Sunday, 16 September 2007

Counterpoints

Today I'm miserable over the fact that after many years of dreaming, I haven't even yet reached the economic status of buying my own pianogrande. Or even the cheapest Russian piano available in local music stores, which would be enough to soothe my fiercest longings. Or even a used one from the Salvation Army store. But not an electric one - the bottom line goes there.

The sudden pain was caused, of course, by Edward Said, whom I'm reading again this weekend after some months' break. Edward the postcolonial theorist who makes perfect sense, and Edward the master pianist, who developed his methodological notion of contrapuntal reading while listening to Glenn Gould. Both men could be identified as masters of endless variations of a single theme.

The beginnings of contrapuntal reading could be traced from Said's dramatic biography. As a Palestinian exile in the US, his whole life was haunted by the idea of displacement. Said had no single home, but he had spent his childhood between Cairo, Jerusalem and his ancestral village in Palestine. New York was his most permanent home, and Columbia University the intellectual centre of his activities, but he never stopped writing as an exile. The benefit of this position was that it enabled Said to keep on resisting dominant patterns of thought, and dominant ways of reading a literary text. To read contrapuntally is not only to look at what went into the text but to learn to listen to its inner contradictions, and particularly silences. It is always more interesting what the text doesn't say than what it says. Here Said acknowledged indebtedness to French poststructuralist thought, particularly Foucault and Althusser. What was special to Said's understanding was the methodological rigor, his insistence that combining the intellectual energy of big poststructuralist theorists can produce a reading strategy - a strategy that can be applied in empirical studies. Said doesn't leave his students helpless - he always manages to offer ways of working in real life. Whether one agrees with his practical approach or not, at least within the realm of postcolonial theory one should notify that there is at least one iconic figure who was never hopelessly difficult. One can have the illusion of getting inside Said's head by doing some extra studies on his key informants (varying from Shakespeare, Kierkegaard, Gianbattista Vico, Gramsci, of course Marx and Engels, Frantz Fanon, Raymond Williams etc. etc.). The same cannot be said about the other two iconic postcolonial writers, Gayatri Spivak and Homi Bhabha. Not even swallowing a few university libraries helps to get you there.

Said's metaphor of "worldliness" explodes all attempts to form narrow academic ghettos, area studies or think-tanks. He means seriously that all students, disregarding their field, should have some basic knowledge of both Arabic poetry and the classical European novel. When I started reading Said in the 1990s I was overwhelmed and enthusiastic about what he promised in Culture and Imperialism (1993): it is indeed possible to read Jane Austen from a postcolonial perspective, and one can put William Butler Yeats, Faiz Ahmed Faiz and Aimé Césaire side by side and find common elements of resistance in their works. When working with Said, I remember promising myself that I'm never going to become a single issue or area specialist, that such a self-definition would be an eternal burden. I think I've kept the promise so far - my interests keep changing with the flow of time and through encounters with people.

In private life, I'm currently more interested in Said's literary theoretical texts rather than the highly politicized ones such as Orientalism. I find the literary critical pieces inspiring from the perspective of creative writing. As a wannabe writer of fiction, like most amateurs, I am stuck with hundreds of budding stories, which I always have the energy to work for the maximum time of two nights. What he writes about beginnings is truly soothing: the novel is an institutionalization of the human intent to begin. So one never knows which one of our many beginnings carries the jackpot. I believe that one day one of my budding beginnings will have the narrative force to run to its conclusion, that the best stories always write themselves through the body of the author.

PS: The image was downloaded from Salon Magazine's website. Please notify me if I've done wrong - I don't know if it is common property or not.

4 comments:

Sananvapaus viimeinen linnakkeemme said...

Maahanmuuttajien selkeästi suuremman rikollisuuden on havainnut moni muukin joutuessaan joko uhriksi tai kuten Petteri Järvinen

http://www.talouselama.fi/docview.do?f_id=1224641

Säästäkää edes suvivirsi
[Petteri Järvinen 14.9.2007]


Jouduin keväällä asioimaan toistuvasti Helsingin käräjäoikeudessa. Aulassa on iso taulu, johon heijastetaan päivän juttujen osapuolten nimet. Jo muutaman päivän jälkeen huomioni kiinnittyi listan vierasperäisiin nimiin.

Yksinkertaisen ja täysin epätieteellisen arvioni mukaan ainakin neljäsosa rikosjuttujen asianosaisista oli nimestä päätellen ulkomaalaisia. Erityisesti pisti silmään, että lähes joka päivä listalla esiintyi vähintään yksi Muhammed.

Suomen väestöstä ulkomaalaisia on noin kaksi prosenttia; pääkaupunkiseudulla luku lienee jonkin verran korkeampi. Silti heidän osuutensa rikosjutuista on suhteettoman suuri.

Maahanmuuttajien rikokset ovat asia, josta ei mielellään puhuta julkisuudessa.

Kun Timo Harakka kysyi keväällä Pressiklubi-ohjelmassa vierailleelta Ylen toimittajalta, mistä aiheesta tämä ei suostuisi tekemään juttua, toimittaja mainitsi juuri maahanmuuttajien tekemät rikokset. Hän ei halunnut tehdä juttua, joka vahvistaisi ennakkoluuloja.

Ilmeisesti leimaamisen pelosta johtuen maahanmuuttajien asioita on vaikea käsitellä puolueettomasti. Yleisesti hyväksyttyä on vain täydellinen suvaitsevaisuus. Kukaan ei halua kritisoida mitään, jottei tulisi leimatuksi rasistiksi.

Rasismi-korttiin vetoavat hanakasti myös maahanmuuttajat itse. Kaikki vaikeudet, silloinkin kun niillä ei ole mitään tekemistä oman taustan kanssa, pannaan mieluusti rasismin syyksi.

Kun perinteinen media vaikenee, paineet purkautuvat nimettömissä nettikeskusteluissa. Siellä meno äityy välillä niin villiksi, että ainakin valtionsyyttäjä Mika Illman on huolestunut asiasta. Hän penäsi keväällä pakollista valvontaa nettikeskusteluille ja vaati nostamaan ahkerammin syytteitä rasistisista rikoksista.

Meillä on oikeus vaatia, että tulijat kunnioittavat lakejamme ja arvojamme.

Me suomalaiset olemme aina eläneet syrjässä ja kosketus vieraisiin kulttuureihin on ollut vähäistä. Se selittää kuitenkin vain osan maahanmuuttajia kohtaan tunnetuista epäluuloista.

Kylmää, pimeää, vaikea kieli

Vaikean kielen lisäksi Suomi on niin pimeä ja kylmä, että jopa suomalaisen on vaikea sopeutua tänne.

Ruotsin, Ranskan ja Hollannin tilanne ja historia on toinen, eikä maahanmuuttajien sopeutuminen sielläkään ole sujunut kivuttomasti. Globaali talous ja matkustamisen vapaus ovat muuttuneet nopeammin kuin ihmisten arvot ja asenteet.

On kohtuutonta syyllistää sen perusteella pelkkää kantaväestöä.

Useimmat suomalaiset hyväksyvät turvapaikanhakijat, mutta suhtautuvat torjuvasti Eurooppaan pyrkiviin elintasopakolaisiin.

Ei ole kauan siitä, kun suomalaiset itse lähtivät Ruotsiin työn ja parempien palkkojen perässä. Eikä sopeutuminen sielläkään ollut helppoa vaikka rotu, kulttuuri ja ilmasto olivat lähes samat, ja moni osasi vähän kieltäkin lähtiessään.

Kauhistelemme, miten tämän päivän pakolaiset saattavat lähettää Suomeen jopa lapsia ilman vanhempiaan. Sodan aikana suomalaiset tekivät samoin. Silloin katsottiin, että lasten oli päästävä turvaan sodan jaloista, vaikka se tiesikin perheiden hajoamista.

Sata vuotta sitten moni lähti etsimään onneaan rapakon taakse. Valtaosa lähtijöistä oli juuri niitä nuoria ja aloitekykyisiä, joita Suomi olisi tarvinnut oman maan rakentamiseen.

Nyt Suomi on kehittynyt niin, että osat ovat vaihtuneet: maastamme on tullut maahanmuuton kohde.

Humanitaaristen syiden ohella uusia suomalaisia tarvitaan jatkossa talouden dynamiikan säilyttämiseksi. Haluamme maahanmuuttajia, jotka ovat valmiita sopeutumaan Suomeen ja tekemään täällä töitä. Heille on taattava siihen oikeus ja mahdollisuus, aivan kuten meillekin on aikoinaan annettu.

Meillä puolestaan on oikeus vaatia, että tulijat kunnioittavat lakejamme ja arvojamme. Ei ole mitään syytä nöyristellä tulijoiden edessä tai hyväksyä kaikkea kulttuurieroihin vetoamalla.

Joissakin kouluissa on poistettu suvivirsi kevätjuhlien ohjelmasta, jotta maahanmuuttajataustaisten perheiden vakaumusta ei loukattaisi. Kuullessani asiasta ensi kertaa luulin, että kyse oli vitsistä.

Suvi ja sen virsi ovat osa Suomea. Ketään ei tule pakottaa laulamaan sitä, mutta meillä kantasuomalaisilla ei liioin ole mitään syytä luopua omista perinteistämme.

Niin ikään vakaviin rikoksiin syyllistyneet on voitava palauttaa takaisin, vaikka lähtömaan olot olisivat epävakaat. Omien kansalaisten suojelun luulisi olevan päättäjille tärkeintä.

Nettiaikana kaikenlainen piilottelu ja hyvää tarkoittava vaikeneminen kääntyy lopulta itseään vastaan.

Petteri Järvinen on diplomi-insinööri, joka on seurannut it-alaa kriittisesti yli 20 vuoden ajan.

Järjestyksenvalvoja - tiukka ja asiallinen said...

Seppo Lehto kysyy ja vastaa:

Haluammeko Suomesta kellarihuoria hyväksikäyttävien arabien, somalien ja neekerien porttolan?

Ehdottomasti ei

Viite:

Tabuja kaatanut "Joukkoraiskausten helvetissä"-kirjan tekijä kuoli
Naisen helvettiä Pariisin esikaupungissa kuvannut Samira Bellil (31) menehtyi syöpään
Samira Bellil kohosi koko Ranskan tietoisuuteen vuoden 2003 lopulla. Silloin hän julkaisi kirjan, jossa hän sydäntä riipaisevalla rohkeudella kuvasi omaa ja muiden esikaupunkien muslimityttöjen elämää : joukkoraiskauksia (tournantes), naissukupuolen systemaattista halveksuntaa ja alistamista. Tabuna pidetyn aiheen julkistamisen jälkeen, Bellil kohosi "Ni putes, ni soumises" (Ei huoria, eikä alistettuja)-liikkeen esikuvaksi. Samanaikaisesti Belliliä -kuten muitakin liikkeen edustajia- uhkailtiin, sillä paljastuksiensa takia äärimuslimit pitivät hapatuksen tuonutta naista "islamfobian" äänitorvena. Syyskuussa 2004 Samira Bellil kuoli pitkällisten tuskien jälkeen mahasyöpään. Allaoleva, Samira Bellilin haastatteluun perustuva artikkeli julkaistiin Ranskan Uutisissa ensimmäisen kerran tammikuussa 2004.

Järkyttävistä kokemuksistaan huolimatta Samira Bellil on päättänyt jatkaa elämäänsä omassa esikaupungissaan, samalla auttaen lukuisia kohtalosisariaan.

Samira kertoo kirjassaan Dans l'enfer des tournantes (joukkoraiskausten helvetissä), kuinka hänen painajaisensa alkoi.

Algerialaissyntyiset vanhemmat erosivat Samiran ollessa vain vuoden ikäinen. Yksinhuoltajaäiti ei pystynyt valvomaan perinteisiä islamislaisarvoja vastaan kapinoivaa murrosikäistä tytärtään. Samira kohtasi 13-vuotiaana "suuren rakkauden". Ainakin hän luuli niin.

Poikaystävä oli 19-vuotias. Rakastunut tyttö suostui menemään poikaystävänsä kanssa haisevaan kellariin. Mutta helvetti alkoi, kun poikaystävä lähti ja avasi kellarin oven kaikille kavereilleen, jotka odottivat vuoroaan.

"Vain kymmenen minuuttia aikaisemmin nauroimme yhdessä", Samira kertoo. Pari päivää tämän jälkeen ensimmäiseen joukkoraiskaukseen osallistunut paikallinen "pomo" yllätti tytön paikallisjunassa.

"Jos puhut asiasta kenellekään, poltan koko perheesi", hän uhkasi.

Tyttö piti kaiken sisällään vuosikausia. Hänestä tuli omien sanojensa mukaan "kellarihuora". Korttelin pojat, siirtolaisperheistä lähtöisin kuten uhrinsakin, ottivat tavakseen raahata keskenkasvuisen tytön toinen toistaan haisevimpiin kellareihin tai autotalleihin. Joskus he tarjosivat "palkkioksi" lounaan tai kolikon.

Kellarihuora kirjoitti kirjan

Samira kätki kaiken tämän sisimpäänsä vuosikausiksi. Kun hän vihdoin päätti purkautua, isä halveksi, poliisit syyllistivät tytön siksi, ettei tämä ollut totellut vanhempiaan, samoin sosiaalitoimisto .

Huume- ja alkoholikierteeseen jouduttuaan, kymmenen vuotta tapahtumien jälkeen, Samira päätti ponnistaa pinnalle psykoterapian avulla. Hän ryhtyi kirjoittamaan kirjaa kokemuksistaan, auttaakseen kohtalosisariaan.

Kirja julkaistiin alkuperäisversiona, jokainen sana on Samiran oma. Kirja on julma ja armoton kuvaus esikaupunkien elämästä, jossa hienoja sanontoja ei viljellä.

Vain pari kuukautta Samiran kirjan julkaisun ja sen herättämän kohun jälkeen 17-vuotias Sohane löytyi Pariisin esikaupungin roskien joukosta kuolleena. Mustasukkainen poikakaveri oli valellut tyttöystävänsä bensalla ja sytyttänyt tämän tuleen.

Samira toimii nykyään myös kohtalosisariensa perustaman liikkeen Ni putes ni soumises (ei huoria, ei alistettuja) johtokunnassa .

Kun hänen oman sosiaalighettonsa asukkaat kuulivat kirjan ilmestymisestä, he olivat ihan pihalla. "Ei me koskaan nähty sun itkevän, ei me tiedetty asiasta mitään...", oli tavanomainen reaktio.

Muslimihuivit suojaavat kielletyissä kaupungeissa

Samira on vain eräs Ranskan suurkaupunkien tai köyhien lähiöiden levottomien kortteleiden ns. kiellettyjen kaupunkien (Cités interdites), väkivallan uhreista. (Katso taustajuttu : Väkivalta roihuaa sosiaalighetoissa)

Nuorten tyttöjen raiskaustapaukset lisääntyvät parinkymmenen prosentin vuosivauhdilla lähinnä pohjoisafrikkalaisten asuttamissa esikaupungeissa. Poliisit tai lääkärit eivät uskalla enää käydä jengiytyneiden miesten itsevaltaisesti hallitsemissa kortteleissa.

Siksi monet nuoret musliminaiset käyttävät vapaaehtoisesti mahdollisimman peittävää huivia. Se suojelee heitä miesten väkivallalta. Jos nainen esiintyy vapaasti, meikkaa ja jopa flirttailee, hän on "huora" pute. Joka joidenkin mielestä on oikeus raiskata.

Muutamia sitaatteja :

- Ne vaihtavat tyttöjä kuin CD-levyjä tai teepaitoja. (Bellil)
- Tässä helvetin citéssä kaikki miehet tulee kuin samasta muotista. (Bellil)
- Mitä tällaisista esikaupungeista voi toivoa, kun pojat on yökaudet ulkona, tytöt sisällä, harva uskaltaa käydä koulua ? Jos poika lukee kirjaa, hänet leimataan heti homoksi. (Ranskan radion keskusteluohjelmasta)

Tuulikki Muller ja Marylène Lenfant
le 15 septembre 2004

Anti Muhammed Cartoon Contest for Finn people said...

http://muhammed-cartoon-contest.blogspot.com/

Press release from Finland 20.9.2007 to muslims

Das Thema:) Drawing contest

Item: Prophet Muhammed and his pedofil sex with young girls and animals

Send us material:

E-mail: vapaussoturi(at)yahoo.com

Profeetta Muhammed pilakuvakisa Suomessa

Tervetuloa osallistumaan suomalaiseen pilakuvakisaan aiheen profeetta Muhammed ja perverssionsa rinnattomien tyttöjen kimpussa ja eläinmaailmaakin ahdistellen. Tunnettuahan on että muslimipoikien ensi kosketus seksiin on nussia koiria, vuohia ja sikoja, jompaan kumpaan reikään!

Parhaat pilakuvat profeetta Muhammedista palkitaan;) julkisella naurulla.

Kansakunnallista terapiaa tulossa muslimihörhöille ja muslimirikollisia väärinymmärtäville monikulttuuriuskovaisille eri puolueissa ja ministeriöissä lehtineekereitä unohtamatta

Tutustu "Muhammed pilakuvakisa Anti Muhammed Cartoon Contest for Finn people" - blogiimme niin tiedät miten;)

Pilakuvia voitte lähettää e-mail: vapaussoturi(at)yahoo.com

PS;) Mitenkään unohtamatta motiiveja:

Ihmisoikeuksia myös muslimitytöille ja muslimipojille =
ympärileikkaukset kiellettävä.

Suomalaisille täysi suoja muslimi- ja neekeririkollisia vastaan.

Valtionsyyttäjä Mika Illman = Sairas mies said...

Sinutkin on haastettu Anti Muhammed pilakuvakisaan

International contest for drawing contest "anti prophet muhammed" pictures http://muhammed-cartoon-contest.blogspot.com/ pilapiirtäjiä haastetaan osallistumaan pilakuvakisaan

Päivitys 21.9.2007 http://muhammed-cartoon-contest.blogspot.com/

Haastamme Muhammed pilakuvakisaan itseoikeutetusti maamme erilaiset imaamit ja muut pedofiiliprofeetta Muhammedia palvovat perverssin monikulttuuriuskovaistahot, sekä heitä kritisoivat erilaiset kansalliset ja kansallismieliset ajattelijat

Haastelista Anti Muhammed Cartoon = Muhammed pilakuvakisaan

1) Tampereen islamkeskuksen http://www.islamtampere.com/ajankohtaista.html Taprin tilojen vieressä sijaitsevan seurakunnan koko muslimijäsenistön ympärileikattuine vehkeineen, sekä pedofiiliprofeetta Muhammedia palvovine uskomuksineen

2) Tampereen Islam seurakunnan suurvisiirinsä Mustafa Kara-nimisen islamista tättäröivän ihan euripidin näköisen herran, joka valitettavasti on syyllistynyt myös ihmisoikeusrikoksiin leikkauttaessaan poikiensa esinahat ilman syytä.

3) Maila-Katriina Tuominen Aamulehdessä, sekä muualla jopa virallisissa dokumenteissa valehteleva rasistinen ja ympärileikkaajia hyysäävä rasistilehmä. Anna sinäkin osasi ja näytä että osaat piirtää, etkä vain valehdella. Ohessa kansalaisjärjestöjen ylläpitämä nettisivunsa:
http://maila-katriinatuominen.blogspot.com/

4) Lars Vilks - Ilman muuta on tervetullut tähän Anti Muhammed Cartoon kisaan
Perusteet on selkeät: http://www.uutiskynnys.fi/uutiset/artikkelit/2007/ruotsalaistaiteilija-maan-alla

5) Mikko Puumalainen "vähemmistövaltuutettu" eli enemmistövaltuutettu neekerien, somalien ja muslimien asialla, kuten hallituksen virallinen maahanmuutto-ohjelmakin. Ohessa toimintaasa arvostelevien kansalaisjärjestöjen ylläpitämät nettisivunsa a) http://mikko-puumalainen.blogspot.com/ ja b) http://mikkopuumalainen.blogspot.com/ , jonne voi kommenttiosioihin jättää palautetta.

6) Mika Illman valtionsyyttäjä. Netissä nähtävillä myös fanisivunsa http://mika-illman.blogspot.com/

7 ) Astrid Thors maahanmuuttoministeri. Kansalaisjärjestöjen ylläpitämiltä fanisivuiltaan on saatavissa lisää tietoa esim. a) http://maahanmuuttoministeri.blogspot.com/

b) Thors Astrid http://thors-astrid.blogspot.com/

c) Astrid Thors http://astrid-thors.blogspot.com/

8) Susanne Päivärinta - hajamielinen ja harhaileva monikulttuuriuskovainen oheiseen tapaan http://www.youtube.com/watch?v=V3i9nPS4MWg

9) Helsinkiläinen ajattelija Jussi Halla-aho http://www.halla-aho.com/scripta/index.html
( sinutkin on kutsuttu ) sekä vieraskirjaasi kirjoittavat tahot http://www.freebok.net/books/scripta/view.html

10) Itseoikeutettuna kriittisten Muhammed pilakuvakisaan osallitujana on toki myös Seppo Lehto Luonto- ja ihmisoikeusaktivisti oheiseen tapaan:

11) ... kerro lisää .. otamme lisää ehdotuksia haastelistallemme - Kiitos etukäteen ehdotuksistanne. Myös erilaiset tässä esiintuomattomat taiteilijat. Olkaa hyvä ja lähettäkää Muhammed kriittisiä piirroksianne Muhammed pilakuvakisaan free copyright- allekirjoituksin. Lähettäkää ehdotuksenne e-mail: vapaussoturi(at)yahoo.com osoitteeseen toistaiseksi, mikäli kuvia tulee paljon niin avaamme erikseen e-mailin kuvien säilyttämiseksi.

Kommentit tervetulleita tähän

http://muhammed-cartoon-contest.blogspot.com/

blogimme comment-osioon

Vie vuorille viesti luo Herran joutukaa ;)