Chavs

Olen jäänyt koukkuun Martina&Esko-tositeeveeshow'hun. Siinä seurataan kohuparin vauvan odotusta. Sarja keskittyy lähinnä Martinan ja Eskon ulkonäköön ja lifestylen esittelyyn. Martina ja Esko tarvitsevat rahaa, show tuo heille fyffet Dolce&Gabbanan lastenvaunujen hankintaan ja muutamaan botox-hoitoon parin virallisen bestiksen, Tiina Jylhän klinikalla.

Martina ja Esko toivon mukaan tuntevat luissaan, kuinka heille nauretaan. Nauretaan ylemmyydentuntoisesti, takakireästi ja pahansuovasti. Tähän verrattuna esim. taannoinen McCoys-tositeeveeohjelma oli sympaattinen. Andyn ja Angelan elämää ihmeteltiin, mutta koska he eivät ole runsaalla huumeidenkäytölläkään saaneet aivojaan kokonaan liuotettua, he keräsivät sympatiapisteitä. Martinaa ja Eskoa on vaikeaa sympata. He ovat omahyväisiä paskiaisia, täysin itseriittoisia itse tehdyssä kuplassaan. Kummallakaan ei ole pätkääkään itseironiaa. He uskovat täysillä luomaansa tuotteeseen.

Ehkä Martina ja Esko edustavat minulle chavs-ilmiötä. "Chavs" tarkoittaa työväenluokkaista nuorisoa, joilla on rankka tausta ja joka hankkii itselleen keinolla millä hyvänsä uusimmat merkkikuteet. Muutama vuosi sitten kuuminta hottia olivat burberry-kuviot, nyt halutaan urheilullisempia merkkejä. "Chavit" rakastavat blingblingiä. He huutavat ja kiroilevat, hankkivat toisilleen lähestymiskieltoja, ja samalla toivovat nousevansa luokkastatuksessa suoraan kaupungin vuokrataloilta Poshin ja Becksin bestiksiksi.

Martina ja Esko nimesivät lapsensa jo kohdussa Victoriaksi. Oikeastaan en haluaisi dissata heidän perhe-elämäänsä enempää, vaan ymmärtää, miksi meillä täällä Suomessa monistuvat kaikki Britannian ilmiöt muutaman vuoden viiveellä. Jos pariskunta on vielä kymmenen vuoden päästä yhdessä ja kasvattavat lastaan kaikessa rauhassa lööppijulkisuuden ulkopuolella, silloin olen ollut väärässä. Ehkä he tarvitsivat vain ne Dolce&Gabbanan vaunut.