Thursday, 23 August 2007

What is passion?

In the Aristotelian rhetorics, passion equals to pathos, a mode of speaking opposed to ethos and logos. Speaking passionately, raising feelings. Listening to a lecture this week, I was suddenly asked how I understand passion, and the question struck me truly.

Passion is not simply knowledge or feeling, it's a way of being in this world wholeheartedly, deeply. I think people of all cultures, walks of life and temperaments can be passionate, their ways of expressing passions just differs. There are shy and quiet Pasionarias, and there are those who talk for hours foam coming from their mouths. There are passionate lovers and passionate miniature railway collectors, passionate gardeners and passionate militarists - what matters is the degree of devotion to one's passion: the long hours devoted to cultivation, the risks, the obstacles, the small pleasures, the sweetness of success after hard work and struggle.

Passion is mostly about faith, and quite much about spirit. It means trusting in the constant emergence of life, walking barefoot and admiring the weakest buds, talking equally to people and flowers, the visible and the invisible. A passionate person is sensitive to the fact that our everyday life consists of endless choices, and that small choices may matter more than big ones. When we breathe well and stop to think for a second before saying possibly catastrophical things, then we are walking on the path of passion. When we are able to focus on the essentials in our lives, when we feel our day hasn't been wasted, but we have done something to build on for tomorrow, then it's probably been a passionate day. And the wonder of waking up to the sound of fairy tinkles in our ears, that's even better.

The Persian poet Rumi's slogan was: "To hear the song of the reed, everything you have ever known must be left behind." These words are my wallpaper, the kind of phrase that translates to me every day in a different way. In relationships it means that you can't build lasting love without having courage to let go of past affairs - and we cannot expect to enter love with too many pieces of unclaimed luggage. In writing and other creative work passion means that every day is a promise, and the reed orchestra plays within only if we allow the unexpected to call in. I don't know much about other arenas, as my biggest passion seems to be writing with love, but my idea of devotion is crystallized in the figure of the swirling dervish: endless circles in the worship of the Beloved.

When the lecturer asked me about passion, all I could answer at that moment was that I understand passion not only as neverending talk but the ability to sometimes remain silent, and the skill to make this busy world quiet down, when necessary. Most people would argue that silencing people is totalitarian, and the end of politics, but I think the most political thing one can do nowadays is to calm oneself and others down, to make us stop running, buying things we don't need, getting hyped in the media, drunk by our own power, uninterested in the powers of others.

Being silent together with others is the biggest intimacy one can think of, the greatest honour you can give to the ones you love. And then, after silence, let's play some music that lifts us up.

2 comments:

Järjestyksenvalvoja - tiukka ja asiallinen said...

Saako nauraa;)?

Suomi suomalaisille ja somalit Somaliaan teemaksi sinullekin;)?

Järjestyksenvalvoja - tiukka ja asiallinen said...

Suur-Suomi r.y:n pj. Seppo Lehto kysyy: Koskahan EU:ssa saatetaan vastuuseen neuvostovalheita ylläpitäneet ja neuvostomiehitystä tukeneet valtioneuvoston jäsenet ja entisetkin valtionpäämiehet kuten ex-presidentti Mauno Koivisto?

Jeltsinin Venäjä laski salaa hinnan Karjalalle

Julkaistu: 1:21

Mika Parkkonen

helsingin sanomat
Jeltsinin Venäjä laski salaa hinnan Karjalalle
Boris Jeltsin

Venäjä laski Boris Jeltsinin presidenttikaudella hinnan Suomelta anastamalleen siivulle Karjalaa.

Hinta laskettiin myös Kuriilien saarille. Laskelmat tehtiin aivan vuoden 1992 alussa. Niistä kertoi Venäjän ulko- ja turvallisuuspoliittisen neuvoston johtaja Andrei Fjodorov Argumenty i Fakty –lehden kolumnissa viime tiistaina.

Talousasiantuntijat pitivät mahdollisena saada Suomelta Karjalasta jopa 15 miljardia dollaria, mitä pidettiin erittäin korkeana hintana. Nykyrahassa summa vastaa vajaata 13,5 miljardia euroa, mikä olisi vajaa kolmannes Suomen ensi vuoden budjetista.

Kuriilien hinta kohosi vieläkin korkeammalle, 20–25 miljardiin dollariin.

Laskelmat tehtiin aikana, jolloin Venäjän poliittinen ja taloudellinen kriisi velloi pahimmillaan. Neuvostoliitto oli hajonnut edellisenä vuonna ja jättänyt Venäjän syvään hajaannuksen tilaan.

Fjodorov itse toimi kommunistivallan lopulla varaulkoministerinä ja lyhyen aikaa jopa Neuvostoliiton pääministerinä. Vuodesta 1991 alkaen hän työskenteli varapresidentti Aleksandr Rutskoin ulkopoliittisena neuvonantajana.

Kolumnissaan Fjodorov kuvaa Venäjän talouden tilaa ja sisäisten ongelmien määrää katastrofaaliseksi Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen.

"Nimenomaan silloin hallituksen sisällä ja Venäjän presidentti B. Jeltsinin lähipiirissä alkoi salainen sisäinen keskustelu. Puheet etenivät siten, kuinka voisi äärimmäisessä tapauksessa käyttää 'territoriaalista resurssia' Venäjän budjetin täydentämiseksi. Puhuttiin Japanista, Suomesta ja Kiinasta", Fjodorov kirjoittaa.

Mahdollisuuksia punnittaessa hallituksen sisäpiirissä muodostettiin epävirallinen lista Venäjän osien myymisen puoltavista ja sitä vastaan puhuvista seikoista. Myymisen puolesta puhui muun muassa se, että siten niiden alueella voisi alkaa uusi teknologian ja teollistumisen aikakausi.

Asiantuntijat katsoivat myös, että Venäjän haltuunsa ottamien alueiden myyminen toimisi maailmalle osoituksena "uudesta demokraattisesta Venäjästä".

Kaikki nämä suunnitelmat jäivät kuitenkin paperille. Hajoamistilassa olleen maan johto päätteli, että Venäjän osien myyminen länsimaille olisi liian vaarallinen kokeilu.

"Täytyy muistaa se, että niinä vuosina oli syntynyt sellaisia organisaatioita, tyyppiä 'ProKarelia' tai 'Suur-Suomi', jotka avoimesti puhuvat siitä, että Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys on keino painostaa Venäjää", Fjodorov tiivistää.

Fjodorovin kirjoitus asettaa Suomessa viime viikot velloneen Karjala-keskustelun uuteen valoon. Se käynnistyi, kun Kainuun Sanomat uutisoi Suomen poliittisen johdon saaneen viestejä Venäjän presidentin hallinnolta vuoden 1991 lopulla, ja toisen kerran tammikuun lopussa 1992.

Presidentti Mauno Koivisto kertoi Helsingin Sanomissa puolitoista viikkoa sitten, ettei Venäjä tarjonnut Karjalaa takaisin hänen presidenttikaudellaan. Suomessa ei myöskään laskettu Karjalalle sopivaa kauppahintaa.