Hiio-hoi, joku ihana jossain lukee näitä sivuja! Sen kunniaksi kerron uusia kuulumisia. Viimeaikaisen Turkki-buumini lisäksi minua on purrut omituinen Karjala-kärpänen. Se alkoi latentisti jo viime kesänä, kun satuin lukemaan Eeva-Kaarina Arosen romaanin (2005, Teos, Helsinki) Maria Renforsin totuus, "ajoista, jolloin kosket jylisivät vapaina." Upea romaani naisesta, joka uskalsi rikkoa rajoja, ja perhokalastuksesta, jonka aistillisuutta en ollut koskaan aiemmin ymmärtänyt lainkaan...
Olen tyttö, joka koko kriittisen kasvuikänsä kasvoi länteen päin. Siksi viime kesänä, ennen Ahosen romaaniin tutustumista, Vienan Karjala ei sanonut minulle paljoa. Olin kuullut lähinnä Kostamuksen 80-luvun rakennusprojektista. Ahosen johdattelemana päädyin kuhmolaisen Juminkeko-säätiön webbisivuille, jossa aukeni uusi ulottuvuus itään: Vienan Karjalan runokylät.
Innostuin Karjalasta uudelleen keväällä, kun tutustuin Tampereella tilapäisesti asustavaan petroskoilaiseen tutkijakollegaan. Hän kutsui minut "Petrozavodskiin" ja minulla kesti pari päivää selvittää, mistä kaupungista oikeastaan oli kyse. Kuvitteellinen kaupunki Karjalassa? Kun lopulta ymmärsin, mistä oli kyse, meille kaikille tutusta Petroskoista, innostuin kovasti paikasta ja sen hengestä. Tampereen kokoinen kaupunki Äänisen rannalla, jossa on vahva vaihtoehtokulttuurinen skene. Taiteilijoita, kirjailijoita, runoilijoita, paljon uutta ja ihmeellistä, johon en ollut koskaan ehtinyt tutustua...
Kutsuin itseni Petroskoihin kylään lähiaikoina. Katselin ja kuulostelin, kyselin Venäjää paremmin tuntevilta ystäviltäni vinkkejä. Matkustaminen sinne omavaraisesti Pietarin kautta tuntui vaivalloiselta kahden lapsen kanssa. Ajattelin, että se voisi olla itsenäinen projektini ensi syksynä. Sen sijaan muistelin viime kesän kuvitteellisia matkojani Vienaan ja päätin, sinne matkustaisimme tulevana kesänä...
Ja nyt, olemme tosiaan lähdössä. Ensi kuussa, Jyskyjärvelle, Kalevaalaan, Paanajärvelle...
Runosuoni tukossa tämän takia. Kerrankin positiivisesti. Minun ei tarvitse kirjoittaa runoja, koska Viena elää minussa, kaikki sen kuut, kaikki kulkukissat ja kalmismaat.
Ehkä syksyllä myös Petroskoihin Faces-festivaaleille?
Kaverit, ilmoittautukaa messiin, jos vielä mahtuu...
www.vienankarjala.net
www.juminkeko.fi
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment