiskansallisesta ”perussetistä” poikkeavaa. Hakalahti on omistanut sen omien lastensa lisäksi kaikille niille, jotka ovat joskus tulleet valituksi viimeiseksi urheilujoukkueeseen. Kirjan poikaparivaljakko Tuukka-Omar ja Paavo jännittävät keväistä leirikoulua, jossa on tarkoitus selvitä yön yli eräkämpässä. Toisin kuten monet luokkakavereistaan, pojat eivät ole suostuneet liittymään partioon, mutta opiskelevat iltaisin salaa eräasioita kirjaston kirjoista. Heidän ystävyytensä kantaa läpi kriisien, ja kaiken kruunaa möreä-äänisen ”varaäidin” Niilon rekrytointi lehti-ilmoituksen kautta.

Vaikka poikia voisi joku kovis haukkua nörteiksi, heillä on oma maailmansa, huumorinsa ja tapansa selviytyä. Hakalahden kerronta on reipasta ja toiminnallista, joten luulen, ettei siihen laiskempikaan lukija heti pitkästy.

Tuukka-Omar on kirjoitettu kaikille, ja sen ehdoton vahvuus on täydellisessä multikulti-propagandan puutteessa. Aihepiiristä saisi aikaan poliittisempaakin kuvausta, mutta keskittyminen ennakkoluuloihin ja yhteiskunnan rakenteelliseen rasismiin luultavasti karkottaisi suurimman osan lapsilukijoista. Itsellänikin on hyllyssä monia (ulkomailta ostettuja) ”monikulttuurisia” lasten- ja nuortenkirjoja, jotka olen äitinä lukenut ahmien ja joihin lapset eivät ole halunneet tarttua lainkaan. Oletan, että tämä kirja riemastuttaa sekä lapsia että aikuisia, vanha- ja uussuomalaisia, ja siksi toivoisin tämän vinksahtaneen perheen tarinalle jatkoa.

Francophone Africa

2010-04-03T10:30:00.000-07:00

Been listening to Amadou and Maryam (a blind couple from Mali, nowadays world stars) for quite a while. I love their more traditional African songs, but the true realization happened when listening to their later hit on Songlines magazine's free CD: the song "Sabali" hit the jackpot last summer, and I wish to purchase the couple's latest two albums ASAP. The latest albums seem to be a curious fusion of electronica, traditional African sounds, combined with instruments from all over the world. The couple have not stood still, but have moved on from being distinctive African artists towards genuine global divas. "Sabali" was mixed and mastered by the ex-Blur singer Damian Albarn, who also seems to have moved from Britpop to world music.

I love African French accents, because they are something even I with my ultimate rusty skills can understand. As I keep on listening, the travel fever increases and I look at the map longingly...

God knows. I know nothing about Mali but the other Mecca of world music, Benin, seems also inviting.

Elastic realities - Tobias Hecht's After Life (2006)

2010-03-18T05:05:00.000-07:00

Tobias Hecht wrote After Life on a Guggenheim grant after having studied the lives of street children in the city of Recife, northeast Brazil for a decade. He has won a Margaret Mead prize for his earlier ethnographic writing, and a notable literary prize in Spain for his fiction.
Surprisingly, After Life has not yet received as much attention as his earlier works. I believe it is an ethnographic text still waiting to be found, both by academics and lay people. As it is published by Duke University Press, the current primary audience may be limited to other anthropologists.

I have been tempted to read After Life for some time now, so it was a moment of joy to finally get hold of the book at the university library.
I cannot but admire Hecht's approach to the project of ethnographic writing - by recycling the oral and written data his true-life informant Bruna Verissimo delivered him over years of interaction, he found that the only way to do justice to Bruna's stories of his many selves was to write a novel. Bruna, a youth brought up by the streets, a sex worker and transvestite, invented alternative selves, whom s/he interviewed on the tape recorder provided by the curious ethnographer. Over the years, Hecht found out that very few of Bruna's stories were literally true, but nevertheless they reflected an ethnographic reality of the historical moment, a collection of episodes that could have been. The novel reminds us of the elasticity of all storytelling, for whichever purposes.

Hecht resolves his dilemma of representation by creating a purely fictional character to replace Bruna Verissimo. Aparecida is perhaps an alter ego, one of Bruna's many apparitions, a former street child, prostitute and junkie trying hard to establish himself as an activist and artist. The informant's strong sense of agency and willingness to produce his/her own narrative with the help of a researcher from the North reminds us slightly of what happened to Rigoberta Menchú in the 1980s (and especially the aftermath of her Nobel prize victory - how other anthropologists wanted to prove the falseness of her narration). Hecht is aware of the similarity of his approach, acknowledging Menchú's position in the history of Latin American testimonial literature. However, After Life is not a simple testimonio. It is far too complicated a narrative to be treated as a voice of the dispossessed, or marginalized people. Neither is it a human rights narrative. Seen from a comparative perspective with works that attempt at claiming rights and speaking for a group that may not speak without an intermediary, After Life is not primarily an ethnographic piece. It is ethnographic fiction, but the emphasis lays on fiction, as artistic expression. The novel does create its own universe. It shows more than explains. It can be understood without the normal academic explanations.

However, not unlike in much of academic ethnography, written to appreciate postmodern sensibilities of the Western academically educated readers, also in Hecht's novel the personality of the protagonist, the ethnographer, receives perhaps more attention than the informants. Zoë, an American professor on sabbatical, who due to her singlehood and childlessness can travel light and change plans at a whim of a moment, returns to Recife after many years' break to meet up with her old informants, all street children. Much of the narrative deals with Zoë's depression and violent sense of paralysis - a plot that partly builds a sounding board for her informant's narrative, but also in its vividness becomes almost too consuming and overpowering. The narrative of her mental breakdown was convincing but at the same time I was not sure if I could deal with it.

The most powerful passages in the novel are passages in which Zoë finds release from her illness while going through her field notes about her interaction with Aparecida:

"A life like the mouth of the Capibaribe: a current flowing from one place to the tides, the mixture of flesh and salt water, the sordid runoff from the city, a meeting place spanned by decaying bridges. And so, like Aparecida who crichets into the night, Zoê begins to knit together the incongruous strands, searching for the beginning in the middle, the denouement where it doesn't exist, translating, rephrasing, reinventing, bearing." (Hecht 2006, 79)

I also found the passages in which Brazil's everyday religiosity of the streets is reflected informative and empowering. While getting a bit annoyed with the protagonist, I enjoyed those parts of the novel that show the political and social tranformations of today's Brazil ("the big picture") in the globalizing world. The phenomenon of gated communities and secluded lifestyles seems to be everywhere.

The photos and passages with authentic Portuguese conversation worked particularly well.

Pahempaa olla puolueeton kuin antibrechtiläinen: Han Suyinin postkoloniaalia analyysia

2010-02-23T05:36:00.000-08:00

Han Suyin on ilmeisesti vielä elossa oleva 93-vuotias kiinalais-belgialainen kirjailija, jonka tunnetuin teos on Hollywood-klassikoksi noussut Päivien kimallus (A Many Splendoured Thing). Vuosikymmenten aikana hän on noussut eritoten ”euraasialaisten” puolestapuhujaksi ja aasialaisen rasismin vastustajaksi. Hänen nuoruudessaan ei ollut helppo kasvaa ”sekarotuisena”, ja ne monietniset todellisuudet, joita hän kirjoissaan kuvaa, saattavat aueta paremmin vasta tämän päivän lukijoille kuin aikalaisilleen. Hän kirjoittaa kulttuurisesti hybrideistä todellisuuksista tarkkanäköisesti ilman turhaa jargonia.

Kirjailija tunnetaan myös lääkärinä ja sinologina. Hänen persoonansa ympärille on perustettu kirjallisuuspalkintoja, ja löysin myös Facebookista fanisivuja. Oletan, että tämän päivän mobiilille, Euroopan ja Aasian välillä liikkuvalle nuorisolle Han Suyin saattaa olla suurikin idoli. Länsimaailmassa hän joutui jossain vaiheessa epäsuosioon, koska häntä pidettiin liian maolaisena, tai hän siis kirjoitti liian sympaattisesti kulttuurivallankumouksesta läntisiin lehtiin.

Pelastin romaanin Neljät kasvot (1963) Hervannan kirjaston kierrätyskorista. Luin kirjan tietämättä mitään kirjailijan taustasta, edes sukupuolesta, ja oletin sen olevan täyskiinalaisen, vallankumousta länteen paenneen miehen tuotos. Luin kirjaa miehen kirjoittamana, koska siinä oli niin paljon eroottisviritteisiä kuvauksia naisista miesten silmin. Tosin seksuaalisten aktiivisten, normeja rikkovien naisten määrästä olisi pitänyt osata arvata, että kirjailija oli nainen. Romaanin hahmot ovat tämänkin päivän näkökulmasta herkullisen outoja: omaksi suosikiksini nousi valkoisia eurooppalaisia vauvoja adoptoiva kirjailijaprinsessa Sumipoon, joka matkailee konferensseissa koko hovinsa kanssa ja muistuttaa maneereiltaan hämärästi erästä meidän aikojemme tunnetuinta pop-ikonia. Tässä hänelle tyypillinen repliikki: ”Ne olivat niitä valkeita ja mustia aikoja, jolloin oli pahempaa olla puolueeton kuin anti-brechtiläinen. Minusta alkoi tuntua, että olin häneen rakastunut. Ajattelin, että olisi äidillinen teko selvittää hänen tunnesotkunsa.” (92)

Teksti tuntui äärettömän modernilta, kyyniseltä ja maailmanpoliittisesti valveutuneelta. Se kuvaa neljän vuorokauden tapahtumia Kambodzassa ”puolueettomassa” kirjailijakokouksessa, jonne vain länsimaisilla ja muutamalla rikkaalla aasialaisella kirjailijalla on ollut varaa lentää. Siinä parodioidaan mitä tahansa kansainvälistä konferenssia, jossa on tähtiä ja satelliitteja, opportunistisia bändäreitä. Viidessäkymmenessä vuodessa niin vähän on muuttunut näissä piireissä.

Vallankaappausta odotellessa herkkähipiäiset paperinpyörittäjät laitetaan suorittamaan ruumiillista työtä lapion varteen pelloille, joilla buddhalaiset munkit lausuvat meditaatioitaan. Koska romaanin ajanjakso on niin tiivis, se pysyy nerokkaasti käsissä ja onnistuu tiivistämään aikansa keskeiset poliittiset kysymykset yhteen episodiin. Siinä eletään Bandungin afroaasialaisen kokouksen jälkeistä aikaa, jolloin panaasialaisuus oli korkeassa kuosissa. Pidin erityisesti romaanin dramaturgiasta.

Kaikki hahmot ovat yhtä lailla narreja, itseriittoisia ja vieraantuneita ns. tavallisesta elämästä. Heidän elämänsä tuntuu pyörivän pitkälti seksin ja viinan ympärillä; osa porukasta on tietoisesti tai tietämättään myös mukana oopiumkaupassa. Tarina muuttuu dekkarinomaiseksi siinä vaiheessa, kun erään päähenkilöistä hotellihuoneesta löytyy suklaarasia, joka vaihdetaan kiireen kaupalla kantajansa huomaamatta.

Postkoloniaali kritiikki erityisesti tuntui osuvalta, siinä oli yksissä kansissa kaikki olennainen imperiumeille vastaanpuhuminen, ajalta ennen kuin Edward Said onnistui tekemään siitä tieteenalan. Han Suyin onnistuu kuvaamaan aasialaisen intellektuellin monia kasvoja: teoksessa vilisee kommunisteja, sosialisteja, äärioikeistolaisia, monarkisteja, buddhalaisia, epäpoliittisia hedonisteja – ja kaikki lopulta taistelevat samasta paikasta auringossa saman ankkalammikon rannalla.

Romaani oli älyllinen ilotulitus, jota aika ei tosiaankaan ole jättänyt. Ottaisin tämän mielelläni lukemistoksi postkoloniaalin teorian kurssille. Han Suyin onnistui esittelemään siivun lähes koko Aasian 50-60-lukujen historiaa harvinaisen suorasukaisella, jaarittelemattomalla tavalla.

Abi Morgan's "The White Girl": the politics of looking back

2010-02-17T23:28:00.000-08:00

Last Tuesday the Finnish YLE1 showed the prize-winning and according to some sources "controversial" TV drama, "The White Girl", written by Abi Morgan. The film took us directly to the Pakistani quarters of Bradford, where a white working class single parent family had been emergency housed after a violent marriage. It is a story of ethnic separatism, and of white "outsiders" who are no longer privileged in the eyes of the migrant community.

The film has been received with wildly mixed feelings. Morgan has been accused of political correctivism, social pornography, or a tendency to show the white working class life as more scum than it could possibly ever be, anywhere in Britain or even Europe. It does not transcend the class divide, her critics claim.

I don't read the film first and foremost as a commentary about the British working class in peril, but for me it worked as a powerful reminder of the politics of looking, the politics of gaze, and counter-gaze. In the film, the white family's eldest daughter Leah approaches Islam, and finds comfort in daily prayers, while her mother is focusing on destroying herself through alcohol, drugs and a violent on-and-off relationship with her ex. The film shows clearly the rationality of a person's search for spirituality in a turbulent life situation. It could be any religion, but in this case it is Islam. Leah's choice to start imitating the daily acts of her classmates and neighbours has not been exoticized, but it is shown as the most likely and most intelligent choice a minority child can do. I understand that in the UK there are several Muslim-majority public schools, in which the curriculum has been Islamicized in the way Morgan portrays. In such a school, a white girl is an exotic bird.

It is true that Islam in the film is idealized, and shown in the most poetic, aesthetic form. All the Muslims in the film were sympathetic characters. Not all adult whites were bad, but morally ambivalent and weak in willpower. Very cleverly, Leah's mother was portrayed, amongst all other deviant characteristics, as illiterate (shaking the myth of the illiterate Muslim housewife). And the film's aesthetics bordered on ghettoization and third worldization. It showed the everyday life of a part of Britain that has for long been underprivileged and at the same time contains many other worlds.

To the film's critics I would like to pose a counter-question: if the film's perspective was so upsetting or irritating, isn't that a sign of something happening in the minds of the viewer? And isn't that what filmmakers are supposed to do, to choose a point of view and stick to it? I at least enjoyed to travel with Leah into the local mosque and experience with her the first steps of practicing a new faith. I enjoyed the acting, the dialogues, the dramaturgy, and the details of the settings, and the camera technique. I have never been to Bradford, and have not quite seen similar "third-worldization" of European housing areas in my own eyes. I have for many years wanted to travel to Bradford. Now this film caused in me a strong impulse to fulfill this idea.

But even more importantly, the film succeeds in showing, not only through the white family members' perspective, but also from the perspective of the local Muslim community, what the white working class neighbours' life might look like. In Finland, all the so called multicultural novels and films focus on the migrant experience as minority experience, and the emphasis is on how to integrate in the clean, punctual and orderly Nordic society. This film does something else, it turns around all the questions and shows us the possible future faces of Europe. I have rarely seen a film that manages to condense a social and political conjuncture, a turning point, a knot of signs in such a powerful package.

Piilotus on normaalia toimintaa

2010-02-15T05:09:00.000-08:00

Juha Suorannan Piilottajan päiväkirja (Like, Helsinki 2010) tekee 142 sivussa sen, mitä itse olen odottanut kymmenen vuotta tapahtuvan suomalaisessa keskustelussa maahanmuuttopolitiikasta ja monikulttuurisuudesta: siinä siirrytään reippaasti sanoista tekoihin, asiantuntijuudesta lähimmäisyyteen.

Koska Suoranta ei ole mitenkään erityisesti profiloitunut monikulttuurisuuskysymysten tutkijana, odotin tämän kirjan lukemista jännityksellä. Mielestäni ajastamme kertoo paljon se, että kuka tahansa voi joutua tilanteeseen, jossa hänen on yhtäkkiä muodostettava kantansa Euroopan Unionin maahanmuuttopolitiikkaan. Suorannalle kävi niin, kun hän eräänä maaliskuisena päivänä istui koneelleen ja sai avunpyyntöviestin kollegaltaan Yhdysvalloista.

Sain kirjan suoraan kotiovelleni kirjailijalta itseltään viime perjantaina. LIKE oli antanut 200 kpl kirjoja Ashraf Sahilin opintojen tukemiseen. Kuuluin 200 nopeimpaan tilaajaan. Olin myös kuuntelemassa Suorantaa kirjamessuilla lauantaina. Viimeistään haastattelua kuunnellessani vakuutuin siitä, että nuoren yksin maahan tulleen turvapaikanhakijan piilotus on Eurooppa-linnoituksessa normaalia, arkista toimintaa. Suoranta halusi korostaa, ettei pitänyt eikä edelleenkään pidä itseään aktivistina, vaan hän käsittää piilottamisen tavalliseksi lähimmäisen työksi.

Meillä on maa täynnä monikulttuurisuuden ja maahanmuuttopoliittisten kysymysten asiantuntijoita. Joskus tuntuu, että "puhuvia päitä" on enemmän kuin maahanmuuttajia. Joskus asiantuntijan ja maahanmuuttajan roolit sattuvat samaan henkilöön, mutta enimmäkseen asiantuntijat ovat suomalaisia, korkeasti koulutettuja naisia, jotka puhuvat sujuvasti järjestelmän kieltä. Meillä on hommafoorum täynnä parodiaa mokuttajista, jotka ammatikseen pyrkivät eroon eurosentrisyydestä. Mitä tahansa Suorannan kirjasta tullaankaan sanomaan, en näe mitään mahdollisuutta, että tämä kirja nousisi äärioikeiston parodiseksi bestselleriksi. Kirja on kirjoitettu niin arkisesta, maltillisesta ja tolkullisesta näkökulmasta, ettei siitä löydy reposteltavaa. Uskoisin, että se tulee elämään omaa elämäänsä monenlaisten lukijoiden arjessa ja inspiroi muitakin toimimaan rohkeasti.

Olen hämmentynyt Piilottajan päiväkirjan uskonnollisista virityksistä. Vaikka itsekin olen etsinyt jo pitkään vastauksia kysymykseen lähimmäisyydestä kristillisestä kirjallisuudesta, en ole vielä niin sinut henkisen/hengellisen etsintäni kanssa, että pystyisin kirjoittamaan siitä avoimesti. Suoranta uskaltaa, hän kertoo erityisesti kohtaamisistaan ev.lut seurakunnan työntekijöiden kanssa ja tuo ilmi kirkon hahmottumattoman roolin turvapaikan antajana. Hän kirjoittaa siunauksesta, varjeluksesta ja epätavallisista enkeleistä. Piilottajan päiväkirjassa on keski-ikäinen kirkosta eronnut professori jokseenkin rähmällään elämän perimmäisten kysymysten äärellä.

Päivän karmein ja paras lause

2010-02-14T02:40:00.000-08:00

Aloitin aamuni tänään lukemalla Anna-lehteä ja jostain syystä poimin sieltä irtonaisen lauseen, joka nostatti karvani pystyyn. Saara Kesävuoren jatkiksesta "Liian kaunis mies":

"Kun mies joogatunnin päätteeksi avasi hopeanvärisellä nauhalla sidotut hiuksensa ja ravisteli mustaa kiharaputoustaan, Kaarina tunsi olonsa ennen kokemattomalla tavalla heikoksi."

Poor Kaarina. Lauseesta voi jo ennustaa, ettei tässä hyvin käy. En tiedä, onko kyseessä Harlekiini-parodia, vai onko kirjailija tosissaan. Ilmeisesti Anna maksaa suht' hyvin jatkiksesta ja lukija saa mitä tilaa. Tällä lähdettiin liikkeelle ja sitten iltapäivällä kirjamessuilla kuuntelin Taija Tuomisen lukevan otteita Tuomas Kyrön romaanista 700 grammaa (kirjailijan haastattelussa). Koin voimistuvani tästä:

"Upein hetki sitten prinsessakauden on se, kun nainen lakkaa kuvittelemasta olevansa prinsessa ja hyväksyy paikkansa muiden naisten ketjussa , ymmärtää että jokainen mummu oli kerran tyttö, kulkee siellä seassa ja jatkumossa, ei elä miehelleen tai miehille, ei maskeeraa omaa minäänsä piiloon vaan tulee petolinnunperseenä kaikkien eteen ja seisoo ylväänä huutomerkkinä: kuka uskaltaa näyttää Alice Wuornokselta, uskallattekos penelopecruzit?"

Lähiövalaat/Suburban whales

2010-02-07T08:32:00.000-08:00

Tehdessäni eilen etnografisia nettiseikkailuja eräälle tunnetulle maahanmuuttajakriittiselle foorumille, ja myös kestosuosikkini Johanna Tukiaisen blogiin, opin kiinnostavan uuden käsitteen, jonka olen ajatellut ottaa käyttööni: LÄHIÖVALAS. Termin synonyymi on TUULIPUKUVALAS, mutta mielestäni siinä on liikaa kirjaimia. Termi viittaa ylipainoiseen yksinhuoltajaan, jolla mahdollisesti on lapsia useammalle maahanmuuttajataustaiselle miehelle ja joka on luopunut ulkonäkönsä tuunaamisesta. Kolmas herkullinen sukulaistermi on SIDUKKAMURSU.

Koska lähiövalaat harvoin vikittelevät poliitikkoja, heistä on vaikea löytää kuvallista todisteaineistoa. Kaarina Hazard on saanut äskettäin kantaa kunnianimeä dissattuaan edesmennyttä Tony Halmetta. Mutta Kaarinan tapauksessa nimitys osuu vain häneen fyysisesti - ei suosittu mediakriitikko ja näyttelijä voi oikeasti olla lähiövalas, hänellä on siihen liian monta fania. Etsisin termin genealogiaa suomalaisesta viihdemaailmasta laajemmin. Eija Vilppaan esittämä Pirre teki tuulipuvusta suurta taidetta 80-luvulla, ja ohjelman nimikin on kuvaavasti Fakta Homma (vrt. Hommafoorum). Valitettavasti Pirren mies oli perussuomalaisen prototyyppi, ja hänen ruumiinmuotonsa on liian anorektinen, mutta Pirren asenne kelpaa.

While making ethnographic excursions yesterday to a well-known "migration-critical" internet forum, and also to my long-term favourite bloggist Johanna Tukiainen's diary, I learn an interesting new concept worth using and manipulating: SUBURBAN WHALE. The synonym is WINDSUIT WHALE, but I find the Finnish variant of it has too many letters. It refers to an overweight single mom, who possibly has children fathered by several men of migration background, and who has given up tuning her looks. A third delicious near-synonym is CIDER WALRUS.

Because suburban whales in this country rarely make passes at politicians, it is difficult to find pictorial evidence of their existence. Kaarina Hazard, a media critic and actor, who recently publicly insulted the dead extreme right politician Tony Halme, was given the badge of honor, but the term only describes her physically. Kaarina is far too popular and intellectual to embody the character. I would start looking for her in the genealogy of Finnish entertainment world more widely. The character Pirre (middle in the picture above) performed by Eija Vilpas, transformed windsuits into a work of art in the 1980s, and even the comedy show's name suits well the context of this decade. Fakta Homma and Hommafoorum (the extreme right site) play well together. Unfortunately in the series Pirre was married to a prototype of a basic Finn (image: seated on the right), and her body mass index was too anorectic. However, her attitude is perfect, telling a tale.

Paperland

2010-02-05T13:13:00.000-08:00

Been planning for 4-5 years to write a book called Paperland. Been presenting papers about it, been reading aloud fragments from along the journey at conferences all over the world, been thinking aloud with dozens of people more important than any written publication.

Today I feel I am approaching. I have 70+ pages of dense drama text, which might one day, if necessary, translate into 300+ pages of prose, but if the drama materializes, I don't find it necessary to write an ethnographic novel after all.

Interestingly, I was never a theatre person in my childhood and youth.I never had the urge to be on stage. Now I have a burning urge to send people on stage. The work is called "ethnodrama", but it has very little to do with concrete ethnicities. It has something to do with the writing process of ethnography, and the various fake parodies dealing with immersion with distant cultures. But even more importantly, the book is about the production of "immigritude" amongst a wide array of recent arrivals in a country that pretends to be very unexperienced in dealing with ethnic. cultural and religious differences.

And it is very funny to find myself in the middle of planning choreographies full of glitter and glue. I never thought I could get so physical. Paperland is almost a musical in its current form. I am playing the piano every day to forward the writing.

Never knew that happiness and satisfaction could be bought so cheap...

Chavs

2010-01-22T00:10:00.000-08:00

Olen jäänyt koukkuun Martina&Esko-tositeeveeshow'hun. Siinä seurataan kohuparin vauvan odotusta. Sarja keskittyy lähinnä Martinan ja Eskon ulkonäköön ja lifestylen esittelyyn. Martina ja Esko tarvitsevat rahaa, show tuo heille fyffet Dolce&Gabbanan lastenvaunujen hankintaan ja muutamaan botox-hoitoon parin virallisen bestiksen, Tiina Jylhän klinikalla.

Martina ja Esko toivon mukaan tuntevat luissaan, kuinka heille nauretaan. Nauretaan ylemmyydentuntoisesti, takakireästi ja pahansuovasti. Tähän verrattuna esim. taannoinen McCoys-tositeeveeohjelma oli sympaattinen. Andyn ja Angelan elämää ihmeteltiin, mutta koska he eivät ole runsaalla huumeidenkäytölläkään saaneet aivojaan kokonaan liuotettua, he keräsivät sympatiapisteitä. Martinaa ja Eskoa on vaikeaa sympata. He ovat omahyväisiä paskiaisia, täysin itseriittoisia itse tehdyssä kuplassaan. Kummallakaan ei ole pätkääkään itseironiaa. He uskovat täysillä luomaansa tuotteeseen.

Ehkä Martina ja Esko edustavat minulle chavs-ilmiötä. "Chavs" tarkoittaa työväenluokkaista nuorisoa, joilla on rankka tausta ja joka hankkii itselleen keinolla millä hyvänsä uusimmat merkkikuteet. Muutama vuosi sitten kuuminta hottia olivat burberry-kuviot, nyt halutaan urheilullisempia merkkejä. "Chavit" rakastavat blingblingiä. He huutavat ja kiroilevat, hankkivat toisilleen lähestymiskieltoja, ja samalla toivovat nousevansa luokkastatuksessa suoraan kaupungin vuokrataloilta Poshin ja Becksin bestiksiksi.

Martina ja Esko nimesivät lapsensa jo kohdussa Victoriaksi. Oikeastaan en haluaisi dissata heidän perhe-elämäänsä enempää, vaan ymmärtää, miksi meillä täällä Suomessa monistuvat kaikki Britannian ilmiöt muutaman vuoden viiveellä. Jos pariskunta on vielä kymmenen vuoden päästä yhdessä ja kasvattavat lastaan kaikessa rauhassa lööppijulkisuuden ulkopuolella, silloin olen ollut väärässä. Ehkä he tarvitsivat vain ne Dolce&Gabbanan vaunut.

Carol Shields: Kuvitteellisten saarten todelliset leivät

2010-01-17T04:03:00.000-08:00

Luin äskettäin Carol Shieldsin (1935-2003) suomennetut kootut novellit, Tavallisia ihmeitä (2008). Lukukokemus oli hengästyttävä. Missään nimessä ei saisi lukaista yli 600 sivua kompleksisia novelleja parissa-kolmessa päivässä. Olin hämmentynyt siitä, kuinka moni Shieldsin novelleista kertoi kirjailijoista ja kirjallisuudentutkijoista, sorvin ääressä istuvista tekstityöläisistä. Ja sen vuoksi poimin kokoelmasta yhden, täysin poikkeavan novellin: "Lättyleivät: kaikkine muotoineen ja käyttötapoineen". Shields kirjoittaa:

"Papa Caileen saarella lättyleivät paistetaan yhteisvoimin, koska asukkaita on niin vähän. Perinne vaatii, että Caileen miehet sotkevat jauhot ja veden isossa padassa, minkä jälkeen naiset kokoontuvat ja lisäävät taikinaan rasvan ja suolan. Uunipellin pohjalle pannaan hevosenkenkä lisäämään makua ja herkullisuutta. Ennen kuin Papa Caileen saaren lättyleivät syödään, niille levitetään hunajaa ja ne taitellaan neljään osaan."

Samalla tavalla hän käy läpi koko saariryhmän, kaikkiaan kymmenen saaren omintakeiset leipomisrituaalit, jotka kaikki poikkeavat toisistaan. Kaikissa rituaaleissa kuitenkin käytetään hevosenkenkää onnea tuomaan, mutta myös manaamaan. Ilmeisesti ollaan jossain Atlantilla, anglo-skandinaavisella vyöhykkeellä, jossa pakanakulttuuri ei ole koskaan kadonnut arjen repertuaareista. Shields luo niin uskottavan narratiivin itse leipomisesta, että minun oli pakko tarkistaa, onko Papa Caileen saarta olemassa. No, ei ollut, mutta hänen antamillaan resepteillä onnistuisi luultavasti saamaan aikaan syötävän lopputuloksen.

Lättyleipä nyt on universaali kulttuurinen ilmiö, primitiivinen kakkunen, jonka lähin kotimainen variantti on rieska. Toissa syksynä asuin hetken Islannissa ja söin suurella ruokahalulla flatkakoja. Shieldsillä on kyky kyseenalaistaa etnologisen ja etnografisen kirjoittamisen normeja. Käyttäisin tätä tekstiä esimerkkinä uskottavuudesta kulttuurien kuvauksissa.

Aution saaren kirjat 2010

2010-01-11T10:53:00.000-08:00

Välillä pitää tehdä aution saaren kirjalistoja, siltä varalta, että tulisi tilanne, jossa todella joutuisi pikaisesti pakkaamaan mukaansa kirjoja matkalle jonnekin, jossa ei ole kirjastoja tai kirjakauppoja.

Amoz Oz: Meri on sama
Paulo Coelho:Veronika päättää kuolla
Andrei Makïne: Vera
Marguerite Duras: Jokapäiväinen elämä
Jeanette Winterson: Oranges Are Not the Only Fruit
Jamaica Kincaid: Annie John
Anita Desai: Baumgartner’s Bombay
Orhan Pamuk: Snow
Isaac Bashevis Singer: Lublinin taikuri
Amitav Ghosh:The Hungry Tide
Michael Ondaatje: Anil’s Ghost
Margaret Atwood: The Handmaid’s Tale
E. Annie Proulx: The Shipping News
Anne Michaels: Fugitive Pieces
Tove Nilsen: Lystrejsen (Halun matka)(oikeastaan Nilsenillä on vielä yksi parempi romaani, jonka muistan muuten, mutten nimeä)
Erlend Loe: Doppler
Marjaneh Bakhtiari: Kalla det vad fan du vill
Jonas Hassan Khemiri: Ett öga rött
Monica Ali: The Brick Lane
Kiran Desai: The Inheritance of Loss

Suomalaisia romaaneja ei tällä kertaa listalleni mahdu. Kaikki viime aikoina lukemani ovat olleet kertakäyttöisiä. Ehkä ensi vuonna. Kirjoittakaamme äidinkielellämme paremmin, ikimuistoisemmin.

Mangrovemetsikön tarinat

2010-01-09T05:54:00.001-08:00

Amitav Ghosh on ollut lukulistallani vuosikausia, mutta jostain syystä en ole aiemmin päässyt sisälle hänen maailmoihinsa. Muistaakseni romaanit, joita yritin aiemmin aloittaa, olivat The Calcutta Chromosome (1996) ja The Glass Palace (2000). Ensimmäinen kertoo kansainvälisestä malariantutkimuksesta, toinen Burman ja Intian historiallisesta suhteesta. Ennakkotietämykseni kummastakin aiheesta oli nollatasoa, eikä Ghosh tehnyt sisäänajoa helpoksi. Koin Ghoshin tavan kirjoittaa myös kielellisesti vaikeaksi. Pidin häntä raskassoutuisena ja sisäänpäinlämpiävänä kirjailijana, jota tietyntyyppiset lukijat rakastavat juuri näiden attribuuttien vuoksi. Olen itsekin aiemmin ihaillut muutamaa kirjailijaa heidän ”vaikeutensa” vuoksi. Ghoshin kanssa en ensi metreillä kokenut etnografista romanssia. Hylkäsin hänet, siirsin mappi Ö:hön odottamaan päivää, jolloin mieleni olisi kypsempi vastaanottamaan ylipitkiä salonkisivistyneitä lauseita.

Ghoshin esikoisromaani The Circle of Reason (1986) on jopa suomennettu (Järjen ääni); sen jälkeen hänen teoksistaan ei ole paljoa kuultu tässä maassa. Maailmalla olen kuullut viittauksia Ghoshin tuotantoon erilaisissa seminaareissa ja konferensseissa. Viimeisin romaani, The Sea of Poppies (2008), on luultavasti Ghoshin menestyksekkäin teos, olen viime kuukausina bongannut sen lentokenttien top ten-hyllyissä monessa maassa.

Minun piti matkustaa Kolkataan ”löytääkseni” Amitav Ghoshin. Vaikka kirjailija asuu nykyään pysyvämmin New Yorkissa kuin Intiassa, hän ei ole myynyt bengalilaisen kirjailijan identiteettiään. Ghoshin henkilöhahmot eivät ehkä edusta samansuuntaista urbaania masalakulttuuria kuin muutamien muiden amerikanbengalilaisten kirjailijoiden (vrt.esim. Bharati Mukherjee, Jhumpa Lahiri). Huomaan jo ensi lukemalta, että hänen henkilöhahmonsa kampaavat kulttuuria vastakarvaan. Ne muistuttavat, että ihmisillä voi olla muunkinlaisia ongelmia ja kriisejä elämässään kuin kulttuuriseen identiteettiin liittyviä.

Tämän hetken suosituista intialaiskirjailijoista hän on akateemisimpia, antropologisimpia. Hänellä on raskas akateeminen tausta. Valmistuttuaan tohtoriksi Oxfordista hän oli vuosia kenttätöissä arabimaissa. Akateemisten töiden lisäksi hän on julkaissut esseitä matkoistaan Lähi-Idässä ja Kaakkois-Aasiassa. Bibliografiaa tutkiessani saan kuvan sinnikkäästä puurtajasta, joka ei luultavasti jää kiinni historiallisista asiavirheistä. Lähteitä on käytetty mittavasti ja paikan päällä on asuttu. Natiiveja haastateltu, kansa- ja luonnontieteelliset museot koluttu. Ghosh ei ole jättänyt tutkijan identiteettiään taakse ryhtyessään päätoimiseksi kirjailijaksi. Hänen tapauksessaan seikkaperäisyydestä voi kirjailijanuran tässä vaiheessa olla enemmän hyötyä kuin haittaa.

Kolkatassa kuulin paljon juttua Sundarbansin mangrovemetsistä ja luonnonsuojelualueista. Alue oli lähellä ja silti niin kaukana; paikalliset intellektuellit eivät tuntuneet käyvän siellä viikonloppupiknikeillä. Nyt, kun alue on häviämässä maailmankartalta ilmastonmuutoksen vuoksi, siihen aletaan suhtautua suuremmalla vakavuudella kuin aiemmin. Alue koostuu Ganges- ja Brahmaputra-jokien deltoista, niiden yhtymäkohdasta, joka ulottuu Kolkatan lähiöistä Bangladeshiin asti. Yksi kolmasosaa Sundarbansista on Intian puolella, kaksi kolmasosaa Bangladeshista. Alue on kulttuurisesti hyvin synkretistinen. Tärkein paikallinen jumalhahmo on naispuolinen Bonbibi, legenda, jonka juuret ovat islamilaisessa kulttuurissa.

Tunnemme kaikki käsitteen Bengalin tiikeri, mutta harva meistä osaa paikantaa lajia tarkemmin alueen ekologiaan tai mytologiaan. Minulle Intian villi luonto on aina ollut mysteerio; olen lähinnä tuntenut kosmopoliitteja kaupunkilaisia, joiden kanssa yhteys on löytynyt siksi, että olemme lukeneet samat länsimaiset ja postkoloniaalit kirjat. Harva tuntemani intialainen kirjailija kirjoittaa syvällisesti luonnosta.

Romaanissaan The Hungry Tide (2004) Amitav Ghosh vie lukijansa syvälle Sundarbansin metsikköön, paikkoihin, jonne eivät kaikki paikallisetkaan uskalla seilata. Hän onnistuu näyttämään lukijoilleen, kuinka suuri henkinen etäisyys Intiassa voi olla metropolin ja sen lähialueiden ihmisten välillä.

Michael Ondaatjen Anilin varjo on tämän romaanin sukulaissielu, muttei häiritsevällä tavalla. Kummassakin on päähenkilönä länsimaissa elänyt, ”juurilleen” palanut tiedenainen äärimmäisen vaarallisissa kenttätöissä. Sri Lankan lähihistoria on Anilin varjossa verisempi ja traumaattisempi konteksti kuin Ghoshin kuvaama Bengalin kahtiajako. Pakolaisuus ja etniset konfliktit ovat kummankin kirjailijan keskeisiä teemoja. Amitav Ghosh esittää Sundarbansin alkuperäisväestön – kastittomat, alakastiset ja islamiin kääntyneet – rauhanomaisena, yhteiseen paikalliseen ekosysteemiin sidoksissa olevana väkenä. Kun saarille muuttaa joukko Itä-Pakistanin pakolaisia, eivät paikalliset asukkaat ole heitä häätämässä, vaan hallituksen miehet Kalkutasta.

Pidin The Hungry Tidessa siitä, että sen asetelma ei ole liian kunnianhimoinen: tapahtumat rajoittuvat melkein kokonaan Sundarbansiin, päähenkilöitä ei ole kuin muutama, luonto puhuu puolestaan voimallisemmin kuin ihmiset. Yksi pääteemoista onkin kommunikaatio: kuinka ihmiset voivat oppia tuntemaan toisensa myös sanojen ulkopuolella. Kuinka luottamus toisiin ihmisiin on loppujen lopuksi fyysistä, non-verbaalista. Tätä ihmisen on mahdollista oppia eläimiltä, vaikka makeanveden delfiineiltä.

Romaani herätti kaukokaipuun, halun nähdä Shivan rastapatukoita muistuttavan saariston ennen kuin se vajoaa meren alle. Uskon, että se tulee elämään merkittävänä matkaoppaana kaikille, joita uhanalaiset eläinlajit ja ekosysteemit kiinnostavat.

Hammers'n sickles

2010-01-07T07:21:00.000-08:00

For some reason, I couldn't add my Hammers'n Sickles collage into Facebook, wonder if they have a hammer and sickle filter?

Here too due to the slow internet connection, I could only add one.

It was interesting to walk the streets of Kolkata and suddenly find oneself in a communist pocket, where all walls were loaded with these symbols of internationalism and solidarity.

This particular graffiti was found on Beldevere Street, "just a walking distance from posh", in the north-east Salt Lake satellite township.

Even though the CPI-M lost its 30-year-long stronghold in the state of West Bengal last year, one cannot avoid its legacy in the minds and hearts of common people.

The writings on the walls seemed so very sincere.

Voiko poika kirjoittaa chick-litiä?

2010-01-01T08:49:00.000-08:00

Chetan Bhagat (s.1974) on intialaisen nykykirjallisuuden suurin komeetta, neljä bestselleriä julkaissut entinen insinööri ja pankkiiri, joka on nyt omistautunut kirjoittamiselle ja yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle.

Minulle pakkomyytiin kaksi hänen romaaniaan Kolkatan College Streetillä. Olen nyt lukenut kokonaan hänen esikoisensa Five Point Someone (2004) ja aloittanut uusimman romaanin 2 States- The Story of My Marriage (2009) lukemisen.

Romaanit antavat loistavan näkökulman niiden intialaisten kulttuuriseen taustaan, jotka asuvat keskellämme täällä Suomessa. Bhagat kirjoittaa ihmisistä, joita hän tuntee läheisesti, omasta maailmastaan, korkeasti koulutetuista, urallaan kunnianhimoisista nuorista, joille intialaisen ja länsimaisen kulttuurin luova yhdistäminen ei ole ongelma. Minä tapaan Bhagat-hahmoja päivittäin Hervannan raitilla. Siksi näiden kirjojen tuominen Suomeen voisi olla hyvä idea.

Five Point Someone kertoo kuuluisan Indian Institute of Technology-opinahjon arjesta 2000-luvun alussa. Siinä on kolme sankaria, joilla on järkyttävän alhainen keskiarvo ja jotka antavat piutpaut ympäröivälle nörttihikarikulttuurille. Se on kuin amerikkalainen college-elokuva, lähin länsimainen hengenheimolainen on American Pie-sarja. Romaanissa koheltaa kaverikolmikko, siinä juodaan paljon alkoholia ja poltetaan maria, varastetaan tenttikysymyksiä ja professorien tyttäriä, kapinoidaan systeemin järjettömyyttä vastaan, ja lopulta päädytään hyvin palkattuihin hommiin monikansallisiin yrityksiin.

Bhagat rakastaa amerikanenglantia, f-sanan runsasta viljelyä ja kliseistä deittikulttuuria. Hänellä on hyvin länsimainen käsitys tytöistä ja pojista, romansseista ja parisuhteellisuudesta. Oikeastaan hän kirjoittaa kuin parhaimmat naispuoliset chick-lit-kuningattaret. Tämä on hyvin hämmentävää, koska en tältä istumalta osaa mainita yhtään eurooppalaista tai amerikkalaista mieskirjailijaa, joka mahtuisi tähän genreen. Minusta tämä on klassista chick littiä. Vai voisiko tätä kutsua stud litiksi?

Oli mitä oli, Bhagatin kirjoissa on hyvin vähän maskuliinista uhoa. Vaikka pojat ryyppäävät ja rellestävät, heille ei koskaan käy huonosti. Kun vertaan Bhagatin maailmaa esimerkiksi Charles Bukowskin kännikuvauksiin, minua alkaa naurattaa. Hänen mieshahmonsa ovat hyvin rakastettavia ja siloposkisia. Loppujen lopuksi he ovat kunnon poikia, joilla on perinteinen kunniantunto. He ovat miehiä, joista tulee joku päivä hyviä isiä ja aviomiehiä. Luulisin, että suurimmalle osalle eurooppalaisista mieslukijoista Bhagatin miehet eivät ole tarpeeksi vakuuttavia miehinä. Tytöt tykkäävät heistä kyllä. Tämä möisi kuin häkä Marian Keyesin rinnalla.

Mutta kumma kyllä, Bhagatilta löytyy yhteiskunnallista sanomaa. Tarina ei lopu tähän. Kun katsoo Bhagatin menestystarinaa ja hänen vaikuttavuuttaan nuorison suosikkina nyky-Intiassa, täytyy ottaa huomioon myös hänen ei-kaunokirjallinen antinsa. Hän onnistuu jossain, missä American Pien tekijät eivät koskaan onnistuneet: hän näyttää intialaisen koulujärjestelmän järjettömyyksiä ja kertoo, missä kohdassa mennään pahasti suohon. Hän kirjoittaa insinööreistä, IT-nörteistä, call centereiden työntekijöistä armottomasti, mutta samalla pysyen systeemin sisällä. Hänellä on isompi missio: hän selvästi haluaa maahansa toisenlaisia kouluja ja yliopistoja, joissa arvosanojen metsästys ei tappaisi ihmisten luovuutta.

Chetan Bhagat on saanut monet intialaiset pojat ja miehet, jotka normaalisti eivät lue mitään, lukemaan kokonaisia kirjoja englannin kielellä. Hänen kielensä on helppoa, siihen voi tarttua. Ymmärrän hänen suosionsa ja vaikuttavuutensa vasta Intian-reissuni jälkeen. Olin hyvin hämmentynyt siitä, että minulla oli Intiassa koko reissun kieliongelmia, etten tullutkaan ymmärretyksi tällä akateemisella englannilla, johon olen kotona tottunut myös täällä asuvien intialaisten parissa. Käytin liian vaikeita sanoja. Reissun jälkeen ymmärsin, että populistinen amerikanenglanti voi olla hyvä juttu, jos haluaa tutustua kadunmiehiin ja -naisiin. Bhagat kirjoittaa kielellä, jota vähemmän koulutetutkin saattavat ymmärtää. Arundhati Roy ja Salman Rushdie eivät kirjoita.

Chetan Bhagatin romaanit maksavat vain 100 rupiaa, niitä myydään kioskeilla, turuilla ja toreilla. Intia tarvitsee tämäntyyppistä populaarikulttuuria englannin kielellä. Sille on suuri sosiaalinen tilaus, ja siksi se myy.

Rabindrasangeet-lauluista

2010-01-01T07:50:00.000-08:00

Nyt olen vihdoin kotoutumassa Intiasta, mutta ilokseni ja onnekseni kotiini on pesiytynyt Tagore-laulukärpänen. Olen hurahtamassa Rabindrasangeet-lauluihin, bengalilaiseen kansanperinteeseen. Kaiken muun toiminnan ja tuotannon lisäksi Tagore kirjoitti satoja lauluja ja lauloi niitä itsekin.

Tämänhetkinen lempiartistini on Lopamudra Mitra, hän on Bengalin tunnetuimpia naislaulajia, kuuluisan muusikkosuvun vesa, joka on saanut parhaimman mahdollisen klassisen laulun koulutuksen. Kuuntelen hänen uusinta levyään Ananda - The Ecstasy, levyn teema on matka olemisesta tulemiseen.

Tämän Mitran tulkitseman laulun haluaisin laulaa itse:

TAI TOMAR ANAND AMAR PAR
Tai tomar ananda amar par,
Tumi tai esechho niche -
Amai noile tribhubaneswar,
Tomar prem hoto jey michhe.
Amai niye melechho ei mela,
Amar hiyar cholchhe rasher khela,
Mor jibone bichietro rup dhore
Tomar eechchha tarongichhe.
Tai to tumi rajar raja hoye
Tobu amar hriday lagi
Phirchho kato monoharon beshe-
Probhu nityo achho jagi.
Tai to probhu hethai elo neme
Tomari prem bhakto praner
Murti tomar jugalsamilane
Sethai purno prokashichhe

Tämä vaatii hieman opiskelua. Kielen opiskelua ja laulamisen alkeita. En ole vielä löytänyt tekstin englanninnostakaan. Luulisi, että Tagoren tuotanto on kokonaan käännetty englanniksi, mutta nyt en ole asiasta lainkaan varma.

Matkustamisesta

2009-12-20T10:54:00.000-08:00

En ole koskaan pystynyt laskemaan, kuinka monessa maassa olen käynyt. Maita on ehkä kolmekymmentä. Elämäni maat osaan mainita, niitä on yhdeksän: Britannia, Irlanti, Pakistan, Intia, Kanada, Ruotsi, Tanska, Islanti ja Venäjä. Kaksi lämmintä maata, seitsemän kylmää. Näihin maihin koen suurta yhteenkuulumista. Nämä maat eivät ole minulle ulkomaita. Keski-iän kynnyksellä alan punnita omia resurssejani, en välttämättä ole enää yhtä innostunut matkustamisesta kuin nuorempana. Näihin yhdeksään maahan voin palata kuin kotiini. Niihin matkustaminen ei tunnu vaivalloiselta.
En ole vielä käynyt Etelä-Amerikassa enkä Australaasiassa. En edes koe suurta tarvetta paikata tätä puutetta. Lähelläkin on niin paljon paikkoja, jotka tarjoavat yhtä paljon uutta ja ihmeellistä.
Mailla ja valtioilla on loppujen lopuksi vähän merkitystä ihmisten arjessa rikkaassa Pohjoisessa. Matkamme Euroopan Unionin sisällä eivät enää tunnu ulkomaanmatkoilta, kun passejammekaan ei syynätä, pelkkä kannen näyttäminen riittää. EU:n sisällä matkustaminen on käytännöllistä logistista siirtymistä vyöhykkeeltä toiselle. Joillain eurovyöhykkeillä on suuri bonus, aurinko. Olen alkanut arvostaa sitä enemmän kuin esimerkiksi ruoka- ja juomakulttuureja tai kulttuurista tarjontaa. Kaiken kulttuurin voi imuroida itselleen pohjoisen pimeässä turvallisuudessa. Aurinkoa ei voi saada netin tai muiden medioiden välityksellä.
Viisumeja hakiessa tuntuu aina siltä, että matkustaisi jonnekin kauas pois. Tästä näkökulmasta viikonloppureissu kavereiden luo Petroskoihin on yhtä vaivalloista kuin matka Intian perukoille. Kuulun siihen joukkoon suomalaisia, jotka toivoisivat viisumikäytännön poistamista Suomen ja Venäjän väliltä. Haluaisin käydä Petroskoissa tai Pietarissa samalla logiikalla kuin Tallinnan tai Tukholman risteilyllä. Rasittaa, etten voi niin tehdä. Rajat ovat niin suhteellisia, niin mielivaltaisia.
Tamperelaisessa arjessani tapaan ihmisiä paikoista, jonne en ole koskaan kuvitellut matkustavani. Maailma on kokonaisena läsnä täällä. Oikeastaan haluaisin lopettaa matkustamisen kokonaan. Tai haluaisin vain matkustaa paikkoihin, joihin pääsee bussilla, laivalla tai junalla. Helpommin sanottu kuin tehty.
Tänä vuonna kävin kahdessa uudessa maassa, Portugalissa ja Intiassa. Portugali oli suuri elämys siksi, että tunsin maan kulttuuria minimaalisesti, ja koin Lissabonissa suurta esteettistä mielihyvää ihan kaikkialla, kaupungin joka taskussa. Portugali tuntui hallittavalta kokemukselta. Kulttuuriin kuuluu tietynlainen hitaus, jota arvostan missä tahansa. Otin viidessä päivässä satoja valokuvia. Koin erityisesti Atlantin valtameren läheisyyden niin voimallisena, että joka päivä tuntui äärimmäiseltä, sentimentaaliselta, poeettiselta. Portugalissa olin ”muualla”, omasta arjestani täysin revittynä.
Intian- reissu oli erilainen, siellä koin olevani sama ihminen kuin Suomessa. Intiaan mennessä en kantanut ainuttakaan romanttista kuvitelmaa jännittävästä erilaisesta kulttuurista. Romanssi oli jo testattu kauan ennen lähtöä ja haudattu turhana. Intiaa varten minun ei tarvinnut lukea oppaita, joissa kerrotaan, kuinka vältetään pahimmat kulttuuriset mokat. Tämä siksi, etten matkustanut vieraaseen maahan, vaan jonnekin kotoisaan paikkaan, joka on vaikuttanut elämässäni yli vuosikymmenen.
Siteeni Intiaan on henkilökohtainen, kaunokirjallinen, filosofinen, kielellinen. Minun Intiani ovat kaikki ne intialaiset, joihin olen saanut tutustua maan ulkopuolella. Olen tottunut kuuntelemaan eri Intian kieliä. Vaikka en puhu mitään niistä, olen ollut altistunut niille eri tavalla kuin esimerkiksi portugalille. Kun kuulen bengalia, urdua, hindiä, malayalamia, olen kotonani.
Intia on valtava manner, kulttuurisesti monipuolisempi kuin esimerkiksi Pohjois-Amerikka. Se on kokonaisvaltainen mielentila, joka uuvuttaa ensimmäisinä päivinä, mutta sen jälkeen elämään mukautuu nopeasti. Intia antaa jokaiselle matkustajalle mahdollisuuden luoda ”oma Intiansa”. Mitään valmiiksi pureskeltua kokonaisuutta ei ole olemassa. Minun Intiani oli tällä kertaa akateeminen, kulturelli, sofistikoitunut. Ensi kerralla toivottavasti jotain muutakin.
Meille länsimaalaisille Intiassa reissaaminen on helpompaa kuin lähialueen ihmisille. Osallistuin Kolkatassa kurssille, jolla oli osanottajia Sri Lankasta, Bangladeshista ja Pakistanista. Naapurimaiden ihmiset olivat järjestäjien erityisvastuulla, he joutuivat ilmoittamaan joka päivä poliisille vieraiden liikkeistä.
Pakistanilaiselle kollegalle matka Intiaan oli taatusti isompi juttu kuin minulle. Minullakin kesti 35 vuotta uskaltautua matkustamaan Venäjälle. Rajojen psykohistoriasta voisin taas kirjoittaa jotain.

Far East from Bollywood

2009-12-20T10:15:00.000-08:00

In Kolkata, I had minimal time for shopping, so the purchase of films was random and intuitive. I just grapped whatever I could. Fortunately, the two music-film stores I visited were very well equipped.

I decided to forget Bollywood this time, and focus on Bengali cinema. I was far, far away from Mumbai. Nothing about the trip made me long for honeymoon musical scenes shot at the Himalayas. I had a feeling it was time to “get real”.

I did go to the movies once, to see the latest Bollywood blockbuster Rocket Singh, a comic tale of India’s most successful salesman. Without English subtitles, it was difficult to understand the comedy. The film was more verbal than what the ads suggested. But it did portray the everyday challenges of young Indian college graduates from a viewpoint of a Sikh family living in Mumbai. There was a level of political commentary against the commercialization of everyday life, which I of course missed.

No matter how little I understood, it was a great experience to be there. The movie theatre at Salt Lake City’s posh mall was perhaps better equipped than any of the cinemas in Tampere. There were even security checks at the cinema gates. The ticket was expensive in Indian standards, 210 rupees. I understood that in the ordinary movie theatres, the tickets cost less than 100 rupees. Now Kolkata had movie theatres differentiated by the income group. It made me wonder.

The film I watched on my laptop at the guesthouse on a sleepless night hit the jackpot. Aparna Sen’s 15, Park Avenue (2005) is a story of mental illness, Westernization, family ties and modern relationships in upper-middle class professional Kolkata. It is a film about parallel worlds, so multilayered in narration that one starts to question the main character’s illness. Meethi’s schizophrenia has been diagnosed and she spends half of her time in clinics, but the film sympathizes strongly with her other world, the imaginary world she has created on Park Avenue, to the extent that the viewer cannot know for sure which one of her worlds is the dreamworld, after all.

I will need to watch this film many times to understand the underlying symbolism. A Bengali friend told me that the filmmaker uses traditional Bengali storytelling about dream worlds to complicate the narrative. This is interesting, because the film has otherwise been almost purged from everyday Indian life. The characters live in a Westernized bubble. One does not see the normal everyday mess and noise of Kolkata’s streets at all.

The other films I have not seen yet, but luckily in my pile there also seems to be another Aparnya Sen film, Sati (1989).
I got 5 Satyajit Ray films, some black-and-white, some coloured: The Middle Man, The Big City, The Stranger, The Enemy of the People and The Home and the World.

Then there is Anjan Das’ Strokes and Silhouettes, a truly artsy film about a family of painters. And a film in Bengali only by director Sab Chotitra Kalponik (without English subtitles), the name of which I cannot read yet.

Apart from Bengali films, I got Deepa Mehta’s “Elements” trilogy. Somehow, they don’t anymore seem like Indian films. I have enjoyed Earth, and followed with great interest the controversy over the film Fire. I will also watch these over time, but now I have a need to understand what Bengali movies are about.

This should provide enough entertainment over the Christmas holidays.

Into Kali's Kingdom

2009-12-02T10:44:00.000-08:00

I have wanted to travel to India for more than a decade now. The finances being what they are, with our own expenses my family only gets to Tallinn or Stockholm for a weekend. Nevertheless, I have dreamed of India, made friends with Indians wherever the path has taken me, spoken its many languages in my dreams, worshipped its many gods and goddesses. Be it Shiva, Ganesh, Lakshmi or Kali, all Hindu gods and goddesses have a place in my inner universe. This is why I once decided to call this forum Shivani's kitchen. I wanted to be a female follower of Shiva, the neverending cycle of creation and destruction.

However, in my personal life, I am strongly approaching Christian Orthodoxy, a body of thought that in the local conditions does not accept yoga in its premises. It is hard to accept the narrow-mindedness of the local believers. Of course, if practiced mindfully, Orthodox Christianity contains most elements included in Hinduism. The attitude to food is different, but there is an idea of abstaining from earthly pleasures in both of them. There are days of abstinence and days of feast. Both belief systems allow scope on the individual, artistic, imaginary ways to worship God. Both are very physical and sensual ways of worship.

Yet in the local interpretation, somehow the two belief systems seem to be in controversy. (All Lutherans are allowed to do yoga. No such discussion two worlds as being far apart from one another. For me, they symbolize aspects of the same divinity. ) I find a more common one in Christian Orthodoxy, but doing so, I do not feel alienated from the Hindu belief system.

Last Sunday I participated in a wonderful Indian Cultural Evening with dozens of old and new friends, right here in the heart of Tampere. I have found my soul in the ragas and taal, they really communicate right through me, much more so than a decade of studies in European classical music. In my apartment stands a deserted piano, but my soul yearns for tabla or sitar. Possibly tabla. (I know my limits, and my fingers are very much keen to interact with the rhythms.)

So I am on my way to India's cultural capital, Kolkata, the city of Goddess Kali. Everybody speaks badly of the place, because of the slums, the overcrowding, the shadows of socialism (of which I am curious, not critical) so I am determined to make the most of it. There will be some teaching ahead, and hopefully some exploring. I am reminded that the narrative of my PhD started from the suburbs of Calcutta, where Shaista Suhrawardy was educated in the pressures of British colonial and ancient Muslim traditions.

I already have a tattered Bangladeshi copy of "Teach yourself Bengali" in my office. At one stage in my life, it must have been last year, I was overwhelmed by the drawing of the Bengali alphabet (tongue in the middle on my mouth) in my "Oriental languages" notebook. So far, it only contains Arabic, Urdu and Bengali.

I have the best vibes about Bengal. Please read this together with my friend Mari Korpela's (2009) PhD thesis More Vibes in India. I will miss the defence because of India. But I will write her a postcard ignoring or confirming what I saw.

Cash or Sodexo vouchers?

2009-11-24T03:15:00.000-08:00

There has been a lot of discussion in the Finnish media lately about asylum-seekers' income support. At the moment, Finland seems to pay most generously for asylum-seekers in the whole EU. The fact that Finland continues to pay in cash, whereas some bigger EU countries only donate goods, vouchers or a social services credit card (called Azure card), causes a lot of bitterness and jealousy amonst the so-called "migration critics". In reality, the income support schemes in all countries are complex and not directly comparable. One should also remember that Finland has the highest food prices in the whole EU, and it is not possible in the winter months to pick anything edible from the nature. Warm clothes, too, are an expensive necessity. Food banks operate somewhere, but one cannot count on them.

Cash is the humane alternative that brings people (at least at a marginal level of everyday exchange=shopping) to the same level of respect with the locals. Giving people vouchers or charity store freebies sets them dramatically apart. It is a very robust way of interpellating people as denizens, second-class citizens or even non-entities.

Britain has unsuccessfully introduced the Sodexo voucher scheme already twice in the 2000s. In the second modification of the scheme, vouchers are given to "failed" applicants who are waiting to be deported. The general public is disgusted and outraged; there are many humanitarian campaigns all over the country to outlaw this section 4 paragraph for "failed" asylum-seekers. Many ordinary Britons are trading the vouchers with cash, some out of charity, others to reap benefits to themselves. They don't mind becoming stigmatized at Tesco checkout; they voluntarily use the vouchers on behalf of the asylum-seekers.

One could think of the voucher scheme as an innocent example of everyday mathematics. But to give coupons to some people is a form of Othering. At a more philosophical level, how can we think of living in a country where some people are at the government level diagnosed as "failed"?

In Finland, the benefits are not generous for anyone, not for migrants nor natives, considering the high expenses of living. Migration minister Astrid Thors is pressurized soon make a suggestion for the future. It is highly likely that the benefits will be dramatically cut, because of the degree of the public outrage. The Sodexo voucher/Azure card option may also become a reality next year.

This citation from the magazine Egypt Today, in an article "Welcome to Finland",
http://www.egypttoday.com/article.aspx?ArticleID=8708

written by journalist Dina Basiony, hit the migration-critical nerve big time:

"Like most immigrants, Ahmed and her husband took advantage of the free Finnish language lessons offered by the government, which pays immigrants 8 (euros) per day to attend. The government also provides immigrants with a free home, health care for their family and education for their children. In addition, they get a monthly stipend of 367 (euros) per adult to cover expenses until they start earning their own living. The government is able to pay for these services due to a progressive tax rate that can exceed fifty percent of a person’s income. Even so, officials at the Ministry of Foreign Affairs expressed that Finland needs immigrants and that, in the long run, they are not a burden on society."

The notion of monthly "stipend" is quite funny. No-one in their right mind would conceptualize income support as "stipend" in this country. Dina Basiony's story is a classical honeymoon article, describing a polished version of the official Foreign ministry rhetorics of both countries. Finnish "migration critics" read it as a piece of propaganda written for the Arab world to invite more asylum-seekers into the country. Others may read differently. I read the citation as black humour.

I want to ask from everyone supporting a possible voucher scheme, how they position themselves as possible future welfare recipients. Because once the food coupons have been introduced to one group of people, it won't take long until they become a powerful mechanism of differentiation cross-cutting whole society. Who will come next? Pensioneers, those in a wheelchair, caretakers of the terminally ill?

Asylum seekers are human beings just like anyone else. If we fail them by giving them freebies, coupons and vouchers, we fail all of us.

Glory of the 80s

2009-11-16T08:59:00.000-08:00

is a Tori Amos Song, which I borrow here to refer to last night's movie watching. We watched ET on an old VHS tape. The last viewing dates from some years back, when we watched it with my daughter, perhaps then around the same age when I saw it first (10). And now with a ten-year old son. The movie is now 27 years old, and seeing in on that "original" crackling tape with hideously bad Finnish subtitles is a total nostalgic treat!

I remember when ET hit the movie charts in Finland, and we were still quite modestly equipped with movie paraphernalia, but my British penfriend sent me some stickers and other things that made the locals green with envy. It must have been the first "commodified" movie in Finland, at least as far as I can remember. Those were the days when some families already had video recorders, but my family only acquired one in 1985. I have bought my original ET VHS in the 2000s from a flea market.

ET is more a depiction of ordinary American family life than of extraterrestrial life, the most revealing detail is that the mother doesn't notice the goblin's existence in her house for days. It is a story of a family crisis, and the kind of blindness a crisis can cause to all external events in the closest surroundings. Of course, it is also essentially a parable of becoming familiar with otherness, any kind of otherness that might cross our paths these days. From the perspective of the challenges today's children face in their everyday life, ET might not anymore seem so alien as it did in the 1980s.

What really endears me in the movie is how fresh the actors look without plastic surgery and recent techonologies of image manipulation. Drew Barrymore in the role of the youngest child, daughter Gerd, is a total darling. I love the "messiness" of the film: especially the home decor aspect, the layers and layers of tacky things - the kind of ordinariness of American living, which one hardly sees anymore on the screen. Or am I just watching the wrong movies?

Modestly Christian

2009-11-10T04:22:00.000-08:00

Today I thought of writing something about "the modesty movement" in different Christian churches. Most of the evidence was found on US sites; I was curious to find European modesty sites, but so far haven't found any. I must have visited hundreds of websites, and I am too confused. Some modesty sites are "interfaith", as the point is to cover up as much skin as possible, doesn't matter if a Christian, Muslim or Jew has stitched them.

The most ladylike items were found at Lydia of Purple's site:

http://www.modestapparelchristianclothinglydiaofpurpledressescustomsewing.com/

The so-called "cape dresses" are specially meant for homeschooling moms and daughters. There were also father-and-son pyjama sets.

Here a sample of "dress without a cape". Go and check the rest yourselves!

Anu Kaipainen RIP

2009-10-06T10:11:00.000-07:00

Koska meille ei tällä hetkellä tule aamulehteä, enkä TV-uutisiakaan ehdi joka päivä seurata, minulta jää huomaamatta esim. kuolinilmoitukset.

Tänään kuulin, viikon myöhässä, että kirjailija Anu Kaipainen on poistunut tuonilmaisiin. Tämä sävähdytti siksi, että olin juuri hänen viimeisinä aikoinaan lukenut hänen tuotantoaan "apinanraivolla".

Nuorempana Kaipainen kuului äitini hyllyn lukemattomiin aarteisiin. Niputin hänet mielessäni "Karjala-kirjailijoihin", joihin kuuluivat myös Eeva Kilpi ja Laila Hietamies. Kilpeä ja Hietamiestäkin olen yrittänyt vuosien aikana ymmärtää sekavin tuloksin. Kaipaista minulle on vinkattu moneltakin taholta, ja jossain vaiheessa aloin kantaa kirjastojen poistokärryistä hänen teoksiaan "pahan päivän varalle". Kirjoja on myyty pilkkahintaan, epäilisin siksi, ettei Kaipainen ainakaan vanhemmilla päivillään ollut samanlainen mediapersoona kuin esim. edellä mainitut kirjailijattaret ovat olleet. Vaikuttaa siltä, että hän on antanut romaaniensa puhua omaa kieltään. Osaako suomalainen lukija enää tarttua kirjaan, jonka kirjoittaja ei ole Uutisvuodossa, Mark Levengoodin haastateltavana tai messuilla hymyilemässä?

Olen yrittänyt aloittaa hänen kirjojaan moneen kertaan, mutta aloitin väärästä päästä. Arkkienkeli Oulussa (1967) ja Magdaleena ja maailman lapset (1969) olivat hänen romaaneistaan vaikeaselkoisimpia ja monisyisimpiä. Pääsin niihin käsiksi vasta luettuani pari-kolme helpompaa teosta. Varsinkin Arkkienkelin historiallinen kerroksellisuus on huikea.

Toistaiseksi hauskin lukemani Kaipais-romaani on Kellomorsian (1977). Se on maagis-realistinen kertomus teollisuuskaupungista ja lomautettujen työläisten henkisestä heräämisestä karismaattisen kuoronjohtajan johdolla, jonka ympärille kasvaa kaupallisestikin kannattava kultti. Kellomorsiamessa ei ole mitään vanhentunutta, sitä lukee kuin tapahtumat sijoittuisivat 2000-luvulle.

Kuin kuulta kummultansa (1991) muistutti minua monista paremmista amerikkalaisista romaaneista ja elokuvista, joissa teemana on kiitospäivän juhla. Tämä on suomalaisen sukujuhlan kuvaus, jossa ikäpolvilla on vuosikymmenten aikana hampaankoloon jäänyttä kaunaa. Moni voisi pitää aihepiiriä kuluneena. Kaipaisen käsittelyssä tästä kumpusi kuitenkin uudenlaisia juonenkäänteitä, joita voisi vuonna 2009 sanoa "näkemiseksi". Ihmettelen esimerkiksi, kuinka tarkkaan Kaipainen näki monikulttuurisuuden haasteet perheiden tasolla tuona aikana, kun ei vielä joka perheessä ollut vähintään yhtä muualta tullutta vävyä tai miniää.

Kaihoja kukkuvat käet (1983) ja viimeiseksi kirjaksi jäänyt Vihreiksi poltetut puut (2007) ovat Kaipaisen omaelämäkerrallisimmat teokset. Ensimmäinen on kirjoitettu fiktion muotoon, toista hän kutsuu "autofiktioksi". Omaelämäkerran tutkijoille jää näistä kahdesta tekstistä pohdittavaa. Mikä sai Kaipaisen kirjoittamaan saman tarinan uusin sanoin?

Olen lukenut vasta 5 Kaipaisen teosta ja olen täysin koukussa. "Autofiktion" aloitin vasta tänään ja seuraavaksi haluan lukea Larin Parasken elämästä kirjoitetun romaanin Poimisin heliät hiekat (1979). Toistaiseksi jaksan vain ihmetellä, kuinka näin tuottelias kirjailija on onnistunut olemaan toistamatta itseään. Vaikka lähestulkoon kaikkia kirjoja yhdistää joku mytologinen ulottuvuus, niissä ei ole tyypillisiä paljon julkaisseen tuotantokoneiston manerismeja.

Tässäkin blogissa olen tilittänyt vaikeaa suhdettani suomalaiseen kirjallisuuteen, erityisesti naiskirjailijoiden tuotantoon. Olisinko koskaan ihaillut ketään muuta kuin Minna Canthia? Nyt tuntuu, että ihailen vähän Kaipaista. Hänen romaaninsa ovat hämmentävän poliittisia, mutta ei dogmaattisella tavalla. Uskonnon, politiikan, historian ja mytologian yhteenpunojana hän on täysin omanlaisensa mestari suomalaisen kaunokirjallisuuden kentällä.

Lusomania

2009-09-24T11:19:00.000-07:00

Innostuin portugalinkielisestä kulttuuripiiristä lyhyen Lissabon-visiitin aikana niin, että keittiössäni minua viihdyttää nyt Teach Yourself Portuguese-CD-kurssi.

Mitään en vielä ymmärrä, mutta maistelen sanoja.
Ja Cesaria Evora laulaa.

Mietin paikkoja, joista en tiedä oikeastaan mitään: Cap Verde, Angola, Goa, Itä-Timor, Macao. Mosambikista tiedän Portugalin siirtomaista eniten ja Brasiliasta toiseksi eniten. Kielen opiskelua motivoi ehkä eniten haave lukea Paulo Freiren Sorrettujen pedagogiikkaa alkukielellä.
Portugalilaisten maine hallitsijoina oli kammottava, he jättivät taakseen verisiä sisällissotia ja keskeneräisiä luksushotelleja. Kielipiiri on silti edelleen olemassa.

Mosambikin itsenäistymisen aikaiset julisteet puhuvat omaa kieltään.

Oriente

2009-09-07T23:33:00.000-07:00

I left my soul in Oriente, the furthest stop on the red metro line in Lisbon. I have never before been tempted by science fiction landscapes, but in Oriente I saw a high tech future that did not look threatening at all. The Park of Nations at the shoreline was the kind of landscape that automatically calmed people down, and the acoustics was so designed that one mainly heard the cries of seabirds. Somehow the noise of traffic was eliminated.

I hope not to bore anyone in this blog about the technical details of the construction of the place - actually that side doesn't interest me either, but I am interested in the soul food aspect.

And the political aspect: building beautiful places for all people to enjoy, without charging fees, is a socialist cornerstone. There was of course a high-tech mall at Oriente station, but after seeing the sublime park the mall didn't depress me. The antithesis of socialist architecture is a mall that has plenty of Securitas guys monitoring that no-one takes photos or distributes illicit leaflets.

During four days in Lisbon I had a feeling that the city was quite tolerant of activists. And the feeling of being constantly under surveillance was not there.

After Oriente, I have become a fan of water sculptures. You can say so much more in a fountain than in an academic thesis.

Tito Colliander, pietarilainen kirjailija

2009-08-20T02:37:00.000-07:00

Tito Collianderin Ristisaattoa (1937) tuli vahva tunne, että olen kenties syntynyt väärälle vuosikymmenelle. Romaani oli voimakas lukukokemus sekä henkisesti että historiallisesti. Olen lukenut Collianderilta aiemmin vain satunnaisia uskonnollisia tekstejä; siksi odotin romaanikirjailija-Collianderilta hurumpaa, mystisempää otetta. Yllätyin, että kielellisesti ja juonen kulun suhteen romaani onkin selkeä. Mystiikka on piilotettu arkeen. Ja päähenkilö-Tomasin arki on traumaattista, väkivaltaista, jopa veristä.

Romaanissa liikutaan vallankumouksen jälkeisessä Petrogradissa (kaupungista tuli Leningrad v. 1924), raja-alueen hylätyissä huviloissa, pikkuporvarillisella ruotsinkielisellä rannikolla, Helsingissä ja Viron Petserin luostarin alueella. Päähenkilö pakenee steriiliä suomalaista sielunmaisemaa alkoholiin ja sivusuhteeseen nuoruuden ystävän Nean kanssa. Pariskuntaa yhdistää pilkka suomalaisen yhteiskunnan älyttömyyksiä, kaikkien riskien minimointia, varmuuslukkoja kohtaan. He pystyvät kohtaamaan toisensa vain viinapullon äärellä, kun venäläiset kirkonkellot soittavat: "rommia! rommia! konjakkiakonjakkiakonjakkia - rommia! rommia!" (214)

Nea on romaanin todellinen avainhenkilö, henkinen saattaja kohti uutta tietoisuutta. Taiteilija, joka elättää itseään käymällä päivätöissä Arabian tehtailla posliinimaalarina. Kaikista maailman osoitteista nainen asuu Intiankadulla. Tomasin matkat Intiankadulle ovat kuin alkuperäisen traumaattisen rajanylityksen toistoa, harhaisia matkoja tuonpuoleiseen. Toisaalta Nea on ihmisenä totta, moderni itsenäinen nainen, joka ei haikaile naimisissa olevan rakastajansa perään. Nea lopettaa lihallisen suhteen Tomasin kanssa, mutta jatkaa miehen tapaamista kaupungin baareissa. Nainen ja mies ryyppäävät tasavertaisesti sillä aikaa, kun Tomasin vaimo mittaa askeleita porttikongissa sydän syrjällään. Vaimo edustaa romaanissa arkuutta ja porvarillista paikallaanpysymistä, kenties juuri sitä suomalaisuutta, josta eroa tehdään.

Tomas päätyy Viron Petserin luostariin ihmeellisten sattumusten johdattamana aloittaen matkan kohti sovitusta ja anteeksiantoa. Uskon olemus on mysteerio, helpotus siitä, ettei mitään tarvitse selittää:

"Ja sitten hän oli nähnyt hyökyaallon, joka kuohuen ja kohisten syöksyi kohti, mahtavan hyrskyn, joka laajeni ja löi hänen sydämensä rantoja vasten. Se oli hänen ympärillään ja hänessä, eikä hänen tarvinnut muuta kuin kiitollisena seurata sitä. Ei pohtia, ei ajatella eikä eritellä, ei hakea selityksiä, ei muuta kuin antaa suurten purjeiden kuljettaa itseään, kullanhohtoisten purjeiden, jotka tuulessa pullistuen, täynnä voimaa vastustamattomasti liukuivat eteenpäin pitkin virran väkevintä vuolletta." (s.322)

Ristisaatto on monisyinen romaani, joka vaatii useamman lukukerran. Siitä on äskettäin tehty kuunnelma, jossa Tomasin roolissa on Hannu-Pekka Björkman.

Ilmiönä suomenruotsalaisten historia Pietarin alueella on kiinnostava ja tutkimisen arvoinen. On vaadittu tietynlaista kulttuurista pääomaa heittäytyä venäläisyyteen ja ortodoksiseen kulttuuritraditioon. En tiedä, olivatko suomenkieliset Pietarin-siirtolaiset yhtä kiinnostuneita venäläisestä kulttuurista kuin ruotsinkieliset. Minä luen Collianderia ennen kaikkea pietarilaisena kirjailijana, niin voimakkaasti hänen lapsuuden ja nuoruuden kokemuksensa tuntuvat heijastuvan kaikessa, mitä hän aikuisena tuotti.

Kirjallisuutta rajalta

2009-08-18T04:41:00.000-07:00

Suuren Venäjä-turneen ympärillä on tullut lueskeltua kaikenlaista.

Palattuani luin yhdeltä istumalta Kari Hotakaisen kirjan Iisakin kirkko (2004). Hotakainen on kuulunut pitkään ns. "suomitunkkakirjailijoihin", joihin tartun vain ollessani isäni luona Jyväskylässä, jossa FinnLit-kokoelma dominoi kirjahyllyä. Kertoo paljon suhteestani Hotakaiseen, etten muista luinko vaiko näin elokuvana Juoksuhaudantien. Joku kirja seksuaalisista ongelmista jäi kesken ensi kättelyssä, se oli puiseva ja uuvuttava. Iisakin kirkko vetäisi mukanaan siksi, että se sijoittui samoille Pietarin turistinakeille, jotka juuri näimme omin silmin. Vanhus-Paavon miltei hallusinogeeniset sekoilut Pietarin kaduilla puhuttelevat minua, erityisesti ne poliittiset: "Putin lupasi suomalaisille, että nyt loppuu ainainen pitsansyönti ja hampurilaisten mässytys, tästä lähtien saatte teollisella sonnalla kiusattuihin makoisaa karjalanpaistia. Sitä kun on pötsi täynnä, ei mieleen tule mitään joutavanpäiväisiä itsenäisyyshaihatteluja." (113)

Taina Sampakosken esikoisromaani Ikoni (2006) miellytti minua kovasti aihepiiriltään ja juoneltaan. Se kertoo venäläisten siirtolaisten elämästä Suomessa, erilaisista strategioista asettua aloilleen tai olla asettautumatta. Ja ihmisistä, jotka etsivät henkisyyttä, joille etsintä on poikkeuksellisen tuskaista ja pakonomaista. Mitä ortodoksi usko ja ikonit antavatkaan ihmisille, jotka eivät ole kasvaneet siihen kulttuuriin, jäi yhdeksi pääkysymykseksi kirjan luettua. Valitettavasti Sampakosken kieli on kömpelöä, lauseet joskus harmillisen kökköjä. Hän on Ruotsiin nuorena muuttanut keski-ikäinen esikoiskirjailija, joka ei ole välttämättä ollut päivittäin tekemisissä äidinkielensä kanssa. Kiinnostavaa kirjailijan biografia huomioon ottaen on, että hän valitsi esikoisromaaninsa aiheeksi venäläisyyden Suomessa.

Olen myös aloittanut Eino Salakan Valamosta viehkatielle (1986), hyvin perinteisen Karjala-muistelman Valamon saaren evakoista, maallikoista ja munkeista, heidän ensimmäisistä kuukausistaan Suomen puolella. Dialogit ilahduttavat, karjalan kieli on romaanissa rikasta. Muuten kuvaus taitaa olla liian arkista makuuni. Saan kirjan loppuun vain, jos joku Valamon-reissu ilmaantuu eteen.

Äitini peruja on Laila Hietamiehen Valkeat yöt (1991). Hietamies on kuulunut vielä tunkkaisempaan kategoriaan mielessäni kuin Hotakainen. Nyt tosin täytyy sanoa, että kyseinen romaani pitää sisällään niin kiinnostavaa historiaa Neuvostoliiton alkuajoista (esim. Solovetsin saaren vankien kohtaloista), että todennäköisesti luen kirjan loppuun asti. Pidin myös kirjan Hylätyt talot, autiot pihat-filmatisoinnista. Hietamiehen kerronta vanhoista ajoista ei ole niin kitschistä ja ennalta-arvattavaa kuin esim. Kaari Utrion historialliset romaanit. Niissä on enemmän arkisia kohtaamisia, vähemmän intohimon huipulla revennyttä dalmatika-kangasta. Toivon silti, ettei tästä tule pakkomiellettä. Jos joku ei tule katsomaan perään, kohta nimittäin siirryn Kalle Päätalo-osastolle.

Uusin kirjalöytöni on Juha Ruusuvuoren Stallari (2009). Tässä sovjet-kitsch matkaa Tampereelle, yliopiston alakuppilan nuhjuisiin, tupakansavuisiin pöytiin. Teos vaikuttaa jo alkumetreiltä äärimmäisen huolellisesti kirjoitetulta. Vaikka stallareiden kohtalo ei olisi sydämenasia, Ruusuvuoren vauhdikkaaseen kerrontaan jää helposti koukkuun. Satun itse olemaan tamperelainen (myöhäsyntyinen, emigroitunut) yhteiskuntatieteilijä ja ymmärrän helposti myös romaanin sisäpiirin huumorin. Romaani on rakennettu keskeisten taistolaislaulujen säkeiden ympärille; jokainen luku avaa yhtä laulua. En ole vielä lukenut yhtään arvostelua kirjasta. Voisin jopa kuvitella kirjoittavani sellaisen.

Poistokirjoista

2009-08-18T04:02:00.000-07:00

Tänä kesänä olen hengaillut erityisesti Hervannan ja Kaukajärven lähiöiden kirjastoissa. Hervannan kirjastossa poistokirjat maksavat 50 centtiä, Kaukajärvellä kokonaisen euron. Lisäksi kirjastojen auloissa on nykyään asiakkaiden kierrätyskori, josta usein tekee parempia löytöjä kuin poistomyyntikärryistä.

Jos muovitus ja rumat leimat eivät häiritse bibliofiiliä, poistokirjat kannattavat enemmän kuin kirja-alet. Poistokärryistä löytää ainakin klassikkojen saralta laadukkaampaa kamaa kuin esim. Kirjatorilta, joka keskittyy vain uusimpaan jämäkirjallisuuteen. Minulla ei tule läheskään niin paha mieli kirjailijoiden puolesta hankkiessani kirjastojen jämiä kuin kirjakaupassa. Kirjaston poistokirja on todennäköisesti elänyt rikkaamman elämän kuin se Kirjatorin kahden euron epätoivoinen yritys, johon kukaan ei ole koskenut ja joka ei luultavasti kelpaisi kenellekään ilmaiseksikaan. En olisi kirjailijana surullinen, jos teokseni päätyisivät poistokärryyn. Mutta jos se olisi vuoden päästä julkaisusta Kirjatorin kahden euron laarissa, silloin itkisin katkerasti.

Vain kerran olin tänä kesänä pahoillani Hervannassa, kun he olivat päättäneet realisoida puolet runohyllystä. Runokirjoja mahtuu yhteen kärrylliseen satoja tai tuhansia. Minulle runokirjat ovat jotenkin pyhiä. Kaiken muun saisi dumpata paitsi ei runoja. Muutamaa viikkoa myöhemmin tosin huomasin, että melkein kaikki runokirjat olivat löytäneet uuden kodin.

Poisto-ja ilmaiskirjojen hamstraamisen ainoa haittapuoli on kämpän muuttuminen museoksi. Onnistuin keväällä muuttaessani roudaamaan yli puolet kirjoistani yliopiston työhuoneelle, kotiin jätin vain ne teokset, joilla ei ole mitään tekemistä tutkimusteni kanssa. Pari kuukautta täällä näyttikin väljältä ja inhimilliseltä. Nyt kirjoja on taas kaikkialla.

Kesän parhaita poistokirjalöytöjä ovat olleet mm. Walter Benjamin-suomennokset, Chinua Acheben kootut, hieman vanhenneet matkaoppaat paikoista, joihin olen menossa. Esim. ensimmäinen versio Pietarin sankarimatkailijan oppaasta auttoi kovasti, vaikka baareja ja kauppoja ei enää voinutkaan paikantaa niillä ohjeilla. Paljon japanilaista ja kiinalaista kirjallisuutta on löytynyt myös. Paras hankkimani kotimainen romaani, jonka olen jo lukenut ja jonka muistan tämän kesän kirjoistani parhaiten, on Anita Konkan Johanneksen tunnustukset.

Miksi en sitten lainaa kirjoja? Koska en muista palauttaa niitä. Joudun maksamaan enemmän sakkoja kuin mitä olen koskaan tuhlannut poistokirjoihin.

First time in St.Petersburg

2009-08-18T02:52:00.000-07:00

We were not even supposed to visit St.Petersburg this year, but circumstances brought us there. We were thinking of returning from Petrozavodsk by the same bus that took us there, but the seats were fully booked. So the great Karelian round trip happened, and we dragged our bones to the only Metropolis in this region.
The visit was definitely worthwhile.

I am crazy about Karelia, and in my geopolitical imagination, the rest of Russia still remains under persistent clouds. In the 70s my parents took a tourist trip to Leningrad and brought a balalaika, some nice porcelain, matryoskha dolls etc. When the Soviet Union collapsed, it was not popular in my circle of friends to travel across the border at all. There didn't seem to be a reason. I only visited Tallinn for the first time in 2005. After that, there have been too many cruises. And now, in 2009, St. Petersburg. Now I'm already dreaming about the next trip. This time, I hardly saw anything. I would give it a week at least.

Getting train tickets from Petrozavodsk to St.Petersburg was not so easy at last minute. There are only two-three trains between the cities in a day, and they are often fully booked in the summer months. We got second class tickets on a night train from Murmansk to St.Petersburg. Upon entering the train, I wished I had been travelling to Murmansk instead. Or Archangelsk.

Surprisingly, the second class ticket included dinner, tea service and a package of travel necessities, like slippers, soap, toothbrush and paste, shoe polish etc. Tea was served in old-fashioned chai glasses from a samovar. (I want these at home. Iittala has pretty ones, called Tsaikka. Very Russian style, but they're bloody expensive.) First, it seemed that the kids might not fall asleep at all, as the train was shaking quite robustly. I could not recognize the places on the way, apart from Lotinanpelto. Throughout the trip I was carrying a heavy Karelia guidebook by Markus Lehtipuu. The attitude of the book was annoying, but it helped me recognize some sites around Petrozavodsk. Next time, I will take with me some books published by SKS (Finnish Literature Association). I wonder if we rode through the cradle of Vepsä culture? In the darkness of the night, one could not see much. I think I slept for 3 hours, too.

We were in St. Peterburg with all our things at 5 AM, and our hostel room would not be available before noon. Some breakfast was had in several cafés. Bookshops also opened early. Luckily, the hostel was so conveniently located (just behind the Hermitage) that we could visit all key sights by foot. I particularly liked the Kazan Cathedral, which used to be the museum for atheism in the Soviet times. It looked like people popped in the cathedral in their lunch breaks just to kiss their special icon.

Nevski Prospekt can be overwhelming for the provincial mind. I was suprised to discover how white it was. One did see Russian Asian faces, some Chinese and Japanese tourists, but just once in two days did I see an African man with a Russian woman holding hands. In other words, our everyday reality in Tampere is far more multicultural - and ordinary - than in the Metropolis.

The kids were overjoyed to have dinner at Kentucky Fried Chicken. I have now been to KFC in Jamaica, Iceland and Russia, and I must say I liked the Russian KFC best. I saw some extremely hip young people there, with haircuts that we can't dream about in Finland. This particular phenomenon of globalization has not yet arrived to Finland. I was also looking for Starbucks, but couldn't find it yet.

An evening boat cruise on the Neva was magical. The second day went almost totally to queuing in the Hermitage. I enjoyed visiting a supermarket close to Finland station more than Hermitage, because it was the only occasion in the two days to see ordinary city-dwellers. I became a fan of Alyenka chocolates, with a baby-babushka face printed in every wrapper. Russian candies have a triple amount of sugar if compared to Finnish ones.

In the train back to Finland, one sees Terijoki, the intense place of Finnish cultural imagination. The place where everyone who was something summered in the 1930s. I want to see Edith Södergran's villa, Raivola. Maybe also Ina and Tito Colliander's Villa Golicke. That's a totally different Karelia from the woods around Petrozavodsk. Nowadays, the filthy rich of St. Petersburg have built their mansions there.

On the waves of Onega

2009-08-18T01:02:00.000-07:00

Our second trip to Russia was short, only five days, but eventful nevertheless. We perhaps covered some 1500-2000 kilometres, using different forms of transport, crossing the border at two points.
The border crossing in the Finnish train is not a big deal anymore, but is quite a dramatic performance when crossing by bus or private car. We took a Russian bus and were the only foreigners there; therefore the driver forgot to give us the landing cards, and we created a wonderful jam in Värtsilä-Niirala.
If compared to the northern border crossing point, Vartius, the atmosphere in Värtsilä-Niirala was more relaxed. Two years ago in Vartius we were watching with awe how truck covers were being pierced by huge metal spikes, in order to make sure there were not any illegal immigrants hiding there. Also in Vartius there was a stronger military presence on the Russian side.
The sights from the bus window from the border to Petrozavodsk are breathtaking. One begins to understand better the wartime evacuees' longing, when seeing the landscapes they lost. From the former Finnish side we perhaps saw some villages close to Sortavala or Salmi, and from the parts that were always Russian we saw the region of Prääsä. The regions around Petrozavodsk are called Aunuksen Karjala. In addition to Viena (up north), Aunus Karelia is the area in which there have been recent efforts to revive the Karelian language. Closer to the Finnish border, the languages have already been lost, as most of the speakers moved to Finland during WW2.
In Petrozavodsk, we stayed with friends and socialized. The city's public transport system is interesting: as the tramways and buses are not enough to cover the growing need, there are supplementary microbuses taking people to places. I don't think I could have made sense of the system without the help of Russian-speaking friends. There were no maps, timetables or info desks in sight. The most crammed ride was to the friends' dacha outside the city. The weather was so superb that half of the city was on the move.
I dipped my toes in lake Onega! There is a wartime Finnish song "On the Waves of Onega", which claims the Eastern Karelia as Finnish possession. Finland occupied Petrozavodsk in 1941 and kept the Russian population of the city in concentration camps for three years. The city was renamed as Äänislinna. It's difficult to relate to that history. Luckily, Petrozavodsk is not "colonized" by Finnish companies in the same way as for instance Tallinn is. If one wants to escape some aspects of the late capitalist consumerism in Finland, Russian Karelia is the closest destination for tourists seeking alternatives. There are clubs, pubs and cafés in Petrozavodsk, perhaps exceeding the expectations of the provincial Finn, but the urge to do shopping just doesn't happen. That's a great relief.
Petrozavodsk's suburbs may look scary from the outset. The buildings are mainly 1970s Soviet concrete, some unnecessarily massive, considering that there is enough wilderness around the city to expand it as far as one wishes. If there was more money to paint and renovate, the suburbs would not differ dramatically from Finnish suburbs. I found the everyday life (at least during daytime) however more peaceful in suburban Petrozavodsk than in suburban Tampere. Heavy alcoholism surely is a fact in both places, but in Petrozavodsk the drinkers kept more to themselves. On this Russian trip (if compared to the first one in Viena), there were no incidents with strangers. In Vienan Karjala, there were more Finnish tourists in groups, whose economic potential had been discovered. Likewise, every time one goes to Tampere city centre, there is an incident with a stranger (local or foreigner) wanting something from you. In Petrozavodsk, and also in St.Petersburg, we could breathe more freely in the urban space. That was a pleasant surprise!
Not forgetting, my lungs felt the freshness of air in the centre of Petrozavodsk. Superb freshness, even in the hot late summer weather. Maybe it was the magic of lake Onega.
This time, I had no time to explore the history of Finns in Petrozavodsk, but next time I will follow the footsteps of the Finnish and Finnish-Canadian Reds. The best book I've read about the city was by Finnish-Canadian Mayme Sevander, "They Took My Father". Heavy reading, but realistic and wise. Sevander writes about the changing decades, also about the opening of relations with Europe and America during glasnost.
I do not know Russian Karelian authors living and working there. Arvi Perttu (born there, now living in Finland) has an interesting blog, Maahanmuuttaja ja muita rooleja, which has many entries about Petrozavodsk. I'd be thrilled to know more especially about the literary scene in the city.
PS: Will try to post a second entry on St. Petersburg.

Life-writing

2009-07-07T23:30:00.000-07:00

There are some plans to start a life-writing circle. I quickly listed some books I had in mind, when answering to the question what kind of biographies have inspired me. I am such a junkie of novels that I actually read only a couple of biographies a year. Over the past decade, these titles have talked to me:

Anna Kortelainen: Virginie! (in Finnish)
Mark Simpson: Saint Morrissey
Vikram Seth: Two Lives
Paul Theroux: Sir Vidya’s Shadow
Anna Makkonen: Sinulle (Finnish)
Carol Shields: Jane Austen
Hannah Arendt: Rahel Varnhagen: The Life of a Jewess
Irma Sulkunen: Liisa Eerikintytär (Finnish)
Hanif Kureishi: My Ear at His Heart
Sara Suleri Goodyear: Boys Will Be Boys
Joan Didion: The Year of Magical Thinking
Carolyn Steedman: Landscape for a Good Woman
Mustafa Can: Tätt intill dagarna (Swedish)
Natalie Zemon Davis: Kolme naista, kolme elämää 1600-luvulla. (transl.)
Hélène Cixous: Rootprints
Amos Oz: A Tale of Love and Darkness

If I had to pick one title from this list as the ultimate classic, today I'd pick Carolyn Steedman's Landscape for a Good Woman.
Steedman is one of my gurus in the search for alternative research writing. Landscape can be read by anyone, anywhere; one doesn't have to be an academic to appreciate it. At the same time, it is historically precise and gives the reader tools to start doing similar analyses of his or her own life.

Lola Rose and Cookie

2009-07-07T11:24:00.000-07:00

Further book blurb on two Jacqueline Wilson books. I seem to have a slight addiction, meaning I read them before my daughter gets hold of them, and she is too old anyways, if we think of proper age slots. I don't belong to any slot, which means I can freely read them anywhere, anytime, also in public places without feeling embarrassed.

Lola Rose is a Jacqueline Wilson classic. Having read four-five of her novels, I'd recommend Lola Rose for the beginner. That and the earlier reviewed The Illustrated Mum rob my points for originality - in the storylines of both novels, there is something spectacular. Play with contingence, class analysis, positionality.

In Lola Rose, the mother gets to leave an abusive partner by winning a prize in a lottery. It consists of hard core social commentary on schools, the desired addresses, and the less undesirable ones in British everyday life. Lola Rose is registered to a London school where the principal gladly shares a ciggie with the girl's mother. It is the only school in the neighbourhood that accepts new students in the middle of the school year. Lola Rose lives in temporary council housing, which the mother-daughter couple tries to revamp as home. There is a younger boyfriend, whose feelings turn cold after the mother is diagnosed of breast cancer.

I wonder if Jacqueline Wilson's mission is to prepare the youngsters to cope with the realities of everyday life. I have liked her robust narratives, but after reading a few, I start expecting a thematic graduation (which so far doesn't seem to have happened).

The latest novel, Cookie, is a variation on the theme of Lola Rose. In both books, women and children are on the run from abusive men, never to return. And both display portraits of late capitalist consumerism, taken to the extremes. In Cookie,, there is a deeply insecure builder father, who tries to buy friends to the plain-looking daughter by hiring caterers and limos to her birthday party.

Wilson's boys and girls, men and women, are to a great extent cartoon characters, who bring the coarse point home about the ills of society, but after reading some of her books, I start expecting deviations from the bestseller scheme of things. Are the power relations in families really so polarized as Wilson likes to show us? And what about multicultural families, queer families, single parent families in which the parent is not interested in new girl- or boyfriends?

I am expecting from Wilson in the coming novels a widening of themes. The kids cannot forever be reading Thelma and Louise type of runaway dramas. She is a realistic writer and needs to study further the complexity of today's families. Many couples don't split up because of the other's abusive narcissism, or infidelity. She offers us a study of families on the move, but the study doesn't extend far enough. I would also like to read about polite, nice families breaking up.

People eating tofu, drinking soya milk and contemplating treks in the Himalayas do it, too.

Slumdog millionaire, months late

2009-07-05T08:33:00.000-07:00

The whole world's been buzzing about Danny Boyle's film Slumdog Millionaire, and I came to Anil Kapoor fandom long before the film's European release. The love affair started by seeing the film Taal, in which Kapoor plays the role of an opportunist mogul of Mumbai music business. He is extremely cynical and entertaining in the cynicism. I have not come across any other Indian actor or actress with similar scope for the ironic. He speaks straight to me without any cultural translations. I would love to find the female equivalent of AK, someone ruthlessly bitchy, who at the same time loves the people she's with (although she would never admit it).

Curiously enough, I didn't rush to see Slumdog during its Finnish première, but waited until early July. The whole event just seemed overcrowded. Didn't feel any pressure to be there. Funnily enough, the kids insisted. It seemed to belong to their repertoire of films to see, not mine. I succumbed.

I have seen too many films with AK as the crook, or the competing older groom, or the streetwise Indian professional - it would be difficult to imagine him in another kind of role. He is Indian secular urbanity embodied, I would find it difficult to view him in the role of a village patriarch, or a spiritual authority. He is the sleek urbanite with vicious manners, who often has to go through a fierce moral battle before coming to terms with the surrounding humanity.

I smuggled an underaged child to see the film. Nobody stopped us at the gates, though he was 5 years too young. I was first afraid it might be too rough for the kids to see, but it wasn't. So good it was I got myself a copy of the DVD at Heathrow during a conference trip, with a set of fan postcards included. Now I only miss the T-shirt, and I assume it also can be easily arranged. India is not lagging behind terribly in the commodification of film stars. I plan to travel there later this year. How many kgs of Bollywood materials will I bring along?

It was curious to see a film about Indian slum children that did not automatically envoke soppiness in the corner of the eye of a middle-aged European female (I almost always cry); the economy of emotions was more complex, and the film did also appeal to the spectator's analytical skills.

That kind of alienating effect is unusual when viewing Hollywood/Bollywood films of today. I expect to actually learn something from the film after a couple of rounds of more careful screening.

My first time with Morrissey

2009-06-30T10:58:00.000-07:00

It was quite peculiar to see Morrissey live at Tampere Areena last Friday. In fact, it's taken me five days to recover from the shock of seeing a crucial, life-transforming pop idol. I took dozens of pictures, one of which was quite OK considering that I took it on the mobile camera.

But the worst of all, we were ten minutes late from the gig!

In May I travelled all the way to Helsinki to speak on his 50th birthday at a panel and concert organized on his behalf, and was at least two hours early. The occasion was the warmest, most unbelievable little seminar I've attended as of yet. Compared to academic seminars, the "little seminar" seemed to house at least 200 guests. There was no need for academic show-off, I felt that all the panelists were speaking straight from the heart. The panel was followed by Antti Nylén's spectacular reading of a philosophical essay "On Consolation", and by many young bands making highly original covers of Morrissey songs. Unfortunately, the last train to Tampere left too early and I missed the bands, but I heard bits of the rehearsals backstage, and became highly inspired.

In Tampere, due to life's little surprises, I missed two first songs. And overall, the beginning of the concert was stiff. There weren't enough people in the sports hall, only some 500, and the newspapers claimed the gig was sold out. I forgot to take my glasses, which means I was squinting to see him. When he took off his shirt, and on a couple of other occasions, I pushed myself towards the front, but for the rest of the gig, I enjoyed the distant view and the atmosphere. Young girls were wearing 1930s dresses and big fabric flowers pinned on their costumes; I wonder if this is the official Morrissey fan's outfit or just a passing art school fad. Men seemed almost too ordinary to be true. There was no beer tent in the hall, only mineral water was being sold. This was just great! I am still on the lookout for the perfect Morrissey T-shirt, which the local stores won't sell, even if I promised them 1000 euros under the counter (believe me, I have tried). Perhaps this week in London or its vicinity. Let us pray for HMV's endless storages.

In Tampere, Morrissey put his soul into "Irish Blood, English Heart" and the encore, "First of the Gang to Die". "Let Me Kiss You" was a heart-throbber, but I started feeling mortal panic during "Life Is A Pigsty". Even this song went straight in during the darkest months in Reykjavik, but in the Tampere midsummer light, it was too black, too overpowering.

The walk down from the concert hall to downtown Tampere was spent in perfect understanding with Morrissey fandom, and funnily enough, mineral water was the hit on this journey from otherworld to whatever realities we might live in.

Next time, I hope in the UK. And special thanks for playing "The Last Time I Spoke to Carol" with even more Latin fervour than on the CD. Carol Song hit me straight in the heart in the same way as Tori Amos' Mr Zebra. Intertextuality? If there is a person in this planet understanding the gobbledigook, please inform me.

Mandalas of the 2000s - Chatterjee's Weight Loss

2009-05-26T01:38:00.000-07:00

I add here some lines as an afterthough to my notes on Pearl S. Buck's Mandala, although there is not enough time to write about this complex novel properly.

Upamanyu Chatterjee (b.1959) is an established Bengali novelist, who has recently made an international breakthrough with his latest, Weight Loss (2006). When I found this novel, I was overjoyed by the prospect of reading something raw, crude and politically incorrect about Indians' private lives. The little voyeurist in me was expecting more than the cultural anthropologist, who prefers to listen to gossip about servants, updates on marriage arrangements and such everyday chitchat.

Weight Loss didn't betray me, the novel really hit me in the face and challenged my stereotypes about Indians. But I had to force myself through it, it was a truly disturbing book that did not offer any occasions for simple enjoyment, breathing out, or relief. The novel is a walking crisis, a portrait of inner and outer chaos, a constellation of chapters on the verge of breakdown. It is one of the un-sexiest book on sexuality I've ever come across. The meaning is not to titillate, but to tell stories of obsession and compulsion.

The novel follows the youth and adulthood of Bhola, a bisexual middle-class college teacher, whose life is revolving around a servant couple, Moti and Titli, who both become his lovers at different stages. Bhola can only act sexually in the presence of people of lower class/caste; his marriage is doomed, as he cannot be aroused by his wife. He makes life choices arrording to the moves of the couple, finding himself eventually at a New Age Calm Centre, where the couple is working and where people are trying to get rid of their masturbation habits by drawing mandalas:

"You will create and colour you own wheel and make it evolve into a many-tinted pictogram that will depict exactly where you are focussing your time and energy and where you might need to pay more attention. It will help you identify imbalances in your daily life. Do you spend too much time fantasizing? Masturbating? Remember that none of your activities metaphysically is more wasteful." (Chatterjee 2006, 402)

The novel is most successful in portraying the immense gaps in the lives of the rich and poor in India; illiterate servants do work at health retreats charging astronomical sums from Western tourists. Their living conditions do not give them the luxury of a search for "inner life" that the brochures are advertising. I have always been excited and appalled at these new non-material ways of making a living - Chatterjee does a good job by portraying the absurdities of the spiritual marketplace. One is not in the mood for any kind of Dream Yoga meditation, sufi whirling or herbalism after reading this.

If this is a novel about male mid-life crisis, it is definitely different from many Finnish or European ones I've come across. Chatterjee does not invite to identify with any of the characters, but portrays all of them pitilessly, under brightest fluorescent lights. Bhola is fully aware that he is wasting his life, but does not make any efforts to come out of his condition. His best friends are bingeing on drugs, he is bingeing on his sexual compulsions, and every day rolls on accrodingly until the objects of desire start making claims from him.

The point of Weight Loss is not to like it or dislike it, but to put up with some aspects of the world he is narrating. It is an absurd exaggeration of transgressive love lives, not asking from the reader to approve or disapprove them. It does not make moral judgments for or against. Some aspects of the tale are part of our everyday realities across cultures - the story could also be told from a Nordic point of view, in which the gap between the haves and the have-nots might not be as crude, but still it would exist. Chatterjee makes us ask questions about class, status, wealth and sexuality, not only in India, but in any society. The answers very rarely are easy, and not all comedy makes us laugh out loud. There are also other emotional categories than empathy/sympathy. Sometimes ambivalence is the only answer.

The stripped maharaja - on Pearl S. Buck's fiction

2009-05-26T00:24:00.000-07:00

Inspired by a friend, I made a one euro purchase at a flea market, the Finnish translation of Pearl S. Buck's Indian-orientalist novel Mandala (1970/1972). Approaching the novel with the prescribed irony only available through decades' afterwisdom, I was expecting the worst. Even the cover was appalling: monumental brown faces of Indian royalties on a pink marble background. Could have been a Bollywood poster of the 70s. Very appealing from the perspective of orientalist India-kitsch.

Pearl S. Buck belongs to summer cottage literature in Finland. We inherit these titles from grandparents, and if we don't have enough space in our houses, we dump them to summer cottages or flea markets. I doubt my grandmother ever read her Buck novels, but she had got them as presents from friends. She was more of the FinnLit type. All I know about the titles at our summer cottage is that they portray Chinese culture. Pearl S. Buck (b. 1892) grew up as a daughter of American missionaries in China and learnt to speak Chinese before English. But for the purposes of here and now, the later cultural jump to India puzzles me more.

Knowing that the author was nominated the Nobel prize in 1938, the reading seemed even more demanding. What literary values could there be found in an emerald-studded display of orientalist clichés?

There is a modern maharaja who has lost most of his properties after independence and is forced to convert a family palace into a posh hotel for American tourists. There is a cold wife, the maharani, and an independent-minded young American woman, who plays the piano at a hotel lobby in Delhi. There is a son who dies in a battle against the Chinese in Ladakh, whose rebirth everyone is expecting.
There even is a Catholic priest who enjoys drinking the palace's own rose wine far too much. It's known as a powerful aphrodisiac by the locals.
People measure the men's virility by looking at the growth of hair in their ears.

The mismatched love couple visit Taj Mahal at night-time, not once but TWICE.

There is a certain degree of psychological depth in the novel, especially in the character of the maharaja himself, and his torn loyalties between modernity and family tradition. His messed-up relationship to women, sexuality and his own body is more than an average romance novel could offer. Buck strips the maharaja bare of certain types of romantic expectations. She does it very nicely and politely, as a kind of honorary guest to India who is aware of the narrative limits of her genre. The romance remains, but some sugar has been cut down.

In fact, I would like to read this story re-written from the perspective of the 2000s. Perhaps the characters could be different, but I believe some of the tensions remain the same. I wonder what the tale would sound like without any sugar. Of course, a plain tale cannot exist. There are always ornaments added to stories. Probably there'd be an increase of salt and fat. In the 2000s version, sex would be explicit and ugly. (See also my reading of Upamanyu Chatterjee's Weight Loss)

There is more political history in the novel than one would automatically expect. The analysis of the Indo-Chinese relations in the border zones is quite nuanced, considering that it is a romantic novel. Americans are not portrayed through American eyes only; there is a certain level of "talking back" (even in the form of fictional characters). As a whole, the novel is an odd combination of orientalism and post-colonial critique. Buck wrote it in her late 70s, when apparently visiting his missionary son/grandson in India. She could not have produced this in an armchair, there are many cultural details she can only have picked up while living in India. We learn something about the Rajputs, caste relations and the relations between Hindus, Muslims and Christians. We learn about Tibetan Buddhist beliefs of afterlife. We even learn about tribes living outside the realm of major world religions.

I imagine Mandala would make a solid Bollywood film, with the potential of international distribution. The clichés could be played with, using all the devices of postmodern irony - Bollywood filmmakers are surely in this juncture already, knowing how to make the most of the iconicity of India. I cannot imagine a better future for an almost forgotten author, whose moldy books new generations would not otherwise touch.

Siskodisko

2009-04-19T02:47:00.000-07:00

Jos joku kysyis multa, mikä on paras nuortenkirja koskaan, vastaisin Jacqueline Wilsonin Tatuoitu äiti. Jacqueline Wilsonin eri-ikäisille suunnattuja perhedraamoja olen parin viime vuoden aikana saanut käsiini jo kolme. Niissä on sopivaa 70-lukulaista sosiaalirealismia käännettynä postmodernimmalle kielelle. Koen suurta sielujen sympatiaa maanisdepressiivisen tatuoidun äidin kanssa, joka halutessaan hyvittää lapsilleen binge drinking-keikkansa tyhjentää pankkitilinsä ja ostaa kymmenillä punnilla kakunkoristeita ja -kuorrutteita sateenkaaren kaikissa väreissä. Perheellä ei muuten ole rahaa ruokaan, mutta kakkuihin on aina. Nämä ovat äärimmäisen urbaaneja tarinoita, joissa maisemat ovat lähinnä ostoskeskuksten ja huvipuistojen valomerta. Pieni tyttö minussa kiittää, koska en ikinä pitänyt Viisikkojen nummimaisemista (eväskoreista puhumattakaan) enkä hevoskirjoista.

Muutama päivä sitten luin ahmimalla Sue Townsendin Cappuccinovuodet, jossa Adrian Mole on varttunut kolmikymppiseksi yh-isäksi. Kymmenisen vuotta sitten, kun kirja ensin ilmestyi, en olisi jaksanut ottaa selvää, mitä nuoruuden antisankarille kuului. Kirjassa on paljon näkymää tulevaisuuteen: Townsend esittää Adrianin wannabe-TV-kokkina, jonka Sikahyvää sisälmyksistä! ei saavuta sitä kaupallista menestystä, jonka sen odotettiin saavuttavan. Jamie Oliverin, Nigella Lawsonin ja Gordon Ramsayn kaltaisten starojen aika onkin ollut vasta 2000-luvulla. Kun kokeista ja sisustajista tulee kansakunnan ikoneita ja johtohahmoja, jotain outoa ja ihmeellistä on tapahtumassa yhteiskunnassa. Townsend kertoo omalla pinttymättömällä tyylillään juuri tästä. En tosin tiedä, haluaisinko lukea Adrianin viidenkympin villityksestä, jos Townsend on vielä silloin läppärinsä ääressä luomassa.

Koska vielä lukemattomat kirjani ovat diasporassa yliopistolla ja vaikeissa paikoissa muuttolaatikoiden pohjalla, on pitänyt tarttua tyttäreni kokoelmiin. Tutustuin Kariston Siskodisko-sarjaan, joka kaupallisuudellaan ja teinejä kosiskelevalla tyylillään ärsyttää jo ennen kuin on lukenut sanaakaan. Luin Rhian Traceyn Neljän tytön kirjakimpan ja Sue Limbin Tyttö 15 vee, hurmaava, mutta hullu . Ensimmäinen oli muodikas lukupiirikertomus neljästä tytöstä, jotka pääsivät paikallisradioon raportoimaan lukemisiaan ja ystävystyivät ristiin rastiin, raadollisesti ja dramaattisesti. Poikaystävän varastamissotkun aikana aloin kokea suurta ikävystymistä, ja mielestäni muutenkin kirjan maailma oli ennalta-arvattavan lattea. Lukupiiriaiheisia kirjoja on noussut kuin sieniä sateella sekä pienemmille että isommille tytöille. Aihe tuntuu brändätyltä. On hauskempaa osallistua lukupiiriin kuin lukea kirjoja muiden ihmisten lukupiireistä.

Sue Limbin Tyttö, 15 vee oli laadukkaampaa siskodiskoa kuin lukupiiritematiikka. Siinä päähenkilö jopa suunnittelee kolmatta sukupuolta ja päähenkilön äiti on radikaalifeministi-kirjastonhoitaja. Limb kirjoittaa keskiluokkaisten teinien maailmoista, joissa ei ehkä ole samanlaista sosiaalipoliittista vääntöä kuin Wilsonilla. Wilsonin lapset ja nuoret ovat aina jotenkin heitteillä; Limbin maailmassa vanhemmat ovat vanhempia ja huolehtijan roolissa, vaikka kuinka ärsyttäviä. Ehkä Sue Limb antaa enemmän tilaa nuorille itselleen ja jättää vanhemmat sivurooleihin, kun taas Wilsonin kirjoissa hullut, addiktiiviset, parinvaihtoon keskittyneet vanhemmat nousevat niin keskiöön, että kirjoja lukevatkin (salaa tai vähemmän salaa) mieluummin vanhemmat kuin teinit itse.

Maailmani oli lapsena ja nuorena brittiläisvaikutteinen, ja näin se jatkuu. Yöpöydällä on myös Tuija Lehtisen teoksia, mutta pelkään, ettei niissä sotketa tarpeeksi laventelinvärisellä kakunkuorrutteella.

The Best of Boyology

2009-03-20T04:50:00.000-07:00

Review of Mohammed Hanif 2008: A Case of Exploding Mangoes. Jonathan Cape, London.

I’m doing some comparative exercises here on post 9/11 South Asian literature, and suddenly remembered The Mango Book. A delicious cover I had seen in the autumn, by someone named Mohammed Hanif. In the cover, an evil-looking crow was peeling a mango, with some nuclear ballistics and paisley motifs in the background.

Now, it’s been a bit tiring to encounter novels with obvious orientalist/sensualist titles, usually referring to tigers, mangoes, jasmine, saffron or whatever might trigger the optimal Western reader’s imagination. Aravind Adiga’s The White Tiger won the Man Booker prize last year. Hanif’s A Case of Exploding Mangoes was only longlisted. Of course, both novel titles are extremely ironic and weaved in complex metaphorical layers of meaning. Both authors play with the obvious, looking for language that would distance us from usual imageries of lush, pittoresque, tradition-bound South Asia (and its clashes with Western-imported modernity). One powerful way is to lay the most obvious clichés on the table and see what there is to be done to them.

If The White Tiger is a malestream novel, A Case of Exploding Mangoes is doubly so. Before embarking on a career as a journalist, Hanif served in the Pakistani Air Forces, and the novel is set in his youth’s military context. The novel is about ultramasculine militarism and the segregated gender order of the Zia rule, a time when soldiers used the images of Readers’ Digest as pornographic stimulation. There are only two remarkable female characters of note in the novel, The First Lady and a blind prisoner Zainab, who was sentenced for fornication as she could not identify the gang that raped her. The rest is pure Boyology, with predictable homoerotic dimensions.

I wrote my doctoral thesis on Pakistani women’s autobiographies, and alongside kept on reading their men’s memoirs. Most of them are military memoirs, or memoirs from prison. I have collected boyish writing in khaki, and from the outset it looks like a fetish. An embarrassing one. I have always wondered what to do with the silent knowledge gained from them.

When Sara Suleri published her second memoir, Boys Will Be Boys (2003), dedicated to the memory of her father ( a civilian, a journalist), I felt the khaki shelfful came somehow of use. Now, finding a story of exploding mangoes, I feel all those pompous, self-congratulatory texts pave way for closer reading (“You can blame our men for anything, but you can’t blame them for being imaginative”, p.4). I probably wouldn’t have read the Mango Book with such ease without that background knowledge. The novel demands more cultural and historical knowledge from the reader, than, for instance Adiga’s The White Tiger, or another recent Pakistani bestseller, Mohsin Hamid’s The Reluctant Fundamentalist. It is not clearly written with Western audiences in mind, but rather it serves mixed groups of people, who already know something about Pakistan. One cannot get all the jokes without having some kind of living memory of 1980s Pakistan.

Hanif knows how to play with Pakistani obsessions with conspiracy theories and horoscopes. The notion of consultation in politics – consultation from the Koran, astrologists, Saudi doctors or whatever higher powers – is a delicious sub-theme. The whole nation’s problematics is being mapped out during a rectal examination, in which a Saudi prince’s “dick doctor” finds General Zia having tapeworms feasting on his sugary diet. But this is done in a good-humoured, almost forgiving way: through a carnivalistic parody of “the best of” Zia repertoire Hanif humanizes the villain. The future is ever-present in parties on the American Embassy lawn in Islamabad: Zia is a pitiable puppet of US diplomats and Saudi millionaires, out of which one, the heir of a constructor empire, is smugly called OBL.

This debut novel has been compared with Mario Vargas Llosa, Philip Roth, Wole Soyinka, John le Carré, Haruki Murakami, and unsurprisingly, Salman Rushdie’s Shame (1983), an early parody of Zia rule. I dare claim that The Mango Book is more successful as a political portrait than Shame, and wonder whether it is even possible to write about political emergencies while they are happening. With the 20 years’ hindsight it is possible to play with time, introduce hilarious after-wisdoms and anachronistic pieces, the truth value of which is not important at all. In Shame, Rushdie tries too hard to produce a literary masterpiece, introducing layers after layers of pedantic word-play to the extent that the reader feels like choking. Hanif, on the other hand, does not seem to try anything, but is immersed in the pleasures of telling of the story.

In other words, there is a clear turning back from postmodern/postcolonial forms of narration. Hanif too retorts to magic realism through the symbolism of the crow and the mangoes, but he doesn’t overburden the reader with it. I am reminded of a genre “resistance literature”, an early 1980s notion before postcolonial theorizing truly broke through in the academia (cf. Barbara Harlow 1987). This is a genre that has been quietly living during military regimes all over the world, but has never received the same hyped value as “all things postcolonial”.

It is quite interesting to compare The Mango Book, for instance, with Mohsin Hamid’s prose on Pakistan: it is relatively free of any kind of need of “writing back” to Britain or later superpowers, whereas Mohsin Hamid takes the post-colonial revenge to the extremes in The Reluctant Fundamentalist. The structure of feeling is different here: Pakistan with its then 130 million population, despite its role as a Cold War mediator, seems to be living a life of its own, developing its own sub-cultures (eg. the feminist movement and politicized trade unionism) despite military dictatorship and Islamist-inspired censorship. Hanif’s narration is more nation-state oriented than for instance Mohsin Hamid’s, who still insists on bringing the colonial phantoms out from the closet.

If at some stages the military jargon bored me, the reading experience was saved by weird, nostalgic details that most people grown in the 1980s can identify: Top Gun specs, Bruce Lee posters, George Michael lip-sync and rows of government-owned white Toyota Corollas, taking unruly soldiers to underground prisons.

Like Lahore Fort, which during Zia rule still served as a torture chamber; now it has been cleared for tourists. Here the protagonist Under Officer Ali Shigri’s arrival to the historical setting:

“In the historic city of Lahore, the Fort is a very historic place. It was built by the same guy who built the Taj Mahal, the Mughal king Shahjahan. He was thrown into prison by his own son, a kind of forced premature retirement. I have never been to the Fort but I have seen it in a shampoo ad.”

“Do I look like the kind of person who needs a lesson in history at midnight?”

(p. 75)

“I have seen it in a shampoo ad.” Only a Pakistani standup comedian could say so. The Under Officer’s lectures to himself in the prison cells and in transit from one prison to another are hilarious, considering that they also seriously serve as a testament of a torturous era.

Mukiloitu sukupuoli

2009-02-20T03:08:00.000-08:00

Kun harjoittaa sukupuolen kriittistä dekonstruktiota työkseen, tulee eteen vaihe, jolloin mikään sillä saralla ei enää hetkauta. Viime aikoina, kun minulta on kysytty naistutkimuksen opetuksistani, vastaan rutiinilla: teen sitä työkseni, mutta välillä on myös hyvä keskittyä muihin kysymyksiin. Joo, opetan feminismiä, mutta opetan myös kaikkea muuta. Olen kokenut väsymystä naistutkimukseen, erityisesti ammatilliseen gender-teoretisointiin. Pitkiin aikoihin en ole lukenut mitään, mikä olisi liikuttanut.

Mark Simpsonin (2003) "psykobiografia" Pyhä Morrissey (eng. Saint Morrissey) palautti uskoni siihen, mikä naistutkimuksessa ja sukupuolen representaatioiden kriittisessä tutkimuksessa on aina ollut nautinnollista ja haastavaa. Hän lähestyy pop-ikonin elämää henkilökohtaisesta näkökulmasta: "kuinka Morrissey pilasi elämäni ja tuhansien muiden kaltaisteni nuorten elämän". Simpsonilta jäi Morrisseytä kuuntelemalla yliopisto-opinnot kesken, mutta on onnistunut elättämään itseään menestyksellisesti muoti- ja rockjournalistina. Hänet tunnetaan mm. metroseksuaali-käsitteen lanseeramisesta 1990-luvulla kauan ennen kuin Poshista ja Becksistä tuli ikoninen pari. Simpsonilla on tapana kommentoida ilkeästi sellaisten julkkisten elämää, joita ei ole koskaan tavannut. Tämä kirja on hänen tuotannossaan kirkas poikkeus.

Pyhä Morrissey on empaattinen lähiluenta, joka laajenee Mozin henkilökohtaisten omituisuuksien listaamisesta kohti kokonaisvaltaista pohjoisenglantilaisten työväenluokkaisten mieheyksien ja naiseuksien analyysia. Rodun, etnisyyden, sukupuolen ja luokka-aseman yhteenkietoumat tulevat tässä tekstissä lihaksi ilman väkisin väännettyä intersektionaalisuus-puhetta. Moz on irlantilaisen kirjastonhoitajan poika Manchesterin pahamaineisimmasta työväenluokkaisesta lähiöstä. Koulut jäivät häneltä kesken ja hän sivisti itseään elämällä työttömyyskorvauksilla ja eristämällä itsensä council housen ahtaaseen asuntoon siihen asti, kun Johnny Marr tuli hakemaan hänet bänditreeneihin miltei väkisin.

Minua kiinnostaa tässä kirjassa se tapa, jolla Simpson kertoo Morrisseyn elämän valinnoista: miksi Morrissey alkoi "mukiloida sukupuolta" ja sitä kautta löysi oman tapansa tehdä taidetta? Mitä tarkoittaa kasvaa työväenluokkaisessa ympäristössä ja valikoiden poimia siitä elementtejä, jotka antavat voimaa ja inspiroivat myös muita? Hyvin samalla tavalla kuin viimeaikaiset monikulttuurisuuden tutkijat myös Simpson pohtii yhteisöjen rajoja ja yhteisöstä poistumisen problematiikkaa. Kuinka lähteminen on mahdollista ilman, että minuus kolhiintuu tunnistamattomaksi? Mikä sai Morrisseyn kieltäytymään valtavirtaisista maskuliinisuuksista, sekä heteroseksuaalisista että homoseksuaalisista varianteista? Mikä mahdollisti totaalisen kapinan kaikkea sukupuolta ja sukupuolisuutta vastaan? Ja voidaan myös kysyä laajemmasta perspektiivistä: mitä tämä teksti kertoo 70-luvun Britanniasta ennen Maggie Thatcherin aikaansaamaa poliittista muutosta? Miksi uusliberaali Britannia ei enää tuota Morrisseyn kaltaisia itseoppineita neroja? Onko tällainen radikaali itseoppineisuus enää mahdollista siellä tai täällä?

Simpsonin mukaan Morrissey harjoitti 80-luvun alussa "eroottista terrorismia" kieltäytyessään sukupuolen totutuista kuvastoista, tai pyrkiessään keksimään sukupuolen uudelleen. Moz tunnettiin 80-luvulla selibaatin puolestapuhujana, melkein aseksuaalisena hahmona, jolla ei tuntunut olevan yksityiselämää. Simpson lukee Mozin haastattelusitaatteja ja laululyriikoita tästä kriittisesta sukupuolen dekonstruktio-näkökulmasta ja tarjoaa musiikkiin alaviitteitä, joita Britanniassa kasvamaton ei välttämättä itse osaa etsiä.

Erityisen onnistunutta kirjassa on pohjoisenglantilaisten matriarkaattien, naisikonien ja feminismien ruodinta. Tämä kirja kertoo Morrisseyn elämän tärkeistä naisista aivan melkein enemmän kuin Morrisseysta itsestään. Se on myös kertomus brittiläisistä feminismeistä ja naistutkimuksesta. Se kertoo siitä, kuinka naistutkimusta on harjoitettu Britanniassa ennen kaikkea yliopistojen ulkopuolella. Ja feminismin ja taiteiden salaliitoista...

Itse olen löytänyt The Smithsit ja Morrisseyn kunnolla vasta viime vuosina. Muistan, kuinka The Smithsin ympärillä kohkattiin 80-luvun puolivälissä Rockradiossa, silloin kuuntelin biisejä toisella korvalla delegoiden ne "tekotaiteellista ja liian älyllistä"-kategoriaan. Monet ihmiset ovat tunkeneet minulle The Smithsin best of-kokoelmia, olen kuljettanut niitä mukanani maasta ja elämäntilanteesta toiseen, mutten voi sanoa, että tuo musiikki olisi ollut keskeistä nuoruuteni mielenmaisemaa. Myöhäisherännäisenä olen alkanut fanittaa The Smithsiä ja Mozia vasta 2000-luvun puolessavälissä. Olen vasta hitaasti ymmärtämässä The Smithsiä, Mozin soolotuotantoon tutustuminen tulee viemään minulta useita vuosia, ennen kuin hiffaan. Ihanaa Morrisseyn lyriikoissa onkin se, etteivät ne painosta ymmärtämään yhtään mitään. Sellaisia tekstejä kutsun runoudeksi. "The rain falls hard on a humdrum town"...

Käyttäisin tätä tekstiä suomalaisessa kontekstissa esim. lukiessani Timo Soinin haastatteluja. Simpsonin tavassa kirjoittaa Morrisseysta ja pohjoisenglantilaisuudesta on potentiaalia käännöksiin muissa kulttuurisissa konteksteissa, kuten itätamperelaisessa redneck-lähiössä perjantai-iltana Valintatalon sulkeutumisen aikaan. Kysyn ohi kulkiessani jatkuvasti: mitä vaihtoehtoja maahan räkimiselle on? Onko olemassa muuta taivasta kuin moponrasva ja pussikalja?

Keräilen pyhimyksistä kertovia kirjoja. Tämä on yksi suuria aarteitani. Mutta ennen kaikkea, jos saisin suunnitella naistutkimuksen peruskurssia lähitulevaisuudessa, valitsisin Mark Simpsonin Pyhä Morrissey-teoksen johdantotekstiksi ehkä Beverley Skeggsin antaman teoreettisen pohjan kanssa. Tällä pääsisi pitkälle, paikkoihin, joiden nimiä ei vielä ole painettu valmiisiin kyltteihin.

Viimeaikaiset Bollyt

2009-02-17T03:07:00.000-08:00

*Black and White (Subhash Ghai, 2008). Hankin tämän filmin, koska siinä on yhdessä pääosassa kukas muu kuin Anil Kapoor. Anil esittää hindutaustaista urdunkielen professoria, joka toimii paikallisyhteisössään Chandhi Chowkissa Delhissä uskontojen välisten ristiriitojen ratkaisijana, myös hänen vaimonsa (Shefali Chaaya) on tulisieluinen aktivisti. He saavat haasteekseen etsiä paikkaa nuorelle muslimimiehelle, jonka vanhemmat ovat kuolleet äärihindujen suorittamassa iskussa Gujaratissa. Elokuvan asetelma on ajankohtainen, poliittinen, äärimmäisen tärkeä nyky-Intiassa, mutta toteutus ontuu. Yksittäiset näyttelijäsuoritukset hienoja, juoni liian simppeli, liikaa itsestäänselvyyksiä, kaiken pystyy arvaamaan alkuasetelmasta. ***

*Yaariyan in Punjabi (Deepak Grewal, 2008). Punjabilainen filmi, kuvattu kokonaisuudessaan Vancouverissa Kanadassa. Viihteellinen toimintakomedia, jota voi katsoa myös camp-hengessä. Elokuvassa on dokumentaarinen kertoja, joka kuvailee punjabilaisten kohtaloja maailmalla. Ekstrana tässä leffassa kenialainen henkilöhahmo, joka puhuu punjabia. Bollywood-kliseillä leikitään ja vedetään kaikki överiksi. Vasta laivasta nousseet miehet perustavat samosayrityksen. Nauroin ääneen läpi leffan, joten kaikessa kökköydessään kokemus oli nautinnollinen. ***

*Kaal. Tähän en vielä ryhtynyt, koska vaikutti niin huonolta jo alkuteksteistä lähtien. Paljasta pintaa ja extreme-seikkailuja, jotain tiikerinmetsästystä kai. Shahrukh Khan on ollut tuottamassa leffaa. Luulen, että Shahrukhin kannattaisi pysyä vain rooleissaan.

*Yatra, Gautam Ghosen vuonna 2007 ohjaama draama kirjailijasta, joka elää menneisyydessään ja katoaa sukulaisiltaan, kun yksi romaaneista alkaa kirjoittaa itseään uudelleen veressä ja lihassa. Tapahtuu Kolkatan ja Delhin välimaastossa, pyrkii erilaiseen kerrontaan kuin perinteinen Bollywood, tekotaiteellisuuden elementtejä, mutta myös hyviä kohtia. Näyttelijät aitoja, ei melodraamaa eikä yltiöromanttisuutta. Saanut huonot arviot Intiassa, antaisin tälle silti toisen mahdollisuuden. ***

*Anand (Hrishikesh Mukherjee, 1971). Toistaiseksi paras intialainen elokuva, jonka olen hankkinut itselleni. Kertomus moderniteetista lähes 40 vuoden takaa, lääketieteen ja eri uskontojen yhteispelistä ja kuolemasta. Naiset ovat olleet todella kauniita ennen rasvaimuja ja kauneusleikkauksia, jotenkin tuntuu, että näyttelijät laittoivat noihin aikoihin itsensä kokonaan peliin. Tässä leffassa ei ole yhtään kohtausta liikaa, kaikki on viimeisen päälle harkittua. Värimaailma huikea. Valoisa, valoisa maailma. Voi katsoa 100 kertaa kyllästymättä. *****

*Kantatar (Elämä piikkilankaa, Kino Kauko, tuli Teemalla eilen 16.2.2009). Huikea elämys, vaikka kanavalta oli kadonnut tekstitykset, seurasin siis leffaa bengaliksi. Naulauduin tuoliin kahdeksi tunniksi liikkumatta minnekään. Ohjaaja Bappaditya Bandopadhayay. Elokuva käsittelee rajankäyntiä Intian ja Bangladeshin rajalla ja ihmisten tekaistuja identiteettejä, erityisesti naisten tarvetta suojelukseen. Mutta tämä on myös ekologinen runo, feministinen ja pasifistinen pamfletti. Aivan eri kaliiberia kuin Veer-Zaara, Bollywood-leffa, joka tapahtuu Intian ja Pakistanin rajalla (joka sekin on hyvä, mutta totutulla tavalla). Ohjaaja onnistuu tekemään tämän vähäeleisesti, jättämättä alleviivaavaa dogmaattista vaikutelmaa. Hiljaisuuksien ja hitauden ylistys. Huikea musiikki, suufilaisia vaikutteita.

Amerikkalaisia ajattelijoita, osa 1

2009-02-10T08:09:00.000-08:00

Luin äskettäin kahta kirjaa rinnakkain ajattelusta, kummatkin kirjoittajat sattuivat olemaan yhdysvaltalaisia. Malcolm Gladwellin pop-psykologinen Blink(2005) löytyi Frankfurtin lentoasemalta ja Joan Didionin Maagisen ajattelun aika (2005) Akateemisen viimeisestä alesta.

Didioniin olen jo tutustunut väitöskirja-aikoina, kun hänen kirjoitustyyliään verrattiin Sara Sulerin tyyliin. Kumpaakin naista yhdistää "journalistinen" tapa kirjoittaa lähisuhteista, he etäännyttävät omat tunteensa tyylillisesti ja tutkivat ystävyyksiä ja rakkauksia joskus julmankin mikroskoopin alla jättämättä mitään yksityiskohtaa huomioimatta. Tällainen tyyli uppoaa minuun kuin häkä; haluaisin oppia kirjoittamaan niin, mutten taida tässä elämässä oppia.

Gladwellista en ole koskaan kuullut mitään. Blink kiinnosti minua intuitiivisesti siksi, että siinä kerrotaan nopeasta päätöksenteosta, silmänräpäyksessä saadusta tiedosta ja asioista, joille meillä ei välttämättä ole olemassa tietoista kieltä. Kuinka joku voi tunnistaa väärennetyn antiikkisen patsaan silmänräpäyksessä, kun tutkimusryhmällä on saattanut mennä kuukausia sen todistamiseen aidoksi? Kuinka päätöksiä tehdään ensiapuosastolla potilaiden sijoittamisesta? Mitä tapahtuu pikatreffeillä ja niiden jälkeen?

Gladwell on itse karibialaistaustainen tiedetoimittaja ja on tehnyt sosiaalisia kokeiluja esim. hiustensa pituuden suhteen. Afrojen kasvatuksen jälkeen hänet pysäytettiin julkisilla paikoilla mm. epäiltynä raiskauksesta. Kirja kertoo myös välillisesti rodullisesta profiloinnista, negatiivisista mielikuvista, joita afroamerikkalainen kulttuuri herättää ei pelkästään valkoisissa vaan myös afroamerikkalaisissa itsessään ja yrittää vastaa kysymykseen, miksi afroamerikkalaisuus ja rikollisuus liitetään vaistonvaraisesti yhteen julkisilla paikoilla. Gladwell ottaa hyvin erilaisia esimerkkejä "ajattelusta ilman ajattelua" ja punoo epätodennäköisiä lankoja yhteen. Lopulta lukija pääsee itse testaamaan omia tapojaan arvioida toisia äkkitilanteissa ja pohtimaan sitä, kuinka paljon blink-ajattelua on sopiva määrä arjen tilanteissa.

Itselleni Blink oli elämys: nopeana päätöksentekijänä ymmärsin monen kirjan esimerkin intuitiivisesti, mutta kirjan loppua kohti Gladwell monimutkaistaa asioita ja tarjoaa ristiriitaisia esimerkkejä, joissa pelkkä intuitio ei toimikaan. Hän kutsuu "väliaikaiseksi autismiksi" tilanteita, joissa tilannetajumme ja mielenlukutaitomme pettää - jossa tulkitsemme kirjaimellisesti merkkejä, joita kuuluisi tulkita väljemmin. Poliisien takaa-ajotilanteissa moni ampuu herkemmin mustaa rikoksesta epäiltyä kuin valkoihoista vain, jos tällä sattuu olemaan kädessään joku esine (joka tulkitaan aseeksi). Tilanteiden lukutaito ei siis synnykään yhden intuitiivisen havainnon perusteella, vaan usean silmänräpäyksen/momentin luovasta yhdistelystä.

Joan Didion kirjoittaa myös äkillisestä tiedosta, kielletystä tiedosta ja toiveajattelusta, johon ihminen usein ajautuu surussa tai stressissä. Hän kirjoittaa surun aikaansaamista "kognitiivisista puutoksista" samaan suuntaan kuin Gladwell "väliaikaisesta autismista". Tekstit ovat tyylillisesti kuin eri planeetoilta (kuin lukisi Valittuja paloja ja Marcel Proustia rinnakkain), mutta ne ohjaavat lukijaa samaan suuntaan, tutkimaan oman mielen sisäisiä kausittaisia vaihteluja. Didion menettäessään aviomiehensä neljänkymmenen vuoden liiton jälkeen ja samaan aikaan taistellessan tyttärensä elämästä selvisi vain maagisen ajattelun avulla, ja kirja on jonkunlainen testamentti kaikille, jotka haluavat surra yksin, rauhassa, ilman yhteiskunnan tarjoaman kriisiryhmän tukea. Surun keskellä hän muistuttaa muitakin olennaisten asioiden tärkeydestä:

"Pöydän kattamisen. Kynttilöien sytyttämisen. Tulen virittämisen. ruuanlaiton. Kaikkien niiden kohokkaiden, créme caramellien, lihahyytelöiden, lihapullien ja okrakeittojen. Sen että oli puhtaat lakanat, puhtaat pyyhepinot, myrskylyhdyt hurrikaanien varalle, tarpeeksi vettä jaruokaa, jotta selviäiisi kaikista mahdollisista kohdalle osuvista geologisista katastrofeista." (Didion 2005, 186)

Erinomaisia elämäntaito-oppaita kummatkin. En kelpuuttaisi kumpaakaan mukaani autiolle saarelle, vaan nämä ovat kirjoja, joita luetaan urbaanin kaaoksen keskellä - lentokentillä, ruuhkabusseissa, sairaalan odotushuoneissa. Jos mikään kirja onnistuu auttamaan meitä jäsentämään kokemuksia kaaoksesta, yllätyksellisistä voitoista ja menetyksistä, äkillisistä suunnanmuutoksista, luulen, että se on lukemisen arvoinen.

Sancharram - feminist filmmaking from Kerala

2009-01-25T22:15:00.000-08:00

On my weekend trip to Jyväskylä I found Ligy J. Pullappally's film Sancharram - The Journey (2004). Pullappally is an US-based lawyer-filmmaker from Kerala, with a long background in feminist activism. In the year 2000, she received a letter from a Kerala college student asking for help in coming out as a lesbian. There had been sad cases of queer suicide in the province. In 2004, she returned to her home village to film Sancharram. The film is also a tribute to a young lesbian couple, the other party of which killed herself.

Sancharram is an indie film, made with a modest budget, with local Malayalam-speaking actors. Contrary to Bollywood, its music and dance scenes do not celerate couplehood and fulfilled love. The actors fill their roles almost quietly, without exaggerating any emotion. Nature engages in further dramaturgy than the people. There are some scenes that use the common Indian cinema codes: rain and thunder symbolize sexuality, the women play with their destiny at the edge of a steep cliff - but these episodes are not overdone.

I cannot compare Sancharram with Deepa Mehta's Fire (1996), a film I haven't yet seen. Fire caused violent outbreaks in and around cinemas all over India. What I gather from other reviews, it seems Fire was rather bold and graphic in the depiction of love scenes; Sancharram on the other hand engages in minimalistic poetic play, alluding more than showing. It is difficult to imagine that the film could offend someone as a love story or a portrayal of sexuality. One can easily watch this with children. If I were to choose one focus group to watch this with, I would show it to teenagers. Not as a film depicting exotic India, Third World or cultural differences, but as a universal story about love and boundaries. Cannot remember any good coming-out-of-closet film from Finland. Yet similar responses to queerness happen here on a daily basis.

Some points worth noting:

*Historical time. Because the film has been made with a low budget, it looks like the time frame is from 1970s to 1980s. It shows ancient cars and fashions that could be from earlier periods. There are no computers or mobile phones. But the characters discuss recent film stars like Shahrukh Khan and Rani Mukerji. This makes me guess the story happens from 1990s to early 2000s.

*Malayalam language. So refreshing, if one has mainly watched Hindi films. I can actually recognize some words, as I have listened to this language for years at my friends' place.

*Grandmother figure. She sees the two girls being intimate in the backyard, yet doesn't interfere. It looks like Delilah's falling in love with a girl isn't such a scandal historically and culturally at all. All scandal is based on what the neighbours think, what the church says, not on how the family members feel between themselves. Delilah's mother unsuccessfully uses the grandmother as a blackmailing device ("you choose her or your granny", implying the granny will die if she hears the news). Her bond with the grandmother is so deep not any love relationship could destroy it. If anyone has seen the Swedish film Hus i helvete, in which a young Iranian woman struggles for her independence through becoming a porn star, you will automatically grasp this grandmother-granddaughter complicity.

*Everydayness. Of course, the film is a visual treat especially for those of us who haven't been to Kerala. Nature speaks for itself. But Pullappally doesn't make a spectacle of the local village life. It shows quite realistically the everyday life of a multi-religious village, where Hindus, Christians and Muslims gossip about each other across communal divides. Kiran and Delilah also belong to different religious communities, but this dimension is downplayed. Delilah's Christianity is shown with more detail than Kiran's Hinduism. Kiran comes from a cultured cosmopolitan family, which has moved to the mother's ancestral home from Delhi. Basically, the two girls are like any village girls. Also other girls shock their parents by eloping with their loved ones. Pullappally shows that also heterosexual love affairs cause chaos in the community. The film is open-ended and leaves the audience to think of a possibility that the two women may even stay together in Kerala. If not in the village, then in some bigger city.

*School scenes. This makes me think I am truly looking for an Indian version of an ethnographic film on everyday school life, in the style of the French Être et avoir.

I would like to think of Sancharram as a call for honest discussion about homosexuality in Indian, or local Kerala society, or any given society. The way Pullappally shows young girls falling in love can make even the most homophobic viewer to acknowledge that queer folks have always existed in all societies. She is not portraying the girls' parents as homophobic monsters who feel disgusted by the daughter's sexual behaviour, but as parents worried about the community's response and the girls' futures, their possibilities to support themselves without a man. The film opens up a space where these different pressures, but also different empathies and sympathies can be discussed.

Knockout Fiction: Adiga's White Tiger

2009-01-18T08:02:00.000-08:00

Aravind Adiga's The White Tiger (2008), which recently won the ManBooker prize, is a novel straight from India's gutters. Its most powerful episodes smell of shit. People have important political conversation while defecating together in a row in the slums of Delhi. And the dialogues work.

I picked up The White Tiger for academic reasons. I'm trying to write something about the materiaist/realist turn in Indian postcolonial fiction (in English). I heard about Adiga's victory in the ManBooker competition in the autumn; however, I was suspicious of any Indian piece of writing with the word "tiger" in the title. There are many such titles in my shelf already. Enough of Asian tigers.

The protagonist, The White Tiger of Bangalore, is an entrepreneur with a shady past. He begins telling his story in correspondence with His Excellency Wen Jiabao, the Chinese premier, who is soon visiting his city. The narrative strategy is one of the innovative points in this novel: gradually, the White Tiger becomes less formal and more chummy with his addressee, engaging in direct man-to-man talk.

I enjoyed most Adiga's way to pick and mix advertisements, political slogans and other "found" items. This is not new in postcolonial writing, but not everyone knows how to do it grippingly. Adiga surely does. The most ironic borrowing is the price list from "Jackpot" English liquor shop, with separate columns for first, second and third rate whiskies (and in small print: ask for cheaper varieties at the counter). The servants often pick up the alcohol for their masters from such shops. They might learn to drink the third rate or below themselves, while carrying the first rate status symbol bottles.

The White Tiger goes through his academy of entrepreneurship while working as a driver for a returned migrant businessman and his wife, Pinkie, who is betrayed by her husband by his promises to return to the US. The couple divorces, after which the husband starts living a wild bachelor life. The White Tiger is disgusted by the boss's behaviour, observing his ways from a viewpoint of moral superiority. Most of the working days are spent waiting in front of the Parliament and luxury hotels, while Mr. Ashok Sharma delivers bribes to the politicians.

From the outset, I thought the whole story might be too crudely realist to be enjoyable. But the novel turned out to be politically informative and funny at the same time. As a reader, I enjoyed hanging out with the White Tiger and his streetwise driver colleagues outside the fancy hotels of Delhi, spitting paan on the pavements, rather than knowing what exactly happened inside the walls of the Sheraton. The upper caste, upper middle class characters are made somehow redundant, Adiga tells about them just enough. No more is necessary.

If I were to give one keyword or key concept to describe The White Tiger, it would be complicity. To tell the story solely from the servant's point of view is a knock-out strategy, because very rarely do we find university-educated authors writing in English with the imagination to cross the caste-and-class divide. The servant is fully complicit in the master's plans, desiring his lifestyle and at the same time feeling superior, every day boiling up with more rage.

This is a very plain novel with nothing frilly, nothing decorative or "extra" in it. For instance, Indian village life (named as The Darkness) is not portrayed to reveal the foreign reader its richness, but Adiga mainly discusses the corruption of the schoolmasters and doctors. Boys never get the school uniforms they are being sent in aid packages; there are several hospital grounding stones in a single village but none of them materialized.

Adiga uses the metaphor of egg shells when portraying the lives of the rich, protected in their SUVs. The eggs are cracked for short moments, then sealed again. The Westernised élites like to listen to European pop to calm down their nerves in the worst traffic jams. I can never listen to Enya or Sting with a straight face after reading The White Tiger. Not that I'd be missing out on much upon such musical erasure.

Sodexo sucks

2009-01-13T05:17:00.000-08:00

It makes me very angry to think that there's a Sodexo restaurant on our Tampere Uni campus. I only discovered the global connection of Sodexo to UK deportation centres last autumn, when I was doing some background study for my forthcoming novel. I ended up reading for a whole month about mass deportations in the EU.

Sodexo runs Britain's largest deportation centre at Harmondsworth near Heathrow Airport. It's been constantly in the British media for bad treatment of inhabitants and even suicide cases. I know we should have started complaining about this years ago, but such is life in the peripheries - we hear the bad news always somewhat belated.

The food at the local Sodexo restaurant is awful, so I know many people boycott it for mere reasons of taste. But this makes me think seriously about our common European futures: how many years will it take until the whole of Europe's reception and deportation centres will be privatized? Can anyone estimate what Sodexo's current profits in the deportation business are?

I'll try to write about this in one of the local papers soon, but I first have to calm down for a few days for my article to become a bit more civilized.

Thanks to a special muse who suggested me that I should write about this, while sitting at the Amica café. Wonder what the global corporatist connections of Amica are?

Bollywood-leffat - ranking list

2009-01-13T05:14:00.000-08:00

Kun nyt elää pisteytysyhteiskunnassa, täytyy näkemänsä leffatkin laittaa paremmuusjärjestykseen. Näin arvostelisin viime aikoina näkemäni Bollywood-leffat:

Veer-Zaara ***** (kunniamaininta Rani Mukerjin rooli)

Taal ***** (kunniamaininta Anil Kapoorin rooli)

Parineeta ***** (kunniamaininta ajankuva ja lavastukset)

Rab Ne Bana Di Jodi **** (kunniamaininta värimaailma)

Kabhi Alveda Na Keena ***

Bride &Prejudice ***

Drona **

Run * (käsittämättömän huono)

Onko Shahrukh Khan oikeasti komea, ja muita olennaisia kysymyksiä

2008-12-20T16:10:00.000-08:00

Viimeiset kolme vuorokautta, välttääkseni armotonta siivous-pakkausrumbaa ja siitä johtuvan maastamuutto-oksennustaudin kourissa, olen katsonut putkeen Bollywood-leffoja. Leffat löytyivät Reykjavikin Vesturbaerin kaupunginosan joulukirppikseltä. Maksoivat kaikki 750 kruunua kipale.

Ensin näin Karan Joharin ohjaaman leffan Kabhi Alvida Naa Kehna (2006). Pääosissa kaikista tunnetuimmat starat, Amitabh Bacchan, Shahrukh Khan, Preity Zinta, Rani Mukjerji ja Amitabhin poika Abhishek Bacchan. Leffa sijoittuu New Yorkiin ja Philadelphiaan, siinä ei ole yhtään intialaista kohtausta. Ekspatriaattien elämä on mutkikasta, perhekuviot rakoilevat, kaikki on yhtäkkiä mahdollista niin intialaisille kuin amerikkalaisillekin. Leffan motto on "Love that broke all relationships".Siinä kaksi pariskuntaa kärvistelee epätyydyttävissä liitoissaan, kunnes Dev alkaa törmäillä Mayaan Central Stationilla ja kahvittelu syvenee hotelliöiksi. Onneksi ohjaaja ei ota vahvaa moraalista kantaa, vaan esittää liittojen tilanteen sellaisina kuin ne ovat. Bollywood-leffaksi tässä taitaa olla poikkeuksellisen rohkeita kohtauksia, ja siksi leffa ei koskaan saanut niin suurta menestystä Intiassa kuin ulkomailla.

Ainoan näyttelijänsuorituksen leffassa tekee Amitabh Bacchan iloisen leskimiehen roolissaan, muut hahmot, nuoret pariskunnat, jäävät auttamattoman latteiksi hahmoiksi - heidän uskollisuutensa tai uskottomuutensa ei liikuta, sillä he eivät vakuuta ihmisinä. Leffan aikana mietin lähinnä, onko Shahrukh Khan oikeasti komea ja missä hänen charminsa oikeastaan piilee. Lievän ironinen, ylimielinen asenneko se on? Vai tarpeeksi vaalea iho?

Toinen sessio kului Yash Chopran ohjaaman Veer-Zaaran (2005) parissa. Tämä ilmeisesti tositarinaan pohjautuva rakkausdraama oli juonellisesti aivan toista luokkaa kuin New York-tarina - tässä oli poliittista ja historiallista uskottavuutta. Taas samat näyttelijät, kaikki paitsi Amitabhin poika, melko samansuuntaisissa roolihahmoissa, mutta hieman raikkaammin näyteltyinä. Rani Mukherji loisti pakistanilaisena asianajajana, jonka missio oli saada 22 vuotta vankilassa syyttömänä virunut Veer Pratap Singh takaisin kotimaahansa. Pääsin elokuvan siivillä unelmieni Punjabiin, nautin jopa laulu- ja tanssikohtauksista. Ainoa asia, jota en ymmärrä, on kuvaustekniikka, jossa rakastava pari vaihtaa vaatteita sata kertaa yhden laulun aikana. Monsuunisateen symbolista merkitystä olen jo alkanut ymmärtää. Petyn, jos vaatteet eivät liiskaudu ihoon kiinni ainakin kerran leffan aikana.

Kolmas näkemäni oli Subhash Ghain ohjaama Taal (vuosi epäselvä). Taalissa sympaattista oli matalampi budjetti - se oli suttuisempi kuin kaksi aiempaa, mutta samalla se ei sortunut samanlaiseen kuvaukselliseen kikkailuun, silmä ei väsynyt. Taal oli myös rakkausdraama (mikä Bollywood-elokuva ei olisi?), tällä kertaa rakastuminen tapahtui Himachal Pradeshin hill stationilla. Miljardöörin poika rakastui paikallisen folklaulajan tyttäreen. Suurin osa leffasta oli kommentääriä Mumbain viihdeskenen paradokseista, siinä oli paljon itseironiaa. Taalissa oli sellainen jännä kuvio, että kilpakosija osoittautuikin hyvikseksi, joka antoi omissa häissään morsiamensa sille, jolle tämän sydän oikeasti kuului. Ihastuin Anil Kapooriin tässä roolissa, hän on jo viisikymppinen äijä ja täydessä terässä, esitti kolmikymppistä musiikkimogulia uskottavasti ja moni-ilmeisesti. Rakkaustarina oli täysin lattea, mutta Anil Kapoor pelasti ontuvan narratiivin.

Ylhäällä vasemmalla Kapoorin kuva jossain muussa roolissa. What a darling!

Neljäs leffa odottaa vielä katsomista, se näyttää taiteellisesti kunnianhimoisemmalta kannen perusteella kuin nämä kolme jo näkemääni. Vir Chopran Parineeta (2006), 60-luvun Kolkatan taidepiireistä kertova kuva. Jo se, että se on saatu tiivistettyä 129 minuuttiin normaalin kolmen tunnin sijaan, lupaa paljon.

Hapy Bollywood Christmas to you all!

Henkisestä tilastani

2008-12-20T15:43:00.000-08:00

kertoo paljon se, että tartun kassajonossa ylihinnoiteltuun Martha Stewart Living-lehteen, kannan sen kotiin ja alan tutkia, kuinka valmistetaan kotitekoisia KYLPYPOMMEJA.

Avovankilasta terroristileirille...

Nanoillaan

2008-11-01T11:42:00.000-07:00

National Novel Writing Month on alkanut taas tänään. Verkossa on kirjautuneena n. 650 suomalaista. Minä nanoilen Islannista käsin, islantilaisia Nanowrimossa on viitisenkymmentä eivätkä he harrasta mitään yhteistoiminnallista. Suomalaisilla taas näyttää olevan miittejä siellä täällä ja vilkas keskustelu käynnissä itse saitilla:

www.nanowrimo.org

Yritän vakavasti saada 50 000 sanaa aikaan tämän kuun aikana. Viime vuonna en päässyt lähellekään tavoitetta. Ideana Nanowrimo voi kuulostaa lapselliselta ja periamerikkalaiselta (jokaisen meistä sisällä asuu self-made menestyskirjailija), mutta suhtaudun projektiin ennakkoluulottomasti siksi, että tarvitsen mitä tahansa henkistä tukea kirjoitusharjoituksissani.

Siis nanoillaan. Tervetuloa joukkoon.

Irlantilaista omaelämäkertaa (Nuala O'Faolain)

2008-10-06T08:58:00.000-07:00

Olen kuullut Nualasta aiemminkin, ehkä lukenut hänen lehtijuttujaan, nimi on tuttu ja melkein heti kirjan alkusivuilla törmään vielä tutumpaan ilmestykseen, Nelliin. Nell O’Caffertyn juttuja olen analysoinut gradussakin 90-luvulla, hän on Pohjois-Irlannin asioihin keskittynyt tulisieluinen journalisti ja yksi maan ensimmäisiä julkilesboja. Koska seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvien toimittajien oikeudet ovat vaakalaudalla nyt Suomessakin, Nuala O’Faolainin muistelmat antavat toisenlaista perspektiiviä kotimaan tapahtumille.

Nuala alkoi kirjoittaa muuta kuin lehtijuttuja keski-ikäisenä, hänen ensimmäinen muistelmateoksensa Are You Somebody? oli bestseller Brittein saarten lisäksi Pohjois-Amerikassa. Nualan suorasukainen, säälimätön tapa kirjoittaa traumaattisesta perhe-elämästä ja yksinäisyydestä toi hänelle samantyyppistä menestystä kuin vielä vanhempana debytoineelle ”opettajamies” Frank McCourtille.

Muistelmien jälkeen hän otti vapaata toimittajan töistään ja karkasi New Yorkiin kirjoittamaan romaania eläen vapaaehtoisessa yksinäisyydessä alivuokralaishuoneissa. New Yorkiin hän lopulta ihastuu niin, että ostaa ensimmäisen kirjan rojalteillaan kaupungista varastotilan samalla hinnalla kuin olisi saanut kunnon porvarillisen omakotitalon Dublinista. Romaani My Dream of You oli kokeneelle toimittajalle todellinen rajanylitys, hän pystyi todistamaan itselleen, ettei kaiken kirjoittamisen tarvitse pohjautua silminnähtyyn kokemukseen ollakseen todellista kirjoittajalleen ja lukijoille.

Itse luin vasta kolmannen taas omaelämäkerrallisen teoksen Almost There (2003), jossa O’Faolain palaa kahden ensimmäisen teoksen kirjoittamisen kokemuksiin. Ilmeisesti Almost There on vielä keski-ikäisempi ja ”kypsempi” teos kuin Are You Somebody?, siinä keskitytään kirjailijan lähimenneisyyteen dramaattisen eron Nellistä jälkeen. O’Faolain kirjaimellisesti valtaa taloja, joissa keski-ikäinen lapseton naimaton nainen voi olla ”joku” ilman tarvetta selitellä elämänsä valintoja, ja joissa yksin eläminen ei ole ”vähemmän” elämää kuin eläminen kumppanin kanssa. Koska O’Faolainin elämä on risteytynyt sekä miesten että naisten kanssa, hän on Irlannissa mediaseksikäs hahmo, jota aina haastatellaan aiheesta, ”no Nuala, kuinkas monen miehen kanssa oletkaan ollut elämäsi aikana sängyssä?”. O’Faolain onnistuu kaatamaan sekä yksinäisyyteen että lesbouteen/biseksuaalisuuteen liittyviä myyttejä – oikeastaan hänen maailmassaan ei ole väliä asuuko yksin vai yhdessä, harrastaako seksiä miehen vai naisen kanssa, vaan ennemminkin hän etsii onnellisuutta itsestään. Almost There on kirjan nimenä kuvaava, etsintä jatkuu, kukaan ei taida ihan päästä sinne elinaikanaan.

Tällaisia kirjoja kirjoitetaan koko ajan kaikissa maissa, itse teema on kulunut ja egosentrinen, miksi siis vaivautua lukemaan taas yhtä keski-iän kriiseistä kertovaa teosta? O’Faolainin kirjoitustyyli on kai sitten niin kirkas, älyllinen ja samalla viihdyttävä, hän ei anna itsesäälille periksi hetkeksikään, vaan pyrkii koko ajan tutkimaan elämäntilanteitaan monesta eri näkökulmasta. Kyllä, hän on alkoholistiäidin tytär, mutta hän ei kuvaa äidin ryyppäämistä minuutintarkasti ja inhorealistisesti, ei mässäile sen aikaansaamalla kurjuudella, ei vie lukijaa mukanaan rypemään poliisiasemille tai katuojiin. Sen sijaan, hän tutkii, kuinka paljon äidin viha, ironia ja frustraatiot jatkavat elämäänsä hänessä, ja lopulta päätyy itselleen kylliksi hyvään väliaikaiseen ratkaisuun.

En lukisi Almost There:ä dokumenttina irlantilaisuudesta tai irlanninamerikkalaisuudesta; Nuala O’Faolain onnistuu ylittämään kulttuurisia rajoja kerronnassaan ja tavoittamaan tunnetiloja, tunnelmia ja tilanteita, jotka ovat varmasti universaalisti kiinnostavia. Vaikka olen ollut kiinnostunut Irlannin kulttuurista ja historiasta jo kohta pari vuosikymmentä, tämän kirjan parissa en löytänyt mitään uutta irlantilaisuudesta, vaan pidemminkin matkustin Nualan kanssa itseeni, omiin vajavaisuuksiini, pelkoihini ja heikkojen lenkkien juurille.

Erityisen kiinnostavia kirjassa olivat kuvaukset perheen yhdeksän sisaruksen välisistä suhteista. Viihdyin erityisen hyvin sisarusten kesken Nualan kuusikymppisillä Italiassa. Minusta niissä juhlissa oli kaikilla tarpeeksi hengittää ja olla oma itsensä.

Shirin Neshatin filmeistä

2008-09-28T13:01:00.000-07:00

En ehtinyt aikoinaan katsomaan Shirin Neshatin töitä Emma-museossa Espoossa. Siksi ilahduin erityisesti, että ne olivat saatavilla kävelymatkan päässä täällä Reykjavikissa tänä viikonloppuna. Näyttely on osana Reykjavikin elokuvafestivaaleja, jotka jatkuvat ensi sunnuntaihin asti. Neshat on jo ehtinyt käydä täällä esittämässä töitään ja hänestä on kirjoitettu paljon lehdissä tänä viikonloppuna.

Työt ovat nähtävillä sekä kansallisgalleriassa nonstoppina että Nordens Husissa erikoisnäytäntönä. Näin kansallisgalleriassa tänään lyhytelokuvat "Rapture" "The Passage" ja yhden pätkän "Women Without Men"- sarjasta. Shahrnush Parsipurin romaaniin vuodelta 1953.

karuus ja eleettömyys vs. dekadentti teheranilaismaisema, sisätilat, lihallisuus, hedelmät

Nehsatin kuvakieli on vahvasti arkikielen ulkopuolista ruumiillista kieltä, joka jotenkin tuo mieleen vahvasti Julia Kristevan teoriat abjektiosta.

Katyn - puolalainen sotaelokuva

2008-09-19T15:01:00.000-07:00

Kävin katsomassa täällä Reykjavíkissa puolalaisen ulkomaalaisen Oscar-ehdokaselokuvan Katynin (ohj. Andrezj Wajda) ensi-iltaa. Elokuva kertoi vuoden 1940 ns. Katynin listan teloituksista, sotavankien lopullisesta kohtalosta Saksan ja Neuvostoliiton vastakkaisten/lopulta samansuuntaisten ideologioiden ristipaineessa.

En suorastaan pitänyt koko leffasta. Harvoin sitä katsoo elävää kuvaa näin ristiriitaisesta näkökulmasta. Ensiksi kerron mistä pidin: elokuvan tunnelma oli enemmän älyyn kuin tunteisiin vetoava, koko ajan vedottiin historiallisiin faktoihin. Kukaan nättelijöistä ei noussut "päähenkilöksi", kaikki kokivat saman käsittämättömän julmuuden. Näyttelijät jäivät tässä leffassa todistajan rooleihin - mitään suurta luonneanalyysiä en pystynyt tekemään kenestäkään, he jäivät ihmisinä etäisiksi ja vaikeasti tavoitettaviksi.

Olen sattuneesta syystä katsonut viimeaikaisia suomalaisia sotaleffoja, erityisesti Raja 1918 ja Hylätyt talot, autiot pihat. Suomalaisissa leffoissa yksilön kokemus nousee ehdottomasti yhteisön kokemuksen yläpuolelle, niissä on usein vahvoja naishahmoja, jotka nostavat tarinan sota-ajan julmuuden ja kammottavuuden yläpuolelle. Suomessa luotetaan lähikuvan tehokkuuteen: ilmeet, eleet ja ruumiillisuus laitetaan puhumaan enemmän kuin historia tai politiikka. Reheviä kansannaisten kirmaamista katsoessa ei ole väliä. tietääkö historiallisista faktoista mitään, elokuvallinen kerronta vie mukanaan. Katynissa katsoja joutui tekemään paljon enemmän työtä.

Leffateatterin aulassa jaettiin elokuvaan liittyviä pinssejä, jonkunlaisia muistomerkkejä. Kiinnostuneet voivat käydä katsomassa lisää selostusta sivuilla: www.katyn1940.info

Minua rasitti leffassa eniten teloituskohtaukset, joita oli liikaa ja liian läheltä. Joskus liiallinen väkivalta ilman ulkomaalaisen vaatimaa selitystä vain turruttaa, ei herätä suuria sympatioita suuntaan eikä toiseen. Liika on aina liikaa. Jäin makaamaan ristituleen. Ehkä siinä olikin koko leffan juju. Kukaan ei päässyt helpolla. Jäi joka suhteessa epämukava olo.

BanglaBangers: I sort of...enjoyed this

2008-08-10T06:48:00.001-07:00

Lazy Sunday. Just saw half an episode of this, and it was MUCH funkier than Pimp My Ride!

Cheers Leepu and Bernie.

Unpretentious multicultural entertainment.

Love is a global surround system

2008-08-06T02:16:00.000-07:00

At the age of 35, Kiran Desai was the youngest woman writer ever to win the Man Booker Prize. Her first novel, Hullabaloo at the Guava Orchard, was published in 1998; after the debut it took her eight years to publish the all-important Second Novel. This she wrote mainly in isolation in her writer mother Anita Desai's country house on the US East Coast. In many interviews she tells she had 1500 pages of "raw material" that she needed to process in solitude, in order to reduce the text mass into a novel able to carry its own weight.

Desai, born in 1971, belongs to the academic generation of writers who have received their education in a creative writing programme. This must be something that readers worldwide have begun to doubt, asking if writing is something one can learn in school. Or whether creative writing programs actually slow down talented writers' processes, as they introduce the academic criticism and literary theorizing that may seem too hard for many to handle alongside with the heavy work of making art. In Desai's case, of course, one cannot look for answers to such nihilistic questions. Perhaps writing has come to her as a birthright.

The Inheritance of Loss introduces two protagonists, Sai and Biju, living parallel lives at the hill station of Kalimpong and in New York. Sai is the educated young woman who has stayed, and Biju the little educated young man who has left, only to become an illegal immigrant without rights. Both characters examine belonging, non-belonging, the conditions of love, and increasingly its loss, in the era of speeding globalization. Sai's question sets the tone for the rest of the journey:

"Could fulfillment ever be felt as deeply as loss? Romantically she decided that love must surely reside in the gap between desire and fulfillment, in the lack, not the contentment. Love was the ache, the anticipation, the retreat, everything around it but the emotion itself." (Desai 2006, 2-3)

Although a tragic love story, The Inheritance of Loss is also a vivid document of post/colonial subcontinental history, and the Cold War. Sai's family life is intertwined with India's past Soviet romance, an uncritical belief in high-tech cosmonautical progress:

"Mr. and Mrs. Mistry had grown up during those times when the affection had been cemented by weapons sales, sporting competitions, visiting dance troups, and illustrated books that introduced a generation of Indian schoolchildren to Baba Yaga, who lived in her house on chicken feet in the prehistoric dark of a Russian forest..." (Desai 2006, 25)

Mr. and Mrs. Mistry perish in the snows of Moscow, and Sai is left alone to make sense of this past. The Russian dimension of the story is fascinating, as it gives us a third dimension to the common postcolonial plot. As someone who also sometimes nostalgically returns to the "Friendship, Co-operation, Mutual Help"-pact days of the 70s, I get answers to my questions about Indo-Soviet cultural ties.

The only relative Sai has left is the moody maternal grandfather, who has disowned the daughter, and lives alone with a dog at a remote hill station. Sai has no choice but to move to live with him. Luckily, Sai is also adopted by a group of retired aunties and uncles, some of them Anglo-Indian, others British who have stayed after the Raj. This loose community still clings to the fantasy of colonial verandah life, which is accentuated by piles of National Geographic magazines and everyday sherry-drinking.

The locals are very sensitive to the details in their neighbours' lifestyles. Symbols of wealth come from Europe and America. Exported goods, particularly tax free presents, draw the line between the haves and the have-nots:

"It did matter, buying tinned ham roll in a rice and dal country; it did matter to live in a big house and sit beside a heater in the evening, even one that sparked and shocked; it did matter to fly to London and return with chocolates filled with kirsch; it did matter that others could not." (Desai 2006, 242)

In demonstrating the vastness of differences that make up India, Desai has the taste for hyperbolic exaggeration. Here a detail at the luggage conveyor belt at Kolkata's Dum Dum Airport, one of the non-resident Indian returnees from Europe:

"The hippie who had hit on the fact that you could escape from being a drab immigrant and have a fantastic time as an Indian among the tie-dyed, spout all kinds of Hindu-mantra-Tantra-Mother-Earth-native-peoples-single-energy-organic-Shakti-ganja-crystal-shaman-intuition stuff." (Desai 2006, 296)

Like her mother's novels, The Inheritance of Loss is a novel one has to read slowly and many times over to grasp its many layers. I would expect it to have a life longer than the commercial post-Booker prize shelf life. Even Hullabaloo is still in circulation as a paperback in Finland. The two novels also make a wonderful read together, as a study of how an author can change style and tone, not sticking to once learnt mannerisms but willing to embody new houses of narrative voice and meaning.

Bert Brecht, I was never supposed to turn to Germanology...

2008-07-29T08:42:00.000-07:00

He's an exceptionally soft target, so let me pour all blame on him now: out of all exotic library shelves, I have recently spent too much time between the Germanology ones, searching for more and more studies on the distanciation/alienation/estrangement effect and the guy himself, Bertolt, Bertolt Brecht.

The motivation is half professional, it is a task I have been given by others, but Bert has been on my mind for a few years without anyone pushing me into that direction. And I am not alone in my enterprise. Brechtology is the accepted form of Marxism in Western academia today: everyone seems to be doing it, or at least "big boys" of critical theory like Terry Eagleton and Fredric Jameson. The Brecht pajazzo has been emptied so many times that I wonder if we the younger generation ever find a new angle to study his works from.

I've been trying to find evidence for postcolonial re-interpretations of Brecht. Amitava Kumar, a US-Indian literary theorist, was the first writer who suggested to me in Passport Photos (2000) that such a combination was possible. Indians have all these decades been huge Brecht fans, there he seems to be a bigger household name than here. And also in South Africa, as Loren Kruger demonstrates in Post-Imperial Brecht (2004) , epic theatre has become a channel to contest different interpretations of apartheid history. We can find Brecht centres at universities in Uruguay and South Korea, and the latest news is that an adaptation of Mother Courage and Her Children was played in Tehran at the Fajr Theatre Festival last winter.

It should be more interesting to discuss Brecht, or rather issues around Brecht inspired by his texts, with people who put him at work in less obvious global contexts, than with established literary scholars from Euroamerica. Then the dialogue would no longer reek of musty Germanology shelves, but it would transcend language and cultural boundaries. After all, how many of his plays take place in Germany?

PS: Chumbawamba has a track called "(Words flew) All Around the World", which is based on Brecht's war-time Radio poem. They were just playing it in Augsburg on the annual Brecht festival as guests of honour. In the realm of indie music, Chumbawamba is the most Brechtian band I can think of: all their songs seem to embody the spirit of epic theatre. They are bothering interventions in the stream of everyday life, chants that disturb and haunt you.

Monikulttuurinen romaani?

2008-07-14T08:10:00.000-07:00

Satuin juoksemaan Kirjatorilla pahki Jukka Behmin tuoretta romaania Dr. Mumbai (Tammi, 2007). Se tarttui mukaani, koska olin aiemmin keväällä innostunut Pirkka-Pekka Peteliuksen esittämästä psykiatrin roolista Kymenlaakson laulussa ja ajattelin, että romaani tarjoaisi monikulttuurisen vastineen
tälle varsin onnistuneelle psykokulttuurin kritiikille.

Jukka Behm on voittanut Vuosi Suomessa- kirjoituskilpailun viime vuonna tällä teoksella, se julkaistaan käännettynä kaikissa Pohjoismaissa lähiaikoina. Vastaavasti kaikki muiden Pohjoismaiden voittajat suomennetaan. Hieno menestys kansainvälisillä markkinoilla ja ainutlaatuinen mahdollisuus, johon ei suurin osa monesti julkaisseistakaan yllä.

Romaani ei kerro tavallisen rivikansalaisen vuodesta, vaan yhden poikkeuksellisen yksilön hyperaktiivisesta joulukuisesta päivästä Helsingissä. Päähenkilö on intialainen lastenpsykiatri Satish Rao, Mumbain, Dubain ja Lontoon kautta rakkauden perässä Suomeen eksynyt itsevarma ammattisekoilija, TV:stä tuttu kasvo, joka on onnistunut lanseeraamaan maahan uuden sloganin: "anna meille uudet vanhemmat".

Dr. Mumbai on nykykulttuurin satiiri, johon on tietoisesti valittu maahanmuuttajapäähenkilö kommentoimaan yhteiskunnan sairauksia etuoikeutetun ulkopuolisen näkökulmasta. Monella tapaa kirja on dogmaattinen, sormella osoittava, rasittavan selkokielinen. En ole vaikuttunut Behmin näkemyksistä lasten pahoinvoinnista - en ole koskaan tavannut hänen kuvaamiaan äiti-tytär-kaveruksia, Jennaa ja Jonnaa ja Janinaa, joille shoppailu on ainoa uskonto ja mallimamman talliin pääseminen elämän täyttymys. Mitä turvallinen vanhemmuus merkitseekään, siihen Behm ei anna muuta avainta kuin kuluneen ajatuksen sylistä. Dr. Mumbaista tulee romaanissa "sylitohtori", jota kaikki maan lapsensa huostaanottoon menettäneet vanhemmat rakastavat vihata.

Pidän romaanissa Behmin tavasta rikkoa Intiaan liittyviä stereotypioita, kuluneita kulttuurin kuvastoja, joissa Bharat on henkisyyden temppeli ja moraali korkeampaa kuin missään muualla. Dr. Satish Rao tulee sangen materialistisesta perheestä, jossa ulkokuori merkitsee enemmän kuin kenenkään onnellisuus. Päähenkilö joutuu peittämään äidiltään ja sukulaisiltaan oman elämänsä tosiasiat - hän asuu avoliitossa suomalaisen yksinhuoltajan kanssa ja perheenlisäys on tulossa hetkellä millä hyvänsä. Samalla hänen äitinsä matkustaa Suomeen kertomaan pojalleen, että hänen isänsä on vaihtanut nuorempaan. Äiti nauttii vapaudestaan Pohjolassa Karjala-tölkki kädessään, silti poika ei voi kertoa äidille, mitä hänelle todella kuuluu.

En tiedä, kuinka paljon Behm on tehnyt "kenttätöitä" Suomessa asuvien ekspatriaatti-intialaisten kanssa, mutta kulttuurien kohtaamisten tasolla romaani onnistuu mielestäni paremmin kuin psykopuheen dekonstruoinnissa. Ainakaan hän ei syyllisty "etnografiseen romanssiin", vaan näyttää eliittiin kuuluvat intialaiset lihassa ja veressä kaikkine ristiriitaisuuksineen ja vajavaisuuksineen. He vaikuttavat aivan samanlaisilta sählääjiltä kuin ketkä tahansa muut ryhmät. Kirjailija ei ainakaan "kunnioita" kulttuuria liiallisuuksiin asti.

Vaikka romaani on juoneltaan sekava kaoottisuuteen asti - intialaiset romaanit harvoin onnistuvat saamaan aikaan saman vaikutelman - löydän Dr. Mumbain henkilöhahmosta paljon tuttua, paljon lainattua ja vähän myös sinistä. Hän on virran vietävänä tiettyyn pisteeseen asti, mutta hän myös osoittaa kaoottisen päivänsä aikana olevan jokseenkin kehityskelpoinen. Hän todennäköisesti tulee vielä ulos kaapistaan ja kertoo vanhemmilleen olevan yhdessä vääräuskoisen taikinasäärisen naisen kanssa. Hän on selvä maahanmuuttaja-"hyvis", ihminen, joka vaikeuksien kautta kasvaa ja kehittyy, romaanihenkilö, jonka kanssa myös umpisuomalainen lukija voi helposti samastua.

Romaanista ei ainakaan puutu vauhtia. Sen lukee muutamassa tunnissa henkeään haukkoen. Mitä tästä lopulta jää käteen, sen näyttää mahdollinen toinen lukukerta. Jos en koskaan palaa tähän romaaniin, silloin se on jäänyt taskulämpimän viihteen osastolle.

Eddy

2008-06-26T02:02:00.000-07:00

Nostalgia over the 80s hasn't visited me for a while, but now I want my teenage years back. With a vengeance.

Who remembers Eddy Grant? Who remembers UB40? Do you know that they're still touring? Most of my 80s stuff is on vinyl I've passed on to someone who still possesses a record player, the cassettes are in awful shape in the outdoor storage. But luckily there's YouTube, where I made a discovery: many Eddy Grant and UB40 videos are there. I'm getting my childhood and teenage years back.

Eddy surely knows how to shake. Some of his videos contain just the typical heterosexual romance gone sour (eg. "I don't wanna dance", "Romancing the Stone"), but I felt a strange affinity with the past when watching "Electric Avenue", in which he angrily poses on the livingroom couch watching TV news and commenting, commenting. It's a frightfully serious piece of music, which dislocates me totally, being used to the MTV stream of shaking asses in my own livingroom, uncritically consumed by the kids. I wonder where such artists have disappeared. Some come up live at alternative festivals, but do they make videos for international distribution?

I also find other evidence of his political interests, he has been a fan of Lech Walesa and interviewed him for British TV in Poland. Into the gigantic meaning of "Gimme Hope Joanna" I don't want to plunge right now, surely South Africans can explain it better. But the song as such is still empowering, it lives its own life in our hearts and minds, globally and locally.

Lately, I've almost become an Eddy Grant ambassador. Very few people know the artist, and even my knowledge on him is mostly based on internet surfing. But it would do the soul wonders to see Eddy performing live. This is my next goal. Definitely.

Play dough on my Lego bricks

2008-06-23T08:37:00.000-07:00

Goodness. Next week I should present a paper on cultural studies pedagogy at the Crossroads conference on Jamaica. I've wanted to write about this for a long time -my problems between many teachers', including myself, anarchistic anything goes-attitude and the students' inner desire for structure in the curriculum and in the classroom.

My irritation and enthusiasm combined is probably best condensed in what the British media culture people have presented: cultural theory as Lego brick constructions

http://www.theory.org.uk/lego.htm

Another thing that shouldn't come as a surprise, but to naive people like me always does, is how certain theorists are treated as rockstars. I have always had a soft spot for the writings of Slavoj Zizek, on one hand his celebrations of joystick culture and on the other his fierce critique of postmodern consumerism. His writing style has been called "hyperkinetic" and is definitely spiced by his tendency to develop panic attacks. In many interviews I've recently read about him the common thread is wonder about how his emotional insecurity transforms onto theoretical brilliance in sold-out lecture sessions world wide.

Today I discovered that his fame in Argentina, due to his marriage to a former lingerie model from Buenos Aires, has even produced a new genre of music called Zizek:

http://www.nydailynews.com/latino/2008/03/13/2008-03-13_zizek_brings_to_ny_its_infectious_buenos.html

After hearing this, there's a stubborn layer of play dough on my theoretical Lego bricks. Wonder if the paper ever materializes.

New feminist science fiction

2008-06-18T12:14:00.000-07:00

A crazy trip to Stockholm last weekend.

The best it produced was enchantment at Junibacken's story train and a visit to Gamlastan's Science Fiction Bookstore.

I found an old short story collection by Ursula Le Guin and an impulse buy that turned out to be the hit I was secretly expecting to find.

Sarah Hall (b.1975) is already author of three novels, out of which the latest, Daughters of the North (2007, in the UK, The Carhullan Army) is closest to the genre of sci-fi. The two earlier novels, seen from a glance at Amazon, seem more like historical magical realism.

Hall's writing is "dystopian", in the sense that it deals with likely futures gone sour and wrong. It is a story of totalitarianism, ecocatastrophes, terrorism, feminism, states of emergency that prevail for years, even centuries. One is reminded of Orwell and Atwood, yet Hall is able to find a style of her own, a voice that is not fan fiction by a copy cat but a genuine new opening in feminist sci-fi.

I would love to teach a course on ecofeminism, based on a reading of Hall. Contrary to many Goddess-inspired thinkers, she doesn't idealize women's closeness with nature, but tries to find a critical stance to analyse current alternative movements.

Hall portrays an isolated community of feminists, who have left the mainstream society that leads a life of national emergency. Britain is filled with trans-Atlantic right-wing Evangelist propaganda. "The brand was Blessed Friends. The American and British flags flew in opposite directions from the same flagpole and there was a small prayer printed next to the ingredients."(32)

The Carhullan women are farmers and they keep a smaller community of men at the outskirts of their farm, with which some women have free relationships and also kids. In the mainstream society, all sexuality is monitored by the state and only the lucky ones win at the baby lottery. Otherwise women are forced to use a primitive coil, which causes complications in most of them. "All I could think about was the doctor, who rubbed cool lubricant inside me, inserting the speculum and attaching the device as efficiently as a farmer clipping the ear of one of his herd." (28)

The Carhullan Army has disappeared from the national census, opted out from healthcare and food packages. They are still able to live a life of relative luxury. This means locally produced food and freedom to choose whether or not to have children.

Ideologically, things start deterioriating also at Carhullan, and the protagonist Sister as a latecomer is the only one able to see clearly the power relations between the women. The novel is primarily about the inner mechanisms of a fringe community, women's power to create and destroy, and political will to oppose a system, whatever that might currently be. It is one of the most political pieces I've read for ages, as it really opens up the question of agency under states of emergency. One is creepily warned, shaken and woken up to think about the years ahead. One should never leave the reading of this novel to private consumption, but this is something that should be shared, discussed and challenged.

The only problem I had with Hall's writing was a tendency I also notice in my own texts. She writes overtly long descriptive passages and uses dialogue only minimally. At times, the narration starts to resemble an overcooked porridge. Otherwise, at the general level, the storyline holds itself together, it manages to create an intensive web of meaning that doesn't let the reader go too easily. I would only expect more rhythm in the weaving of the story. More silences, more pauses, more simple sentence structures.

In a recent interview, Sarah Hall said she wanted to create an alternative to chick lit that is focused on women's obsession with the fat on their thighs. I would claim that in her universe fat is something quite precious - a sign of being pampered and worry-free, but also totally marginal. I am reading this as the food prices are rocketing and at the same time the morning papers are full of panicky stories of Nordic overweight children.

Another form of already existing fascism is a diet camp for schoolkids. The Carhullan Army conditions seem quite innocent and sympathetic if compared to that.

On Karelianism, feminism and stale egg-butter

2008-06-16T08:27:00.000-07:00

I have recently joined a book club, and one of our passionate themes is Finnish women's writing focusing on Karelia. Last time we discussed with fervour three novels by Kaari Utrio: Vaskilintu (The Bronze Bird, 1993), Viipurin kaunotar (The Beauty of Viborg, 1972) and Piritta Karjalan tytär (Piritta the Daughter of Karelia, 1971). Not all of us had read them, but who cares, the coverage was lively and we managed to find the raunchy scenes anyway. All men seemed to have rough hands and a burning need to rip down the ladies' elaborate dresses. All sense was lost when desire was burning in the loins. We would have appreciated scenes with more ambivalence and even minor attempts to break down the heterosexual matrix, but this didn't seem to happen. Kaari calls herself a feminist and she is also an ambitious scholar of all things medieval, so we were disappointed by the psychological flatness with which she portrays men and women. So now she is a closed chapter in our club's genealogy. Time to move on towards new challenges.

But there's another author whose works keep haunting me, Eeva Kilpi. She recently gave a deep and thought-provoking interview to Mark Levengood on TV. Even this is telling of her case: her texts have inspired Mark, a gay Swedish-speaking man struggling with his identity in the 1980s monocultural Finland. Eeva's texts are not as obvious as Kaari's, she has always written boldly about sexual taboos, and in her sex scenes nothing is perfect or predictable. I have particularly enjoyed her poetry, but before this month I have never had the nerve to approach her prose.

Now I am one and a half novel wiser. I began with her latest novel of old age, Unta vain (Just a Dream, 2007). It is a narrative of polyamory, thematically not remote from Jennifer Fox's documentary series I reviewed some months back. The 78-year-old protagonist escapes from Canada and a marriage to a Canadian man to her country cottage in Finland to solve her identity problems. Kilpi uses plainer language and less Karelian dialect in this one than in the earlier texts. Philosophically, the text's simplicity even resembles Marguerite Duras' spartan sentences. The theme of a woman alone in her faraway hiding place, keeping house and managing her life through shopping lists, is also quite Duras-esque. Both women have produced brilliant studies of solitude and the conditions of leading a creative life.

The other novel by Kilpi, Elämän evakkona (Evacuated from Life, 1983), is perhaps her most known and prized work. Here her main contradiction as a writer becomes apparent: on one hand she is an avantgarde feminist writer of her generation, writing openly about sexuality, lifestyle choices, alternatives to common Finnishness, and on the other hand, she is unashamedly pro-Karelian, nationalist and nostalgically mythological about the past. She dares say: Bring us back Karelia, and confesses her hard feelings towards the Russians. For sure, it is her war-time generation's right to speak up about the past, and it is this split between the postmodern and the pre-modern that interests me. She almost ignores modernity - the instant cultural jump from simple farming life to vegan hippie multiculturalist pacifism is what interests me most in this text.

I was reading Elämän evakkona aloud to my family in a car at the weekend. Poor sods. There were all the clichés about Karelian food fads, the stale egg-butter, homemade jams, rice pastries that were left in the oven for Russians to eat, potato kettles that were still boiling, the ravaged kitchen gardens. And also, the eternal myth of the packed bags - how anyone with a Karelian background cannot travel without a few too many, in case the trip extends and a return home is no longer possible. One always has to carry the egg-butter too. I partly belong to this party, and I am not aware of roots behind the border. Only North Karelian roots, which is not interesting - these people never left anywhere, they don't share the same sense of drama as the evakko people have shared.

I wonder if one can claim Karelian roots as a sympathy vote, and if there is a Karelian feminist single mother's club one could attend, after I've done my compulsory readings.

Who was Maitreyi Devi?

2008-06-01T09:09:00.000-07:00

Today I am curious about something I read about a long ago but forgot, Romanian anthropologist Mircea Eliade's (1907-1986) book Bengali Nights (1994) that was published in English only after her beloved Maitreyi Devi's (1914-1990) death.

Maitreyi was Tagore's discipline in Kolkata, who got involved with the Western scholar, and also herself a promising intellectual, poet and social activist. Eliade came to study with Maitreyi's father in Kolkata in 1930, and because of the tremendous trust the father had on her genius daughter, 16 at the time, he let her study together with the 23-year old university man from Europe.

Maitreyi and Mircea's knowing was not long and apparently did not proceed to sexual intimacy, yet Mircea took the liberty to write about the sexual fantasies Maitreyi's presence caused in him. He had published some of it in French, and Maitreyi only found out about this at the mature age of 57. She was then married and a woman of prominence. I read that she even took the trouble of travelling to the US to meet Eliade to discuss the feelings she had when finding out about the revelations in French. Eliade had then promised he will not publish any more on the topic during Maitreyi's lifetime.

In 1974, Maitreyi published her own version of the affair in Bengali, Na Hanyate (title refers to the soul that cannot be killed). She translated it in English too under the name It Does Not Die. What I gather from the reviews, it seems a more sober and analytical account of the love affair, full of analyses of Bengali society, family relations and the position of educated women.

All this tells something also about anthropology: Western anthropologists have often used their personal habitus to charm their informants, and proceeded to the level of intimacy that allows deeper knowledge to be gained. I do not doubt that Mircea Eliade's enchantment with brilliant and beautiful Maitreyi was not real, but what he did with their relationship after leaving India sounds like colonialist robbery. Ginu Kamani writes about the "terrible hurt" Maitreyi faced, but it is also a tale about talking back and responding in ways that may be quite unusual for an Indian woman to use.

There is no way of denying Maitreyi's full subjectivity in this decades-long saga. She became a Tagore scholar herself and travelled to the University of Chicago, where Eliade worked at the time to give a lecture. She had appeared at his office unannounced and found blankness in his eyes where love had once been. Her husband had encouraged her to do this. In many ways, she seems like a woman who was in control of her life, and was not afraid to face possible emotional turbulence. In the 2000s globalizing world led by American ways of conflict resolution, the only imaginable solution I can think of is an expensive trial. All prominent Finnish celebrities and especially wannabe ones love doing it too, so why not Indians?

Love doesn't have "informants", but anthropology always does. Good fiction doesn't have "informants" either. The possibility of someone becoming hurt should always be eliminated, it's one of the basic tasks of the writer. This is a very curious case, when looking at the book covers I am surprised by the similar layouts. Wonder if this love anyhow has the power to survive somewhere in the sphere of immortal souls? After all the dramaturgy and literary gossip, this is still an enchanting tale about transnationalism.

Still Life

2008-04-30T09:54:00.000-07:00

For more than four months, I had nothing to say to the world. The winter and spring were loaded with grief and loss. Now as kids are running around the backyard with serpentine and balloons, racing with their brand new bikes and the whole backyard is filled with grill food smells, one can't hide anymore. It's Valborg, the day before the serious socialist message of workers' solidarity. Tomorrow will be filled with politics, today, just silly loitering without intent.

My writing is slower than ever, but I haven't stopped reading.

Right now I'm getting to know the Icelandic author Haldór Laxness's works (a limited version).
Lately, I've had the pleasure to read the following works of fiction:

Hannu Luntiala: Hommes
Camille Laurens: Mieheni
Shani Mootoo: Hon simmade i havet vid Guanaspar
Jonas Hassan Khemiri: Montecore
Niina Hakalahti: Uimataito
Jacqueline Wilson: Tatuoitu äiti and Kahden kodin välissä
Leena Laulajainen: Lumilinnut
Sirpa Kähkönen: Tulen ja jään kevät
Danzy Senna: From Caucasia with love
Dai Sijie: Mr. Muo's Travelling Couch
Hannu Mäkelä: Ruhtinas unelmain maalla

It's highly likely that some reviews will pop up on this site in the near future.

Now I'll add here another blog, Maahisentie -Pixie Way, which is more focused on my recent adventures with Old Norse and Icelandic culture.

Shivani is still alive and kicking, she just needs some kicks in the arse to keep going...

Vietnamin kirjallisuudesta

2007-12-19T07:50:00.000-08:00

Harmittaa, kun öisiin webbiseikkailuihin
tuntemattomien kirjojen & kirjallisten kulttuurien
kanssa on nykyään koko ajan vähemmän paukkuja.

Vietnam on kiinnostanut minua monesta syystä
viime aikoina, ja olen päättänyt lomalla lukea
heidän kansalliseepoksensa,
Kieun tarinan.

Huhutaan, että teos on kauttaaltaan feministisiä
viestejä täynnä.

En yhtään epäile tätä.

Back soonish.

Meri Kurisumasu

2007-12-19T07:35:00.000-08:00

Unikkoja kasvaa sitä tiheämmin, mitä kauemmas matkataan Beetlehemistä itään.

Mistä Itämaan tietäjät olivat kotoisin oikeasti,
sen aion vielä joku päivä selvittää omin jaloin.

Hyvää ja kaunista Joulun aikaa,
Kwanzaata, Solsticea
ja Pakkasukkojuhlaa
kaikille Shivanin keittiön ruokailijoille!

Kurdistanin kulmakarvat

2007-12-14T12:32:00.000-08:00

Nyt naistenlehtitavaraa täysillä, pidäkkeettömästi! Olen tänään, 35-vuotiaana, noussut naiseudessani korkeammalle tasolle kuin ennen: annoin ammattilaisen nyppiä kulmakarvani Leonida Breznev-tyylistä keveämpiin kyyhkysen siipiin! Eikä paikka ollut mikä tahansa keskivertokauneushoitola, vaan kurdistanilainen kampaamo.

Kampaajani ottaa esiin noin metrin mittaisen puuvillalangan ja sitoo sen lenkiksi kaulansa ympärille. Annan hänelle vapaat kädet, sanon, en tiedä mitään kulmakarva-asioista. Hän lupaa vetää rivi riviltä, kunnes pääsemme konsensukseen kulmien leveydestä.

Ensimmäisten vetojen aikana kirkaisen ja säpsähdän niin, että hoitajani on vetää kaikki karvat kerralla. Sitten kipukynnys madaltuu, kivun oppii nielemään sisäänpäin. Gulps, gulps. Radikaalein vedoin hän työstää kulmiani, keskeltä kohti ohimoja. Loppuvaiheessa hän pyytää minua auttamaan työskentelyä omakätisesti kiristämällä luomia niin, että lanka osuu oikealle kohdalle. Lopputulos: puolet vähemmän karvoja, mutta dramaattinen Milla Magia-efekti, linjakas ja vähän pelottava. Aiemmat puskani kaikessa kaaoksessaan taisivat kiinnittää vähemmän huomiota.

Suosittelevat minulle myös kulmakarvani värjäystä, koska kulmat eivät matchaa uuden tumman burgundinväristen hiusteni kanssa, ovat liian laimeat, kampaajan naiset väittävät. Nyppijäni laittaa kulmiini vahvan kerroksen tummanruskeaa väriä, joka leviää pelottavasti silmieni ylle. Näytän samalta kuin maalaisnaiset Ivar Lassyn 1900-luvun alun skandaalinkäryisissä kuvissa, viiksekkäät ja siivekkäät Keski-idän himottaret, joita suomenruotsalainen etnografi lahjoi poistamaan huivinsa ja huntunsa eurooppalaista tiedettä varten.

Pelkään ensin, että kaikki väri jää minuun ja olen neliulotteinen Mata Hari, joka on syönyt tripla-annoksen steroideja. Helpotuksekseni ylimääräinen väri pestään pois pumpulitupoilla ja jäljelle jää tumma , mutta suht geometrinen kokonaisuus.

Positiivista lankametodissa oli se, etteivät kulmat jääneet punottamaan puoleksi päiväksi, kuten käy pinsettimetodilla. Prosessi kesti vähemmän aikaa kuin pinseteillä, mutta kipu oli intensiivisempää. Keski-idässä lankaa käytetään myös huulten yläpuolisen nukan poistamiseen, Itse olen niin taikauskoinen, etten pyydä tätä hoitoa: uskon, että karvat palaavat pian kolminkertaisina - että viiksien kanssa ei kannata pelleillä, ennen kuin on viimeinen pakko, ja silloinkin on parempi, että joku muu huolehtii siitä puolestasi.

Kulmien naruttamiseen saatoin silti jäädä koukkuun. Tiedän, että narumetodia on käytetty Arabian maissa ja Keski-Aasiassa vuosisatoja tai -tuhansia - miksi siis hakea jotain monimutkaisempaa, kun asian voi hoitaa käsipelin?

Jennifer Fox learns how to fly

2007-12-01T02:23:00.002-08:00

I haven't really had a chance to discuss Jennifer Fox's documentary film series Flying: Confessions of a Free Woman (2007) with any girlfriend yet, or maybe my friends don't watch the Finnish national TV on Thursday nights. YLE has been sponsoring Fox's project with other Nordic national TV stations, and in an interview Fox admits that only her Nordic audiences have actually "got" her point. In other countries, the feedback has been more negative, controversial or mixed.

I have seen three episodes out of five, there is yet one to come. The klezmer-type of music is wonderful, it really captures the viewer. I am suffering from extreme travel-deprivation, which is why I was instantly captured by the idea of the documentary: Fox has been travelling for 4 years in 19 countries and discussed with her friends and colleagues about love, sexuality and inner life. And this is exactly my idea of travel: to go and hang out in faraway kitchens with people willing to share their lives with me at least for a moment. It's so soothing to watch these encounters - the women she meets are very much like my friends in faraway places.

I already discussed the series in my ethnography class with a group of international students. None of them had seen the documentary, but they got interested in the idea. I would call Fox's project visual ethnography: she manages to get inside the life of the communities she films, she often creates confusion and acts as a mirror for the interviewees, making them ask new questions about their own lives.

As a filmmaker, Jennifer Fox believes in brutal honesty about her personal life. In fact, one of the film's key missions is to bring her own messy love life into scrupulous focus, and she uses her friends to make up her mind about men. While filming Flying, Fox has a married lover and a single boyfriend in different countries. The boyfriend participates in the film-making as a figure with a real name, the lover not so much, he has a pseudonym and we can only see bits of his chest, hands, arms. What Fox wants to share with her female friends, not all of who are as affluent and internationally mobile as herself, is that life is a hell of a mess even for an independent career woman who has no children.

I've been reading viewers' comments about Flying. Many women viewers have been outright offended by Fox's "egocentrism", navel-gazing, problems that only a minority of the world's women can "afford". I wouldn't judge her so harshly, although some moments in the film are bizarre. She is visiting rural Pakistan, Taliban-areas, and meets women who are in constant control by the extended family and villagers. She even gets these women to talk about their personal lives, women who are so far removed from Jennifer's reality that the category "womanhood" doesn't make any sense at all. I would consider her an extremely skillful interviewer, especially when she uses the "pass the camera" technique. Even after such filming days, Jennifer is upset by the South African boyfriend's text messages. (If I got on such trips, I'd switch off the phone and goddamned forget about the lousy lover. Forget him! Delete him! I shout to Jennifer. Go on! What you are doing there is much more interesting!)

As I happen to work regularly with immigrant and refugee women from the same countries as Fox's interviewees, there are many things I instinctively recognize from the cross-cultural encounters. Jennifer chooses the same "going native"-method I am also prone to take on. She dresses in the clothes her informants give her, and tries to share everything. She doesn't just go out there and squeeze answers from her informants, but tries to build an atmosphere of reciprocity. All talk happens in pretty equal terms with the local people. Much of the problems discussed seem universal, not as strictly culture-bound as one would assume.

The result is at least a momentary intimacy, but what has happened, and what will happen after the filming, seems more interesting than the product as such. Did some of Jennifer's informants get negative responses on opening their hearts in such a bold documentary? Did this film endanger someone's career or private life? The questions are similar to what for example the US sociologist Carolyn Ellis discusses when writing about portraying the lives of "intimate others": how do we find an ethical way to bring about issues that are not only personal but also political in larger society?

I am sure Fox has used all the arts of her trade and made sure that all interviewees have consented to be seen in the final product. The film's problem is probably not research-ethical at all, but it deals with feminist politics. Some aspects of the film are distinctly post-feminist: Fox takes up the personal trouble (boyfriends and marriages) as the key cause of women's discontent, when the women in faraway places probably would have liked to share with her deeper political, environmental, health-related etc. concerns. The women she interviews are the kind of women who probably have read their Hardt and Negri from cover to cover. Chatting in kitchens about boyfriends is all very fine. But I would like her next film to deal with what she obviously cut out from Flying. The bigger picture. The brutality of everyday life beyond boyfriend trouble.

Älä osta mitään-kuukaudet

2007-12-01T00:39:00.000-08:00

Taiteilijoiden ja apurahatutkijoiden sosiaaliturvaan ja verotukseen on tulossa parannuksia, vihdoinkin. Uusi verovapauden katto tulee olemaan 25 000 euroa (HS 30.11.2007). Se on iso raha se, onnea vaan kaikille, jotka onnistuvat keräämään moisen taxfree-potin. Suurin osa freelancereistä tulee toimeen paljon pienemmällä summalla. Veroalennus tuskin lämmittää, jos saa vain hajanaisia toimintatonttuja vuodessa.

Olen itse sinnitellyt pienellä apurahalla puolisen vuotta. Tästä näkökulmasta pidin koomisena eilistä Älä osta mitään-päivää (ÄOM), sillä suurelle kansanosalle näitä päiviä kertyy taatusti enemmän kuin kerran vuodessa. Perheessäni on normaalia, että ainakin kaksi viikkoa kuusta kuluu ilman käteistä - ja silloin on katastrofaalista, jos lapsi pyytää kymmenen euroa partioleiriä varten. Kahviakin oppii juomaan ilman maitoa. Tulee iloiseksi siitä, että on palkkatyöaikoina hamstrannut erilaisia terveysvaikutteisia teelaatuja. Vessapaperia pitää silti aina olla. Länsimainen elämäntapa kristallisoituu siihen. On vaikea ajatella pyyhkivänsä ilmaisjakelulehteen, esimerkiksi LIDL:in mainokset ovat tarkoitukseen aivan liian liukkaita. Olen kuullut, että Afganistanissa käytetään pyllyn pyyhkimiseen kiviä.

Olen osallistunut, rahakkaana tai ilman rahaa, ÄOM-päivään jo monena vuonna tavalla tai toisella. Kannatan lämpimästi aktivistien halua nostaa päivittäinen kulutus debatin aiheeksi. Silti hankkeessa on jotain sinisilmäisen naiivia. Mittasuhteet unohtuvat helposti, jos lähin piiri koostuu toisista maailmankauppalaisista ja luomuruokapiiriläisistä. Hehän ovat tulevaisuuden vaikuttajia, ostovoimaista eliittiä, joka pystyy jo opiskelijabudjetistaan maksamaan neljä euroa spelttileivästä. Ikävä kyllä, ÄOM:stä tietoisia ovat vain ne ihmiset, jotka pohtivat kulutustaan päivittäin muutenkin. Todellinen ÄOM järjestettäisiin idioottiparkkien sisääntuloauloissa, ja se olisi muodoltaan jotain muuta kuin tietoiskunomaista. Mitä erikoista metrin levyisiin kärryihin saakaan mahtumaan. Pieni yhteisötaiteilija minussa nostaa ärhäkkää päätään...

Hesarin Nyt-liitteessä oli eilen hyvä juttu Suomen uudesta luokkajaosta. Toimittaja Katja Martelius tapasi viisi kansalaista eri tuloluokista, jotka ovat ehkä tavallisen epätavallisia luokkansa edustajia. Viitosluokkaan, eli alle 800 euroa kuussa nettoaviin, kuuluu suomalaisista 18,9 prosenttia, ykkösluokkaan eli yli 7000 euroa ansaitseviin vain noin prosentti. Viitosilla ja nelosilla on vaikeuksia elää normaalisosiaalista elämää, tavata ihmisiä kodin ulkopuolella ja kustantaa lapsilleen harrastuksia. Omassa lapsuudessani 70-80-luvuilla en muista kenenkään kaverin kokeneen tällaista syrjäytymistä.

Monille meistä rahakas päivä pitkän paaston jälkeen on todellinen siunaus. Voi käydä riettaasti kahvilla tai jopa lounaalla. Voi ostaa kolme litraa maitoa ja uudet sukkahousut. Tämän vuoksi liittäisin ÄOM-kampanjaan ekologisuuden lisäksi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden viestin: monille meistä todellista iloa voisi tuottaa Tasajako-päivä, jolloin ykköset luopuisivat päivän ansioistaan viitosten hyväksi.

No Less than Lessing

2007-11-21T09:10:00.000-08:00

OK, I had to admit that I was disappointed that Doris Lessing got this year's Nobel Prize for Literature instead of Margaret Atwood, my all-time favourite feminist writer, CanLit icon and scifi-queen. Then a fellow traveller started analysing Lessing's novels in a way that contested my stubborn, predetermined views, and the subtle persuasion continued and continued until I had to get The Golden Notebook for closer inspection.

Perhaps millions of readers worldwide are now wondering whether Lessing's pioneer ideas on women's liberation are now outdated, if there is even a nugget of feminist message left that would still make sense. I would say, "yes, the world hasn't changed that much at all, the same power struggles between men and women still take place, although the settings may be different. People are still mean and evil to one another. In most cases, it makes more sense to work on friendships than heterosexual love."

Reading the recent Nobelist's works because she goddamned got the prize is a cultural-snobbish act- especially if her works haven't caught your eye otherwise. So I'm not even going to explain my reasons other than a friendly influence and a willingness to talk back.

I remember some of Lessing's novels in my parents' bookshelf in the 70s. A few summers back, I remember reading Martha Quest. It seemed surprisingly fresh to be a Bildungsroman, this is why I had positive expectations of The Golden Notebook. Would the women grow up mature and independent agents of their own lives or would their lives remain messy as ever? From a glance I could already guess that The Golden Notebook was too complex to contain a single message.

There are two main characters, Anna and Julia, who are basically the same woman seen from two angles. Anna and Julia are single mothers living in London, trying to combine writing, politics and love. All the men they see are either married or emotionally unstable. They are forced to keep tenants in their flats, mostly gay men who bring in their boyfriends. The American and the Singalese tenants are straight, Anna/Julia has an affair with both of them, but the single men treat her worse than the married ones. Most straight men are potential, ongoing or ex-lovers - the possibility of a platonic friendship doesn't quite exist, and sex is used as a political weapon - most situations boil down to the question of emotions in sexual encounters.

Lessing writes in almost see-through language - she is not brilliant in metaphors and poetic language. What I loved most in my first encounter with The Golden Notebook was the sense of political and historical time and the vivid portrayal of dreams. Anna/Julia's long involvement with the British Communist Party, and before this, the communism of her youth in Rhodesia, are themes that speak to me in another political context: how is a woman's political agency possible at the grassroots level, and to whom voluntary party work has been possible in the first place. Anna/Julia is a middle-class writer, who lives off the royalties of one successful novel. She can afford to take time off and do the typing in the party office for years. When she goes canvassing for votes in East London, she is told not to wear her better clothes - in case the local women get offended by her "posh" style. Class matters also inside a revolutionary communist party. Communist activists and other working-class elite groups have always built their own subcultures and styles, which cannot be the same as the euro-store cheap chic or ghetto sportswear without the sports. The same story could be written again, maybe in direct dialogue with Lessing's personae. I would love it to be a play.

I had interesting dreams while reading Lessing. Very rarely novels, when read in bed before crashing, seep into my dreams as effectively as Lessing's storylines did. In my dreamscape, the local communist headquarters was so pittoresque I have an urge to paint it. The green tapestries and the glass vitrines with only German original texts of Marx in them have become a kind of shrine in my mind. Lessing made me dream in the boldest lushest colours, equivalent to Wong Kar-Wai's films. I wrote many of the "Doris Lessing dreams" down the moment I woke, sometimes in the middle of the night, in a Chinese notebook, covered with golden-and-purple silk printed with dragon figures. All that seems quite precious. She has given me a gift that gives me material to work on for years.

To Whom The Bell Tolls

2007-11-12T09:07:00.000-08:00

Gertrude Bell was a British mountaineer, Orientalist philologist, lover of poetry, a travel writer and a modern stateswoman, who just "happened" to be heavily involved in the drafting of the borders of contemporary Iraq. I'm half-way through reading Georgina Howell's biography of her, Daughter of the Desert (2007). I haven't yet got to the interesting bits, the actual political drama involved, but I've learnt a lot about British imperialist history and the idea of the exceptional woman (unmarried, educated and independent).

It's a gripping story, how someone could become so passionate in the Arabic language and Bedouin lifestyles, and how she could combine her imperialist interests and some aspects of the anthropological "going native" attitude. But no matter what, she would always bring on her travels proper porcelain dinnerware and have her table set in style in every tent.

The biography is carefully researched and vividly written but it bothers me that it doesn't include any theory. This is where the academic perspective becomes a burden: one would expect at least a few references to Edward Said, some aspects of the colonized "talking back" to the representatives of the Empire.

Biography is becoming a difficult genre for me to read. This autumn, I've read less than for ages, and the little value time I have for reading, I prefer to use it on fiction or poetry. Autobiography is another matter, because it rarely involves heavily researched archive materials. I have never thought of writing anyone's biography, so I can't understand the writerly passions involved in it. Georgina Howell is a first-class biographer, with a distinctive voice and determination to make sense of another woman's life, but something is happening inside me - I cannot finish the book right now. If I do, I might write a proper review.

Selkokielen saloja

2007-11-11T01:59:00.000-08:00

Sain viime viikolla käsiini tutkijakollegani Saraleena Aarnitaipaleen kirjoittaman selkokielisen romaanin Toinen toisilleen (BTJ Kustannus, Tampere, 2007). Romaani on tarkoitettu suomea toisena kielenä opiskeleville aikuisille maahanmuuttajille ja se kertoo suomalaisen kirjastonhoitajan Siljan ja afganistanilaisen aikuisopiskelijan Mirzan romanttisesta kohtaamisesta Tampereella tässä ja nyt. Olin ilahtunut siitä, että joku ylipäänsä on keksinyt kirjoittaa erityisesti maahanmuuttajille aihepiireistä, jotka ovat heille läheisiä - tämä on kulttuuriteon lisäksi poliittinen teko, viesti kustantamoille uudenlaisten tekstien tarpeesta. Lisää tällaista!

Romaani on kerronnaltaan raikas ja ennakkoluuloton, siinä korostuvat reaalimaailman kokemukselliset erot hyvinvoivan pohjoisen ja ns. "lähtömaiden" ja pakolaisleirien niukkuuden ja turvattomuuden välillä. Kantaaottavia momentteja on paljon, ne liittyvät ennen kaikkea työmarkkinoiden avoimeen rasismiin ja b-lupalaisten asemaan yhteiskunnan totaalisina ulkopuolisina. Romaanissa törmäillään vahvassa humalatilassa ja sivuhenkilöinä on venäläinen lesbopari, jotka päätyvät odottamaan vauvaa. Silja kamppailee syömishäiriöiden ja työpaikkakiusaamisen kanssa; myös hänellä on rankka historia eikä esiinny maahanmuuttajien keskuudessa pelkkänä epäitsekkäänä hyväntekijänä.

Asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Aarnitaipaleella on selkeä pedagoginen näkemys lukijakuntansa täysvaltaisuudesta ja aikuisuudesta: mikään asia suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole sellainen, etteikö siitä voisi keskustella myös vasta tulleiden maahanmuuttajien kanssa.

Kaikki tämä tekee kirjasta erilaisen kuin mitä normaalit suomen kielen oppimateriaalit sisältävät: kirja purkaa tiettyjä yhteiskunnan normatiivisia kuvastoja, ei pelkää lähestyä arkoja aiheita sellaisina kuin ne esiintyvät. Luen tätä romaania samaan aikaan, kun Syyriassa vaahdotaan Leena Landerin romaanin arabiannoksen ympärillä ja pohdin, onko esimerkiksi eurooppalaisen lesboparin arjen esittäminen loukkaavaa joidenkin muslimiryhmien käsityksille perheestä. Kun lesboromaanit saattavat kuohuttaa kristittyä fundamentalistisiipeä ihan täällä kotimaassa, kuinka tällaisille representaatioille käy muunuskoisten maahanmuuttajien parissa?

Tätä voi vain testata, viedä kirjaa luettavaksi erilaisille ihmisille. Ainakaan kirjaa ei kannata etukäteen tuomita liian "radikaaliksi" -voi olla, että juuri seksuaalisuuteen ja perhe-elämään liittyvät erimielisyydet motivoivat maahanmuuttajia keskustelemaan enemmän suomeksi suomalaisten ja muunmaalaisten ulkomaalaisten kanssa enemmän kuin keskustelu KELA:n etuuksista.

Päähenkilöiden välinen rakkaustarina on miedohko, heteroseksuaalinen ja viaton, se ei kesyydellään loukkaa kenenkään tunteita, mutta saattaa jättää lukijan odottamaan vahvempia käänteitä. Romaanin sivuhenkilöistä taas löytyy suurempaa särmää, heidän rosoisuutensa yllättää positiivisesti - Aarnitaival osoittaa, että selkokielelläkin voi saada aikaan psykologisesti monimutkaisia henkilöhahmoja.

Romaani ei ole liian helppo, sen sanavarasto on paikoitellen hämmentävän rikasta ollakseen romaani maahanmuuttajille. Selkokieli näkyy enemmän lauserakenteissa ja kieliopissa. Toinen toisilleen soveltuu keskitason opiskelijoille (mikä on keskitaso?), niille, jotka seuraavat jo itsenäisesti suomalaisia medioita ja ovat jo olleet lukuisilla kielikursseilla ja työharjoitteluissa. Sitä voi käyttää sekä lukemistona kurssilla tai markkinoida itseopiskeluun.

(Inter)national novel writing month

2007-10-31T08:09:00.000-07:00

I got inspired, goddess forbid, by something each and every one of us should avoid: NANOWRIMO, the writing month project in which one should come up with 175 sheets or 50 000 words of prose within the month of November. I'm overloaded with other jobs, and I happen to have quite a spartan weekly schedule nowadays - how on earth am I going to fit novel writing in this life?

If anyone else gets inspired, the weblink to the project is:
www.nanowrimo.org

See you there!

Painonnoston estetiikasta

2007-10-30T03:27:00.000-07:00

Kaunokirjalliset teokset neuvostoajan painonnostosta jahtaavat minua. Luen tänä vuonna jo toista. Aloitin kauden jo keväällä Zinaida Lindénin huikealla romaanilla Ennen maanjäristystä (2005), jonka ruotsinkielinen alkuperäisteos sai samana vuonna Runeberg-palkinnon. Tarina Suomessa asuvasta venäläisnaisesta ja olympiatason painonnostajasta, jotka tapaavat Tolstoi-junan ravintolavaunussa ja mies kertoo naiselle matkan aikana elämänsä tarinan.

Lindén on ilmiömäinen kertoja, paikoitellen jopa poeettinen, ja hänen juonenkäänteensä ovat lievästä Sovjet-nostalgiasta huolimatta epätavallisia. Romaanin päähenkilö, entinen painonnostaja Ivan päätyy epäonnistuneen avioliiton jälkeen sumopainijaksi Japaniin, jossa hänelle aukeaa uusi maailma, uusi mahdollisuus ylittää omia rajoja. Kaikki tarinassa on jatkuvassa liikkeessä. Kertomus lonksahtee eteenpäin kuin turkoosit rautavaunut. Se kutsuu mukaan pitkälle matkalle Siperian yli ja soveltuu siksi erinomaisesti kaikille matkakuumeisille.

Erityisen otettu olin siitä, että kategorinen "maahamuuttajanainen" on oppinut toisen kotimaisen kielen niin sujuvasti, että pystyy kirjoittamaan sillä romaanin. Uusi romaani Kirjeitä Japanista (2007) tuntuu jatkavan samaa kolmen kulttuurin välistä vuoropuhelua.

Olisin jättänyt Lindénin romaanin muistojen arkkuun kirjoittamatta siitä mitään, ellen olisi äskettäin törmännyt toiseen kaunokirjalliseen teokseen, missä myös käsitellään neuvostoliittolaista painonnostoa. Latvialais-kanadalainen David Bezmozgis on kirjoittanut puoliomaelämäkerrallisen novellikokoelman Natasha (2005), jossa myös muistellaan samaa hypnoottista voimalajia. Lindénin ja Bezmozgisin teoksissa on kummassakin painonnostajia, jotka nauttivat huomattavista materiaalisista eduista edustaessaan suurta ja mahtavaa - he pääsevät länteen ostamaan farkkuja ja kalliita merkkipaitoja koko suvulle. Urheilijan sosiaalinen status on järkkymätön. Aktiiviuran jälkeen hänelle yleensä järjestyy lupaava ura valmentajana tai urheilun hallinnossa.

Bezmozgis vetää painonnostaja-KGB-parodiansa pidemmälle kuin runollinen Lindén - hän pilkkaa urheilijoiden vartijoita, jotka tekivät kisamatkoilla mitä tahansa päästäkseen kunnon hammaslääkärille. Autot odottavat urheilijoita aina ovella, vaikka aamuun asti, sillä urheilijoiden loikkaaminen länteen on jatkuva riski. Kanadassa asuvat maahanmuuttajat ovat jo melkein unohtaneet, miltä tuntuu olla jatkuvan valvonnan alaisena. Bezmozgisilla on terävä tapa havainnoida itään ja länteen liittyviä stereotypioita ja myyttejä - jos pilkka osuu omaan nilkkaan, se on aina pilkkaa sisältä päin. Jos siis sovjet-kansalaisten kultahampaille nauretaan, se tehdään hyväntahtoisessa hengessä.

Bezmogzisin Latviasta Kanadaan loikanneet juutalaispakolaiset ovat tuoneet mukanaan jopa neuvostoaikaiset emalimukit ja puudelit - minua miellyttää näissä kertomuksissa pienet yksityiskohdat, piikikkäät havainnot. Latvian juutalaisia ei ole suurkaupungissa pilvin pimein, he erottuvat muista entisistä neuvostoliittolaisista ja muista juutalaisista - kirjan perheellä on vain kourallinen lähisukulaisia ja yksi ystäväperhe, jonka kanssa seurustellaan päivittäin. Perhe asuu Toronton halvimmissa kortteleissa Bathurstin ja Finch-katujen risteyksessä ja maksavat ylimääräiset 20 dollaria vuokraa, etteivät satu samaan taloon ei-juutalaisten venäläisten kanssa.

Jos on nähnyt elokuvan Lilja4ever, novellikokoelman nimikkotarina "Natasha" tuskin kolahtaa. Se on tarina teinitytöstä, joka joutuu muuttamaan Moskovasta äitinsä kanssa Torontoon asumaan uuden aviomiehen kanssa. Tyttö on tienannut Moskovassa hyvät rahat pornotähtenä ja vihaa uutta maata, jossa ei eletä samalla intensiteetillä kuin kotona. Natasha päätyy harrastamaan seksiä kaikkien miesten kanssa, päähenkilö Markin, joka on hänen uusi serkkupuolensa, Markin huumediilerin ja jopa isäpuolen kanssa. "Natasha" vain toistaa venäläisnaisiin liittyviä stereotypioita, se ei kuljeta lukijaa uusiin paikkoihin eikä järkytä poliittisesti kuten Lukas Moodysson onnistui elokuvallaan tekemään.

Minua puhutteli tässä kokoelmassa eniten tarina "Minyan", jossa kahden vanhan juutalaismiehen homosuhde paljastuu vasta toisen hautajaisissa. Mitä miesten yhteisö synagogassa lopulta merkitsee, ja kuinka rabbi voi hyväksyä kaksi homomiestä sisäpiiriinsä epäilyistään huolimatta, koska ilman heitä kymmenen miehen minyan-rukouspiiri ei koskaan täyttyisi. Vanhukset ovat saaneet asua samassa palvelutalon yksiössä vuosikaudet, nukkua samassa parivuoteessa vedoten toisen varattomuuteen.

En tiedä, onko Kanadassa jo erillisiä sateenkaariväen senioriasuntoja, mutta David Bezmozgis ainakin osaa kohdata aikansa haasteet alleviivaamatta itsestäänselvyyksiä (paitsi prostituutioon ja muuhun naiskauppaan liittyviä). Pienten vihjeiden kautta hän kirjoittaa suurempaa sosiaalihistoriaa kuin äärimmäisyyksiin asti politisoitunut queer-tutkija koskaan onnistuisi tekemään. Aloittaen painonnostajista ja päätyen juutalaisten homovanhusten oikeuksiin hän onnistuu kutakuinkin purkamaan oman yhteisönsä maskuliinisuuksia tavalla, joka myös kutsuu satunnaisen matkailijan mukaan.

Kristiina Ehinin runoista

2007-10-22T02:57:00.000-07:00

Jos haluaa aistillista ja älyllistä piristystä harmaimpaan kaamokseen, kannattaa hankkia käsiinsä
virolaisen Kristiina Ehinin kaksikielinen runokokoelma Noorkuuhommik - New Moon Morning (2007). Sen on kääntänyt englanniksi Ilmar Lehtpere ja se sai äskettäin Britanniassa merkittävän käännösrunopalkinnon.

Ehin on hämmentävän antropologinen runoilija, joka yhdistää suomalais-ugrilaisia ja kaukaisempia, Siperiaan viittaavia folklore-elementtejä, Neuvostoajan lapsuusmuistoja ja nykyajan ekologista pohdintaa. Hän kutsuu lukijan mukaansa Itämeren rannoille keräämään neoliberalistisia roskia, pitkille junamatkoille transsiperialaisella radalla, jonka varrella kultahampaiset mummot myyvät rahkapiiraita ja mustinta teetä. Tunnelmat, värit, tilanteet ovat kirkkaita ja omituisuudessaan hykerryttäviä: nuoruus maistuu seesamille, unet ovat ujoja ja itseriittoisia peuroja ja Neuvosto-Venäjä on tapettejen jäännöksiä vanhojen talojen seinillä - muistoja, joita ei kokonaisuudessaan voi koskaan repiä pois.

Kokoelma on kooste runoja useammasta vironkielisestä kokoelmasta, jonkinlainen poikkileikkaus nuorena kirjoittamisen aloittaneen, jo etabloituneen runoilijan tuotannosta. Ehin on vasta nyt kolmikymppinen, voimme siis odottaa häneltä vielä paljon. Myös hänen vanhempansa ovat merkittäviä kulttuurivaikuttajia Virossa, isä on myös runoilija ja äiti kääntäjä. Tarkkasilmäiset ovat ehkä nähneet hänen esiintyvän YLE:n Runoraadissa, mutta en ole koskaan muuten kuullut puhuttavan hänestä lahden tällä puolen.

Joku runoissa saa minut ajattelemaan esimerkiksi Björkin laululyriikkoja ja joidenkin irlantilaisten naisrunoilijoiden kuten Eavan Bolandin tekstejä. Ne vievät minut myös toisten merten rannoille, samalla lähelle ja kauas. Ehinin rakkausrunoissa on samanlaista outouttavaa ehdottomuutta kuin Björkin rakkauslauluissa, ne puhuttelevat lukijaa suoraan, ilman kompromissejä. Toisaalta Ehinin poliittisemmat runot, ne joissa hän pyrkii purkamaan liian yksioikoisia naiseuden ja mieheyden myyttisiä kuvastoja, muistuttavat minua Irlannista - myyttejä ja legendoja voi kirjoittaa uudelleen itselleen sopivammiksi, niiden kauneus voidaan säilyttää, vaikka ei uskoisi niiden status quota säilyttävään sanomaan. Erityisesti kultanaisesta kertova runo, "Kuldnaine", on yritys luoda jotain uutta heteroseksuaalisuudesta:

"your gold
is the husk
we shake off with a laugh
there's no point in shaping and sculpting
forgive me
you're wasting your time
one day I'll be dried up and wrinkled anyway

but never bowed"

Nautinnollisinta tässä kokoelmassa on itse viron kieli, vaikkei siitä paljoa ymmärtäisikään. Luen runoja englanniksi, yritän sitten ymmärtää yksittäisiä sanoja viroksi. Huomaan, kuinka pirun vaikeaa kääntäminen on ollut ja kieltämättä Lehtpere on tehnyt ensiluokkaista työtä. Hyvän kääntäjän on aina tehtävä runoista omiaan - tässäkään käännökset eivät ole kirjaimellisia, vaan Lehtpere on joutunut keksimään olevaa olemattomasta. Olen lukenut runoja viroksi ääneen ja maistellut sanoja, joihin voisi rakastua:

"raiperoheline
noore südame valu
kooljakollane
kaaslaseleidmisepiin"

Kuunnelkaa, kuinka omituiseksi säkeistö muuttuu englannissa:

"carrion-green
the pain of a young heart
cadaver-yellow
the anguish of finding a companion"

Kutkuttavaa, ja niin erilaista kuin suurin osa suomeksi kustannetusta runoudesta. Odotan, että saisin lukea koko Ehinin tuotannon. Näiden kautta voisi vaikka oppia viron kielen!

Puuhoroskoopeista

2007-10-17T11:08:00.000-07:00

Voi tuota kelttiläistä nerokkuutta, keksiä nyt puuhoroskooppi kilpailemaan intialaisen astrologian kanssa. En tiedä, kuinka paljon muinaiset druidit ja intialaiset astrologit olivat tietoisia toistensa saavutuksista tuhat-tuhatviisisataa vuotta sitten, mutta kahden elementin, taivaan ja maan, vuoropuhelu tuntuu nerokkaalta jälkikäteen. Jos yksi selitys ei toimi, voi aina tarkistaa toisen ja tilanteeen mukaan valita, olisiko minulla tänään puu vai tähtimerkki...

Olen suomea-toisena-kielenä - opetuksessani käynyt viime aikoina opiskelijoiden kanssa läpi suomalaisia havu- ja lehtipuita. Opetuksen kevennykseksi vein luokkaan kelttiläiset puuhoroskoopit. Osa opiskelijoista tunsivat merkit hyvin etukäteen, sillä Venäjällä kaikki tulevaisuuden ennustaminen ja okkultismi saavat aivan eri mittasuhteet kuin Suomessa. Kun googletin englanniksi sanan "tree horoscopes", löysin enemmän venäläisiä osumia kuin englantilaisia tai irlantilaisia. Koskaan Irlannissa matkustaessani tai irlantilaisiin törmätessäni puumerkit eivät ole tulleet puheeksi. Luulen, että puiden palvonta liittyy Venäjällä shamanismin uudelleennousuun ja kelttiläinen perinne sulautuu vaivattomasti paikallisiin.

Sain selvää, että olen itse jasmiini. Se oli ihana löydös, paljon parempi kuin tähtimerkkini skorpioni, jonka kuvauksesta en ole aina löytänyt itseäni. Jasmiini pitää kiinni riippumattomuudestaan ja viihtyy parhaiten lasten seurassa. Orientalisti minussa hyppii riemusta - mikä kaunis, herkkä ja runollinen merkki!

Miksi ihmisten eroja ei voisi tulkita maasta käsin? Eikö puuhoroskooppi ole maailmanselityksenä aivan yhtä pätevä kuin astrologia? Minua miellyttää puuhoroskoopeissa merkkien läheisyys ja lähestyttävyys. Vaikka jasmiini ei kasvakaan Suomessa kuin trooppisissa kasvipuutarhoissa, silti puuta on (edes ideoiden tasolla) helpompi halata kuin tähtiä. Voimme jutella puiden kanssa päivittäin, olla yhteydessä niihin aivan eri tavalla kuin tähtien. Varsinkin kaupunkien valosaasteessa yhteys tähtiin on katoamassa. Nykymaailmassa on siis helpompi muodostaa henkilökohtainen suhde puumerkkeihin kuin tähtimerkkeihin.

Siperiassa ja Irlannissa puilla on aivan erityinen merkitys. Uskotaan, että puut muistavat asioita vuosisatojen päähän ja että suhteella puiden kanssa voi olla myös parantavia vaikutuksia. Kuunnelkaa vaikka 90-luvun pop-ikonia Enyaa, niin pääsette jyvälle. Menee New Ageksi ja hissimusiikiksi, mutta menköön. Kaamosaikana elämänkevennystä kaivataan.

Forugh Farrokhzad: spitaaliset ja elävä kuva

2007-10-16T09:16:00.000-07:00

Kävin tänään katsomassa iranilaissyntyisen Marjane Satrapin sarjakuvista tehdyn animaatioelokuvan Persepolis. Se on niitä ikimuistoisia elokuvia, jotka saavat katsojan itkemään ja nauramaan samaan aikaan, vellomaan ihastuksen ja epätoivon maanis-depressiivisillä aalloilla. Katsoja oppii moshaamaan Iron Maidenin tahtiin ja samalla hän miettii lännen ja idän välisiä suhteita yhtä syvällisesti kuin lukemalla postkoloniaalin teorian klassikkoja. Nostan hattua sarjakuvataiteilijalle, joka on onnistunut menestymään omasta elämästä kertovilla kuvilla. Tuntematta kaikkia sarjakuvan genrejä uskallan väittää, että Satrapin kirjallisessa näkemyksessä on jotain todella innovatiivista. Voimme tietysti pohtia ikuisuuskysymystä, onko kenenkään kolmikymppisen elämässä tarpeeksi omaelämäkerrallista materiaalia. En olisi välttämättä jaksanut lukea Persepolisia pelkkänä tekstinä. Mielestäni Satrapin vahva kuvataiteellinen näkemys pelastaa tarinan, joka on yhteinen monelle lännessä asuvalle iranilaiselle naiselle ja jonka moni meistä on saattanut jo kuulla, jos on ollut tekemisissä sieltä päin tulevien maahanmuuttajien kanssa.

Satrapin siivin innostuin taas palaamaan Iranin historiaan, siihen kappaleeseen, jossa kerrotaan kapinallisista naisista. Ihastuin jo vuosia sitten runoilija Forugh Farrokhzadin (1935-1967) tarinaan ja joihinkin runoihin, jotka oli käännetty englanniksi. Myös Jaakko Hämeen-Anttila on suomentanut hänen runojaan persialaisen nykyrunouden kokoelmassa Vain ääni jää (1999, WSOY). Forugh kirjoitti suorasukaisesti, tukeutui modernismiin kaataen monia persialaisen runouden normeja. Hän kirjoitti kuten eli, kiivaasti ja raivokkaasti, repien rikki oman yhteiskuntansa kaksinaismoraalia sisältä päin.

Farrokhzadin elämäkerta paljastaa, ettei hän ollut pelkästään kuuluisa runoilija, eronnut nainen ja feministinen kapinallinen, vaan myös kulttuurintutkija. Hän oli kiinnostunut Iranin maaseudusta, paikallisista kulttuureista, luku-ja kirjoitustaidottomista kylistä, jotka olivat kaukana hänen omasta elämänpiiristään ylempään keskiluokkaan kuuluvan teheranilaisperheen vesana. 1950-luvun lopulla hän matkusti Englantiin opiskelemaan elokuvaa ja palasi sieltä Iraniin tekemään dokumenttielokuvia. Kuuluisin niistä oli palkittu "The House is Black", joka kertoi syrjäisen lepraparantolan arjesta.

Näkemättä elokuvaa haluan väittää, että elokuva on äärimmäinen runo, sen viimeinen terminaali. Ehkä oman aikansa Iranin poliittisessa ilmapiirissä Forugh koki, ettei saanut kaikkea sanottua pelkin sanoin, että elokuva voi viedä katsojan tehokkaammin oman aikansa marginaaleihin, sinne, minne Teheranin valtaapitävien maastojeepit eivät koskaan uskaltaneet ajaa. Matkustamalla elämään kuolemansairaiden pariin Forugh rikkoi suurempia rajoja kuin seksuaalimoraaliin liittyviä -hän kirjoittaa etnografisen runon poissulkemisen politiikasta siinä vaiheessa, kun suljettujen sukupuolella ei enää ole niin suurta väliä.

Marjane Satrapin sarjakuvarunossa itsenäisen naisen ainoa varteenotettava tulevaisuuden vaihtoehto on muutto Länteen; Forugh Farrokhzad, joka eli shaahin länttä ihannoivassa järjestyksessä, pystyi taistelemaan kuolemaansa asti järjestelmän sisällä. 2000-luvulla Farrokhzadista on tullut iranilaisen nuoren polven kulttuuri-ikoni, feminismin ja sananvapauden pioneeri. Teheranin liberaali nuoriso kokoontuu hänen haudalleen joka vuosi viettämään muistopäivää. Erityisesti diasporassa asuvat iranilaiset järjestävät Farrokhzad-seminaareja, lähin esimerkki löytyy Ruotsista, jossa äskettäin pidettiin Forugh Farrokhzad-elokuvamatinea. Farrokhzadin elämä on inspiroinut uusia elokuvaohjaajia tekemään dokumentteja feministin elämästä, mutta jo 60-luvulla Bernando Bertolucci teki dokumentin elävästä runoilijasta.

Luenpa Farrokhzadin säkeitä millä tahansa osaamallani kielellä, runojen elävä voima vetää aina jalat alta. Nämä säkeet jatkoivat elämistä läpi Iranin vallankumouksen tiukimmat sensuurit; aina löytyi mustan pörssin kauppiaita, jotka möivät Farrokhzadia tiskin alta. Teheranin Lolitat sikseen, ajatus mustan pörssin runoudesta piristää kummasti aina. Kielletty laulu soi aina asteen kirkkaammin kuin sallittu.

Puuterintekijän päiväkirjasta

2007-10-09T09:51:00.001-07:00

Viime viikkoina lohtulukemistooni on kuulunut amerikkalaisen antropologin Hortense Powdermakerin klassikkoteos Stranger and Friend (1966), joka on koristanut hyllyäni vuosikaudet avaamattomana. Hankin sen Tampereen yliopiston kirjaston poistomyynnistä 20 sentillä ja olen suunnitellut sen avaamista vuosikaudet. Tänä syksynä toteutin suunnitelmani. Opetan feminististä etnografiaa ja olen ottanut projektikseni sisällyttää kurssiin ainakin mainintoja antropologian klassikoista.

Powdermaker (1896-1970) oli juutalainen toisinajattelija, joka jo nuorena tyttönä kapinoi perheensä porvarillisuutta vastaan äänekkäästi kannattamalla sosialismin perusajatuksia. Nuorena tyttönä ennen yliopisto-opintoja hän työskenteli vuosikaudet tekstiiliteollisuudessa ammattiliittojyränä ja opiskelujen aikana hän siirtyi Lontooseen, harrastamaan London School of Economicsiin uutta ainetta, sosiaaliantropologiaa. Professori Bronislaw Malinowski ei pitänyt siitä, että hän kertoi seminaarissa opiskelevansa harrastuspohjalta - kaikkien opiskelijoiden kuului harjoittaa antropologiaa vakavasti loppututkinto mielessä. Siksi Powdermakerista tuli antropologian tohtori, eikä hän katunut valintaansa päivääkään jälkikäteen.

Olen päässyt Powdermakerin kenttäkuvauksissa vasta neitsytmatkaan Papua Uuden-Guineanlle, Lesun saarelle, paikkaan, joka oli antropologin ensimmäinen "oma" kohde. Tänne hän matkusti yksin Australiasta, mukanaan ohjaajiensa Malinowskin ja Radcliffe-Brownin siunaus. Radcliffe-Brown kehotti opiskelijaansa lähettämään niin usein kuin mahdollista kalkkikopiot kenttämuistiinpanoista siltä varalta, että hän kuolee. Edellinen Papua-Guinean stipendiaatti oli kuollut kentällä ja akatemia oli jäänyt ilman arvokasta raporttiaan, kun kalkkikopiot olivat unohtuneet. Lesun saarelle tuli laiva kerran kuudessa viikossa, ja ensimmäisen kuuden viikon aikana Powdermaker suunnitteli vakavasti pikaista pakoa.

Antropologin työhön kuuluu väistämättä jonkin tason lahjojen vaihto paikallisten ihmisten kanssa. Paikalliset antavat hänelle aikaansa ja tietoa, josta hänen projektinsa on riippuvainen; olisi epäinhimillistä olettaa, että he tekisivät sen puhtaasta hyvästä tahdosta ilman vastalahjan odotusta. Siis mitä tapahtuu, kun tupakkakartongit ehtyvät ja antropologi joutuu elämään saarellaan kuten natiivit? Kun hän ei enää saa ostettua ihmisiltä aikaa, ostettua tarinoita?

Powdermaker ei aikansa lapsena ehtinyt mukaan toisen aallon naisliikkeseen, eikä hänen tutkimusotettaan voi kutsua erityisen feministiseksi. Tästä huolimatta hän kirjoittaa ruumiillistunutta, mikrotason valtasuhteet huomioonottavaa etnografiaa, jossa paikalliset naiset pääsevät subjektin asemaan. Hän kirjoittaa juhlista, joissa naiset pukivat hänet lannevaatteisiin ja tekivät kilpikonnan kilvistä asuun sopivat rintaliivit. Jos Powdermaker olisi jättänyt tanssimasta juhlissa, kuinka tämä olisi vaikuttanut aineiston keruuseen?

Tässä maailmassa ei enää ole paikkoja, jonne tutkija voisi tehdä neitsytmatkoja, ei kansoja, joita kukaan ei ole vielä löytänyt. Salaisuudet ovat toisenlaisia, ihmisen sisältä löydettäviä. Fyysisissä matkoissa ei enää ole samanlaista hohtoa kuin Powdermakerin aikoina, lentokentät ikävystyttävät meitä. Siksi täytyy kysyä, kuinka voisimme säilyttää tuoreen näkökulman paikkoihin, joiden kartat on jo moneen kertaan piirretty ennen meitä, joiden tarinat on jo kerrottu ja joiden asukkaat osaavat itse puhua oikeuksiensa puolesta. Kuinka oppisimme näkemään ja näkemään taas?

The meaning of good news?

2007-09-23T08:19:00.000-07:00

Jyskyjärvi Meteorology Station, Russian Karelia, Summer 2007

Good news is the umbrella we keep in our bags on a sunny day - it eliminates the possibility of rain. The bearer of good news is a non-character, her fate is to be invisible because goodness is something one is not supposed to reveal in today's society. Nobody is interested in those who don't cheat, lie or manipulate others; no-one wants to hear the story of a near-perfect, lifelong marriage.

I'm interested in the theme of good news, both philosophically and from the perspective of writing fiction. I want to know what happens to people who despite societal pressures to participate in the reality tv-type collective embarrassment insist on finding good news from their everyday surroundings. What could "good news" mean, if we divorce the concept from pure naïveté? Can good news consist irony, parody, even black humour? Can we laugh at ourselves and others while telling the good tale?

As someone whose mind is pretty bipolar, I'm allergic to positive thinking fans, who think goodness is a package one can purchase on a weekend course. I'm allergic to all kinds of born-again movements, in which healing happens in a moment's thunder and lightning. I love my moments of darkness afterwards, if they don't lead me doing things I will later regret. And I think arguing is necessary in all relationships, one just has to learn the arts.

Good news for me consist of surprises. They are moments that make us see the world in fresh eyes. Instead of giving the usual body count in Iraqi bombings, I would truly enjoy reading the news: "No-one died violently in the city of Baghdad today." This doesn't mean that we should avoid knowledge about human misery, but we should keep our perspective in balance. To be distantly upset about the state of the world is always a fake position, if it doesn't lead to concrete action. To not only think about misery means that we should always try to find the loopholes to laughter, even in the midst of civil wars, oppression and hand- to-mouth poverty.

So I'm writing a story about the bearer and receiver of unusual good news in a community in which such communication is not really tolerated. The setting could be 21st century Finland or 15th century Istanbul, it could be Mao's China or a refugee camp in Darfur. I'm studying what it means to tell good news to someone who is not used to hearing anything positive about him or herself; when good news about a friendship or a blooming love affair is easily interpreted as manipulation, a cunning effort to ask something bigger in return. And what has happened to us if we automatically expect someone else's good news to be something else in disguise?

I'm starting my journey from the premise that holding good news inside as a secret is like poison, it is near-criminal in a world that is dominated by catastrophes, emergencies and emotional neglect. The main character in the story is teaching herself to tell her positive feelings about people she truly feels for, and this journey is full of unexpected pain. She believes that she'll grow up as a happy old woman this way, but there are serious obstacles to her belief when people start treating her as a creepy opportunist. Many people cut ties with her after she's showered them verbally with compliments, and her love life becomes a terrible mess after she stops acting distant and hard-to-get. Good news often leads to a public loss of face, and public courage always has a price-tag hidden somewhere. It is a story of existential loneliness and an extension in our thinking about minorities.

Suljettu osasto/Isolated ward

2007-09-23T08:02:00.000-07:00

Ikävää sulkea ovet foorumille, jonka tarkoitus on herättää keskustelua myös niiden parissa, joita ei vielä tunne. Shivanin keittiö on nyt suljettu osasto. Tiedän, että jotkut ihanat hullut lukevat tätä, siis puhukaa minulle suoraan tai hankkiutukaa minulle blogiystäviksi luomalla itsellenne omat sivut tänne. Voimme sopia kommentoinnista kutsumalla toisemme toistemme blogeihin. Haluan ja kaipaan palautetta, mutta en voi sallia rasistista materiaalia omalla saitillani edes kommenttiosastolla.

It's miserable to close doors to a forum, the meaning of which is to raise discussions also amongst those whom one doesn't yet know. Shivani's kitchen is now an isolated ward. I know some lovely crazy people out there reading my blog, so please talk to me directly or become my Blogger friends by creating your own pages here. We can agree to become each other's commentators by inviting one another. I do want - or actually crave - some feedback, but I can't allow racist material appearing on my site, not even in the Comments section.

Rasistisen vihapuheen linnakkeet

2007-09-22T09:11:00.000-07:00

Olen harkitsemassa blogini siirtämistä suojatummalle saitille. On masentavaa palata tänne ja löytää joka kerta kommenteista rasistista vihapuhetta pursuavia epärelevantteja purkauksia. Niiden kirjoittaja spämmää ihmisten blogeja sadoilla eri tunnuksilla. Saatuaan jostain porttikiellon yhdellä salanimellä hän luo aina uuden. Hänellä tuntuu olevan yhden miehen pyhä sota maamme "monikulttuurisuususkovaisia" vastaan. "Monikulttuurisuususkovainen" on hänelle kuka tahansa, joka on tekemisissä Suomessa asuvien maahanmuuttajien kanssa tai ilmaisee kiinnostusta Suomen ulkopuolisiin kulttuureihin. Ja hänellä on aikaa ja rahaa värkätä satoja blogeja, häiritä hänelle tuntemattomien ihmisten sivuja järjettömällä hysteriallaan, jonka edessä Freud olisi joutunut luomaan aivan toisen kaliiberin teorian. Kutsua tätä hysteriaa "akkamaiseksi" olisi suuri loukkaus maamme naisenemmistöä kohtaan.

Jokainen Seppo Lehdon Blogspotissa julkaisema "mielipidekirjoitus", joissa hän heittää scheissea nimeltä mainittujen ihmisten niskaan, on törkeästi näiden ihmisten kunniaa loukkaavaa ja antaisi aiheen viedä kunnianloukkaussyytteen oikeuteen. Lehto pelaa likaista peliä hyökkäämällä ihmisten kimppuun suoraan puskasta. Hänen lukutaitonsa ei riitä niiden blogien lukemiseen, joita hän "kommentoi", vaan hän vain käyttää toisten sivuja oman autistisen paskapuheensa levittämiseen.

Mietin vakavasti, kuinka tälle maalle käy seuraavina vuosikymmeninä. Monikulttuurisuus ja monikielisyys ei ole Suomessa "monikulttuurisuususkovaisten" tänne väen vängällä tuoma etninen piriste, vaan poliittis-taloudellinen välttämättömyys. Me asumme Euroopan umpisuolessa ja me tulemme kuolemaan nälkään ja sukupuuttoon, jos aiomme pitää "Suomen suomalaisilla". Kaikki tulevaisuuden menestys riippuu talouselämän monikulttuurisesta lukutaidosta ja poliittisten päättäjien tahdosta katsoa kohti tulevaisuutta, ei kohti mytologista menneisyyttä, jossa puukko puhui enemmän kuin kaikki sanat yhteensä.

Olen taipumassa ajattelemaan, että äänekäs rasistis-natsihenkinen sodankäynti on merkki ihmisen torjutusta olemuspuolesta, jonka juuret ovat aina seksuaaliset. Miksi siis natseilla ei nykymaailmassa koskaan käy flaksi naisten keskuudessa? Miksi natsit viihtyvät parhaiten poikaporukoissa? Ja miksi emme pysty suoralta kädeltä mainitsemaan tässäkään maassa yhtään naispuolista maahanmuuttajien vihaajaa, heteroa tai lesboa, joka tekisi vihastaan itselleen työtä vastaavan toimenkuvan?

Vihan, pelon ja ahdistuksen politiikka sulkee kaiken inhimillisen ulkopuolelleen, kuten voitte lukea Lehdon tälle sivustolle postittamista "kommenteista". Jos annamme tällaisten ihmisten meuhkata vapaasti keskuudessamme, jos kohautamme olkapäitämme ja lakaisemme heidän vihansa maton alle toivoen salaa, että he päätyisivät joku päivä suljetulle osastolle, se merkitsee vihreää korttia avoimelle muukalaisvihalle ja rasismille.

Counterpoints

2007-09-16T04:23:00.000-07:00

Today I'm miserable over the fact that after many years of dreaming, I haven't even yet reached the economic status of buying my own pianogrande. Or even the cheapest Russian piano available in local music stores, which would be enough to soothe my fiercest longings. Or even a used one from the Salvation Army store. But not an electric one - the bottom line goes there.

The sudden pain was caused, of course, by Edward Said, whom I'm reading again this weekend after some months' break. Edward the postcolonial theorist who makes perfect sense, and Edward the master pianist, who developed his methodological notion of contrapuntal reading while listening to Glenn Gould. Both men could be identified as masters of endless variations of a single theme.

The beginnings of contrapuntal reading could be traced from Said's dramatic biography. As a Palestinian exile in the US, his whole life was haunted by the idea of displacement. Said had no single home, but he had spent his childhood between Cairo, Jerusalem and his ancestral village in Palestine. New York was his most permanent home, and Columbia University the intellectual centre of his activities, but he never stopped writing as an exile. The benefit of this position was that it enabled Said to keep on resisting dominant patterns of thought, and dominant ways of reading a literary text. To read contrapuntally is not only to look at what went into the text but to learn to listen to its inner contradictions, and particularly silences. It is always more interesting what the text doesn't say than what it says. Here Said acknowledged indebtedness to French poststructuralist thought, particularly Foucault and Althusser. What was special to Said's understanding was the methodological rigor, his insistence that combining the intellectual energy of big poststructuralist theorists can produce a reading strategy - a strategy that can be applied in empirical studies. Said doesn't leave his students helpless - he always manages to offer ways of working in real life. Whether one agrees with his practical approach or not, at least within the realm of postcolonial theory one should notify that there is at least one iconic figure who was never hopelessly difficult. One can have the illusion of getting inside Said's head by doing some extra studies on his key informants (varying from Shakespeare, Kierkegaard, Gianbattista Vico, Gramsci, of course Marx and Engels, Frantz Fanon, Raymond Williams etc. etc.). The same cannot be said about the other two iconic postcolonial writers, Gayatri Spivak and Homi Bhabha. Not even swallowing a few university libraries helps to get you there.

Said's metaphor of "worldliness" explodes all attempts to form narrow academic ghettos, area studies or think-tanks. He means seriously that all students, disregarding their field, should have some basic knowledge of both Arabic poetry and the classical European novel. When I started reading Said in the 1990s I was overwhelmed and enthusiastic about what he promised in Culture and Imperialism (1993): it is indeed possible to read Jane Austen from a postcolonial perspective, and one can put William Butler Yeats, Faiz Ahmed Faiz and Aimé Césaire side by side and find common elements of resistance in their works. When working with Said, I remember promising myself that I'm never going to become a single issue or area specialist, that such a self-definition would be an eternal burden. I think I've kept the promise so far - my interests keep changing with the flow of time and through encounters with people.

In private life, I'm currently more interested in Said's literary theoretical texts rather than the highly politicized ones such as Orientalism. I find the literary critical pieces inspiring from the perspective of creative writing. As a wannabe writer of fiction, like most amateurs, I am stuck with hundreds of budding stories, which I always have the energy to work for the maximum time of two nights. What he writes about beginnings is truly soothing: the novel is an institutionalization of the human intent to begin. So one never knows which one of our many beginnings carries the jackpot. I believe that one day one of my budding beginnings will have the narrative force to run to its conclusion, that the best stories always write themselves through the body of the author.

PS: The image was downloaded from Salon Magazine's website. Please notify me if I've done wrong - I don't know if it is common property or not.

Vaaleanpunaiset munat

2007-09-13T23:35:00.000-07:00

Vietnamissa, ennen kuin kansalla oli varaa leipoa kakkuja, oli tapana juhlistaa lasten syntymää tarjoamalla koko kylän väelle keitettyjä kananmunia. Munat värjättiin vaaleansinisiksi tai -punaisiksi riippuen lapsen sukupuolesta. Eilen aloitin urani vapaaehtoisena suomen kielen opettajana ikääntyville maahanmuuttajanaisille. Toinen kursseistani alkoi kananmunajuhlilla.

Munan symboliikka on universaalia, siinä on jotain, mikä ylittää kulttuuriset detaljit. Me myös maalaamme munia, meillä on tuoreessa muistissa historia, jossa voita jatkettiin munahakkeluksella, yksi perinneruoistamme, karjalanpiirakka munavoilla, yhdistää riisin ja kananmunan. Mitä vastasyntyneen äidille on viety rotinoiksi, siinä on varmasti paljon yhteistä vietnamilaisten käytäntöjen kanssa.

Naisten ilo oli niin hersyvää, ettei minulla ollut varaa siinä tilanteessa laittaa kriittisen feministin silmälaseja päähäni ja kysyä, miksi tytön väri on kaikkialla vaaleanpunainen. Mitä pinkissä sitten on vikana, voisi kysyä vastakysymyksenä. Miksi ruotsalaiset miehet pukeutuvat mielellään pinkkiin kauluspaitaan siinä missä suomalaiset miestenvaatekauppiaat tietävät pinkkien paitojen päätyvän löytökoriin kuukaudessa? Onko pinkki muutakin kuin Barbie-maailmaa ja donitsien ylitsepursuavaa kuorrutusta? Tässä vaiheessa idolini Tori Amos varmaan kysyisi, mitä on pinkin alla (yksi hänen levyistään on nimeltään Under the Pink).

Pidän vaaleansinistä yhtä herkkänä värinä kuin vaaleanpunaista, liitän siihen samanlaiset unelmat, samanlaisen herkkyyden, viattomuuden ja koskemattomuuden kuin pinkkiin. Vaaleansinisessä ei ole tippaakaan äijäkulttuuria, se ei pullistele eikä näytä habaa.

Värit ovat värejä, jokaisen värin tehtävä on rikastuttaa tätä maailmaa, eikä mikään väri sinänsä voi olla ihmisen elämää rajoittava. Ongelman tuotamme me ihmiset, meillä on tapana koodata värimme suurilla merkityksillä, liittää niihin attribuutteja, jotka elävät omaa elämäänsä tässä sfäärissä, jota kulttuuriksi kutsutaan. Kun värit alkavat rajoittaa elämää esimerkiksi sukupuoleen liittyvien merkitysten kautta, silloin olemme menettäneet jotain ihmisyydestämme. Ongelma ei ole se, jos tyttövauva puetaan vaaleanpunaiseen potkupukuun, vaan se, jos tyttöyteen ei enää voi lukea myrkynvihreä-mustaraitaista asua.

Menipäs semioottiseksi, mutta menköön. Hauskaa oli ja naurettiin paljon, kaksostyttöjen kunniaksi, joista varmasti kasvaa upeita ja arvonsa tuntevia naiskansalaisia.