Vietnamissa, ennen kuin kansalla oli varaa leipoa kakkuja, oli tapana juhlistaa lasten syntymää tarjoamalla koko kylän väelle keitettyjä kananmunia. Munat värjättiin vaaleansinisiksi tai -punaisiksi riippuen lapsen sukupuolesta. Eilen aloitin urani vapaaehtoisena suomen kielen opettajana ikääntyville maahanmuuttajanaisille. Toinen kursseistani alkoi kananmunajuhlilla.
Munan symboliikka on universaalia, siinä on jotain, mikä ylittää kulttuuriset detaljit. Me myös maalaamme munia, meillä on tuoreessa muistissa historia, jossa voita jatkettiin munahakkeluksella, yksi perinneruoistamme, karjalanpiirakka munavoilla, yhdistää riisin ja kananmunan. Mitä vastasyntyneen äidille on viety rotinoiksi, siinä on varmasti paljon yhteistä vietnamilaisten käytäntöjen kanssa.
Naisten ilo oli niin hersyvää, ettei minulla ollut varaa siinä tilanteessa laittaa kriittisen feministin silmälaseja päähäni ja kysyä, miksi tytön väri on kaikkialla vaaleanpunainen. Mitä pinkissä sitten on vikana, voisi kysyä vastakysymyksenä. Miksi ruotsalaiset miehet pukeutuvat mielellään pinkkiin kauluspaitaan siinä missä suomalaiset miestenvaatekauppiaat tietävät pinkkien paitojen päätyvän löytökoriin kuukaudessa? Onko pinkki muutakin kuin Barbie-maailmaa ja donitsien ylitsepursuavaa kuorrutusta? Tässä vaiheessa idolini Tori Amos varmaan kysyisi, mitä on pinkin alla (yksi hänen levyistään on nimeltään Under the Pink).
Pidän vaaleansinistä yhtä herkkänä värinä kuin vaaleanpunaista, liitän siihen samanlaiset unelmat, samanlaisen herkkyyden, viattomuuden ja koskemattomuuden kuin pinkkiin. Vaaleansinisessä ei ole tippaakaan äijäkulttuuria, se ei pullistele eikä näytä habaa.
Värit ovat värejä, jokaisen värin tehtävä on rikastuttaa tätä maailmaa, eikä mikään väri sinänsä voi olla ihmisen elämää rajoittava. Ongelman tuotamme me ihmiset, meillä on tapana koodata värimme suurilla merkityksillä, liittää niihin attribuutteja, jotka elävät omaa elämäänsä tässä sfäärissä, jota kulttuuriksi kutsutaan. Kun värit alkavat rajoittaa elämää esimerkiksi sukupuoleen liittyvien merkitysten kautta, silloin olemme menettäneet jotain ihmisyydestämme. Ongelma ei ole se, jos tyttövauva puetaan vaaleanpunaiseen potkupukuun, vaan se, jos tyttöyteen ei enää voi lukea myrkynvihreä-mustaraitaista asua.
Menipäs semioottiseksi, mutta menköön. Hauskaa oli ja naurettiin paljon, kaksostyttöjen kunniaksi, joista varmasti kasvaa upeita ja arvonsa tuntevia naiskansalaisia.
Värit ovat värejä, jokaisen värin tehtävä on rikastuttaa tätä maailmaa, eikä mikään väri sinänsä voi olla ihmisen elämää rajoittava. Ongelman tuotamme me ihmiset, meillä on tapana koodata värimme suurilla merkityksillä, liittää niihin attribuutteja, jotka elävät omaa elämäänsä tässä sfäärissä, jota kulttuuriksi kutsutaan. Kun värit alkavat rajoittaa elämää esimerkiksi sukupuoleen liittyvien merkitysten kautta, silloin olemme menettäneet jotain ihmisyydestämme. Ongelma ei ole se, jos tyttövauva puetaan vaaleanpunaiseen potkupukuun, vaan se, jos tyttöyteen ei enää voi lukea myrkynvihreä-mustaraitaista asua.
Menipäs semioottiseksi, mutta menköön. Hauskaa oli ja naurettiin paljon, kaksostyttöjen kunniaksi, joista varmasti kasvaa upeita ja arvonsa tuntevia naiskansalaisia.
2 comments:
Naiskansalaiset eri puolilla maailmaa yhtykää taistoon ympärileikkausrikollisia vastaan
KRP,Valtionsyyttäjä Mika Illman tyytyvät vain ihmettelemään
.. vaikka syytä olisi toimia päättäväisesti keskuuteemme päästettyjä ihmisoikeusrikollisia vastaan mm. Ruandan kansanmurhaajaneekeri (pappi) mikä havaittiin keskuudessamme. - Jopa Ruotsissa on havahduttu vastaavaan ongelmaan.
Kavkaz.fi sivulle on tulossa lähiaikoina päivityksiä. Sinne on uudestaan aktivoitu mm. keskustelupalsta. Aiempi hakkeroitiin 2006 kesäkuussa.
Mm. Youtube:lla ja Google.pages com:lla on ja tulee jatkossa lisää mielipiteitä joille on kysyntää
Karjala takaisin terveisin kansakunnallinen ihmisoikeusaktivisti ymprärileikkaus- ja sharirikollisten karkottamisen puolesta
Seppo Lehto Tampere
Isänmaan asiamies
Kiitämme Esko Rantasta oivasta artikkelistaan 45-vuotissyntymäpäiväni ja Karjalan palautuksen puolesta puheenvuorona
http://www.talouselama.fi/doc.do?f_id=1220755
Karjala? Vain puoli euroa neliöltä!
[Esko Rantanen 6.9.2007]
Venäläiset miettivät 1990-luvun alun rahapulassaan, paljonko Suomelta kehtaa pyytää Karjalasta. Lehtitietojen mukaan venäläiset arvioivat Karjalan arvon 15 miljardiksi dollariksi, mikä inflaation vaikutuksen sivuuttaen nykykurssein on 12 miljardia euroa. Tämä on suunnilleen yhtä paljon kuin valtion tuloverotuotot ensi vuoden budjetissa. Nokian kassa ei ole paljon pienempi.
15 miljardia dollaria ei vaikuta korkealta hinnalta. Mutta 1990-luvun alussa Karjala oli rappiolla. Se olisi pitänyt jälleenrakentaa, mikä olisi maksanut paljon rahaa.
Kauppatieteiden maisteri Veikko Saksi julkaisi kaksi vuotta sitten kirjan Karjalan palautus. Saksi laski, että palautettuun Karjalaan olisi nyt investoitava 30 miljardia euroa. Mutta investoinnin sivuvaikutuksena työttömyys Suomesta häviäisi. Verohyödyt olisivat puolet vaadittavista investoinneista.
Keskustelu Karjalan palautuksesta Suomessa käy kiivaasti 63 vuotta sen jälkeen, kun suomalaisjoukot vetäytyivät Karjalasta, kuulemma torjuntavoiton jälkeen.
Juuri nyt Suomen valtiolla olisi ehkä kanttia taloudellisesti ostaa vaikka Karjala takaisin. Mutta Venäjä ei tarjoa sitä eikä tarjonnut 15 vuotta sittenkään. Presidentti Boris Jeltsinin neuvonantajana työskennelleen Andrei Fjodorovin mukaan venäläiset ja suomalaiset kyllä "keskustelivat" asiasta.
Ja oikeastaan, olisiko 15 miljardia ollut edes halpa hinta?
Vuonna 1867 Venäjä myi Alaskan Yhdysvalloille 7,2 miljoonalla dollarilla. Hinta oli ainoastaan 10 senttiä hehtaarilta. Neliömetrihinta Alaskasta olisi vain yksi tuhannesosa (Yhdysvaltain) senttiä.
On tietysti selvä, että kaikkia vanhoja todellisia ja kuviteltuja kauppahintoja pitäisi inflaatiokorjata nykyrahaksi. Vanhat kauppahinnat ovat nykyrahassa luonnollisesti kalliimmat.
Luovutetun Karjalan pinta-ala oli 27 000 neliökilometriä. Sen perusteella laskien Karjalan neliöhinnaksi tulee puolisen euroa.
Suomessa raakamaa Uudellamaalla maksaa 1,3 euroa neliöltä kaava-alueen ulkopuolella. Tieto perustuu yli kahden hehtaarin alueista tehtyihin maakauppoihin vuosina 1985-2004.
Venäjän länsiraja on tuhat vuotta siirtynyt aina vain lännemmäksi.
Vaikka Boris Jeltsin olisi tarjonnutkin virallisesti Karjalaa Suomelle 1990-luvun alussa, Suomen talous sattui juuri silloin olemaan täysin kuralla. Niissä oloissa ei kukaan vastuullinen johtaja olisi ottanut 15 miljardin dollarin velkaa. Ei siihen tarkoitukseen myöskään mikään kansainvälinen pankki olisi myöntänyt lainaa. Elettiin niitä aikoja, kun Suomen valtio oli vaarassa joutua Kansainvälisen valuuttarahaston holhoukseen.
Jos kuitenkin Suomi olisi saanut tarjouksen ja jos tarvittava kauppahinta olisi jostakin löytynyt, Karjala olisi nyt meillä. Venäjän puutullit eivät häiritsisi ja puuta riittäisi tehtaille väljemmin. 300 000 venäläistä tekisi tietysti yritteliäänä kauppakansana kovaa bisnestä ja kasvattaisi Suomen bruttokansantuotetta ja vahvistaisi heikkoa palvelusektoria.
Laatokka olisi puhdistettu ja jylhiä rantoja asuttaisivat myös suomalaiset. Viipuri olisi nätisti entistetty vanha suomalainen kauppakaupunki, joka olisi suosittu turistikohde.
Kipua sydämessä
Karjalan palauttaminen on suomalaisen psyyken yksi suurimpia tunnekysymyksiä. Keskustelu jatkuu, ja historian tutkijoilla on vielä tekemistä arvoituksen parissa.
Se on selvää, että nykyinen keskustelu, missä presidentti Mauno Koivisto ja ulkoministeri Paavo Väyrynen ovat tulleet leimatuksi maanpettureiksi, on päivänpolitiikkaa. Vallasta osattomiksi jääneet sivustakatsojat saavat purkaa turhautumiaan nyt, kun itsesensuuri tai muukaan sensuuri eivät enää sitä estä.
Yli 400 000 karjalaista menetti sodassa kotinsa. Menetyksen trauma on ankara eikä se häviä sataan vuoteen. Toiveet Karjalan palauttamisesta elävät sitkeästi.
Mutta kuinka moni uskoo, että edes karjalaista syntyperää oleva Matti Vanhanen unissaankaan miettii Karjalan takaisinostamista tai edes neuvotteluja palautusmahdollisuudesta? Venäläinen kansallismielisyys on voimissaan vahvemmin kuin koskaan.
Historiallisesti ajatellen toiveikkuus menetettyjen alueiden palauttamisesta on epärealistista. Suomea puhuvat kansat ovat menettäneet maata slaaveille tuhat vuotta. Kun mennään tarpeeksi kauas ajassa taaksepäin, suomalaiset voisivat vaatia takaisin Inkerinmaatakin, jonne Pietari Suuri perusti Pietarin kaupungin 1703.
Näistä maista venäläiset ovat kahinoineet suomalaisten ja ruotsalaisten kanssa satoja vuosia. Itsenäisen Suomen jakso tässä tuhannen vuoden pitkässä linjassa on vain 90 vuotta. Tuhannen vuoden trendinä Venäjän länsiraja on siirtynyt aina vain lännemmäksi. Olihan se vuosina 1809-1917 Tornionjoella.
Aiemmin verkkopalvelussa
Rupla jyrähtää, Mökki-Karjala vikisee (16.7.2007)
Karjalan puolesta (7.4.2005)
Karjala takaisin (10.12.1999)
Keskustelu
Olisiko Karjalan ostaminen ollut Suomelle taloudellisesti järkevää? Osallistu keskusteluun!
Post a Comment