Taiteilijoiden ja apurahatutkijoiden sosiaaliturvaan ja verotukseen on tulossa parannuksia, vihdoinkin. Uusi verovapauden katto tulee olemaan 25 000 euroa (HS 30.11.2007). Se on iso raha se, onnea vaan kaikille, jotka onnistuvat keräämään moisen taxfree-potin. Suurin osa freelancereistä tulee toimeen paljon pienemmällä summalla. Veroalennus tuskin lämmittää, jos saa vain hajanaisia toimintatonttuja vuodessa.
Olen itse sinnitellyt pienellä apurahalla puolisen vuotta. Tästä näkökulmasta pidin koomisena eilistä Älä osta mitään-päivää (ÄOM), sillä suurelle kansanosalle näitä päiviä kertyy taatusti enemmän kuin kerran vuodessa. Perheessäni on normaalia, että ainakin kaksi viikkoa kuusta kuluu ilman käteistä - ja silloin on katastrofaalista, jos lapsi pyytää kymmenen euroa partioleiriä varten. Kahviakin oppii juomaan ilman maitoa. Tulee iloiseksi siitä, että on palkkatyöaikoina hamstrannut erilaisia terveysvaikutteisia teelaatuja. Vessapaperia pitää silti aina olla. Länsimainen elämäntapa kristallisoituu siihen. On vaikea ajatella pyyhkivänsä ilmaisjakelulehteen, esimerkiksi LIDL:in mainokset ovat tarkoitukseen aivan liian liukkaita. Olen kuullut, että Afganistanissa käytetään pyllyn pyyhkimiseen kiviä.
Olen osallistunut, rahakkaana tai ilman rahaa, ÄOM-päivään jo monena vuonna tavalla tai toisella. Kannatan lämpimästi aktivistien halua nostaa päivittäinen kulutus debatin aiheeksi. Silti hankkeessa on jotain sinisilmäisen naiivia. Mittasuhteet unohtuvat helposti, jos lähin piiri koostuu toisista maailmankauppalaisista ja luomuruokapiiriläisistä. Hehän ovat tulevaisuuden vaikuttajia, ostovoimaista eliittiä, joka pystyy jo opiskelijabudjetistaan maksamaan neljä euroa spelttileivästä. Ikävä kyllä, ÄOM:stä tietoisia ovat vain ne ihmiset, jotka pohtivat kulutustaan päivittäin muutenkin. Todellinen ÄOM järjestettäisiin idioottiparkkien sisääntuloauloissa, ja se olisi muodoltaan jotain muuta kuin tietoiskunomaista. Mitä erikoista metrin levyisiin kärryihin saakaan mahtumaan. Pieni yhteisötaiteilija minussa nostaa ärhäkkää päätään...
Hesarin Nyt-liitteessä oli eilen hyvä juttu Suomen uudesta luokkajaosta. Toimittaja Katja Martelius tapasi viisi kansalaista eri tuloluokista, jotka ovat ehkä tavallisen epätavallisia luokkansa edustajia. Viitosluokkaan, eli alle 800 euroa kuussa nettoaviin, kuuluu suomalaisista 18,9 prosenttia, ykkösluokkaan eli yli 7000 euroa ansaitseviin vain noin prosentti. Viitosilla ja nelosilla on vaikeuksia elää normaalisosiaalista elämää, tavata ihmisiä kodin ulkopuolella ja kustantaa lapsilleen harrastuksia. Omassa lapsuudessani 70-80-luvuilla en muista kenenkään kaverin kokeneen tällaista syrjäytymistä.
Monille meistä rahakas päivä pitkän paaston jälkeen on todellinen siunaus. Voi käydä riettaasti kahvilla tai jopa lounaalla. Voi ostaa kolme litraa maitoa ja uudet sukkahousut. Tämän vuoksi liittäisin ÄOM-kampanjaan ekologisuuden lisäksi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden viestin: monille meistä todellista iloa voisi tuottaa Tasajako-päivä, jolloin ykköset luopuisivat päivän ansioistaan viitosten hyväksi.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment