Aloitin aamuni tänään lukemalla Anna-lehteä ja jostain syystä poimin sieltä irtonaisen lauseen, joka nostatti karvani pystyyn. Saara Kesävuoren jatkiksesta "Liian kaunis mies":
"Kun mies joogatunnin päätteeksi avasi hopeanvärisellä nauhalla sidotut hiuksensa ja ravisteli mustaa kiharaputoustaan, Kaarina tunsi olonsa ennen kokemattomalla tavalla heikoksi."
Poor Kaarina. Lauseesta voi jo ennustaa, ettei tässä hyvin käy. En tiedä, onko kyseessä Harlekiini-parodia, vai onko kirjailija tosissaan. Ilmeisesti Anna maksaa suht' hyvin jatkiksesta ja lukija saa mitä tilaa. Tällä lähdettiin liikkeelle ja sitten iltapäivällä kirjamessuilla kuuntelin Taija Tuomisen lukevan otteita Tuomas Kyrön romaanista 700 grammaa (kirjailijan haastattelussa). Koin voimistuvani tästä:
"Upein hetki sitten prinsessakauden on se, kun nainen lakkaa kuvittelemasta olevansa prinsessa ja hyväksyy paikkansa muiden naisten ketjussa , ymmärtää että jokainen mummu oli kerran tyttö, kulkee siellä seassa ja jatkumossa, ei elä miehelleen tai miehille, ei maskeeraa omaa minäänsä piiloon vaan tulee petolinnunperseenä kaikkien eteen ja seisoo ylväänä huutomerkkinä: kuka uskaltaa näyttää Alice Wuornokselta, uskallattekos penelopecruzit?"
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment